Sauna-Suomi, osa 14: Pohjois-Savo
Heli Blåfield
7/31/2018
Parikymmentä kilometriä Kuopiosta etelään seisoo tien varressa Vehmasmäen nuorisoseuran keltainen talo nimeltään Valoharju. Talon nurkalta lähtee mutkitteleva hiekkatie joen rantaan, josta kantautuu huutoja, naurua, ja lopulta aplodit. Tammenrannan kesäteatterin kahdestoista esitys tämän kesän produktiosta Kaunis myllärin vaimo päättyy iltayhdeksältä.
Kun parisataapäinen yleisö on purkautunut hiekkatietä takaisin autoilleen, näyttelijät jäävät keräämään rooliasunsa ja rekvisiittansa kulisseista. Pormestarin roolin tehnyt Tommi pistää näyttämöllä tupakaksi vaaleanpunaisissa boksereissa.
Tässä jokirannassa on esitetty kesäteatteria 21 kesänä, ja nuorisoseuran talon salissa talvisin jo vuosikymmeniä ennen sitä. Edelleen teatterin kantaviin voimiin kuuluva Kati, nyt 73, muistelee, miten oli teini-ikäisenä mukana Rauni Mollbergin 1961 ohjaamassa näytelmässä. Ohjaajalegenda asui silloin Kuopiossa ja kiersi ohjaamassa myös paikallisia harrastajateattereita.
Juuri vuoden 1961 produktion aikaan Valoharjun takapihalle rakennettiin Mollbergin käskystä sauna. "Hän vaati, että ensi-iltasauna pitää olla."
Tänään nuorisoseurantalon talonmies (ja kesäteatterin lavasteiden rakentaja) Tuomo lämmittää saunan kesäteatterin näyttelijöille. Ja vaikkei Kati tänä vuonna olekaan näyttämöllä, hyppää myös hän mukaan löylyihin.
"Se on viiden hengen sauna. Miten te kaikki sovitte sinne", Tuomo ihmettelee kun teatteriryhmä riisuu vaatteitaan pieneen eteiseen. "Sylikkäin!" kuuluu saunasta.
Harrastajateatteri on värikäs porukka. Ikähaitari venyy 12-vuotiaasta seitsemänkymppiseen - tosin saunalle jää nuorimpana tänä keväänä 18 vuotta täyttänyt Patrik. "Meidän maskotti."
Tuomarin rouvaa näyttelevä Kaisa on ammatiltaan sairaalan potilasturvallisuuspäällkkö. Pääosan tänä vuonna tekevä Krista on lääketeknikko. Joukossa on baarimikko, työterveyshoitaja, bussikuski, opiskelija... "Ihan sama onko täällä lääkäri vai duunari."
Kaisa vertaa teatteriryhmää toiseen harrastukseensa kuorolauluun. "Tämä on helvetin paljon vaikeampaa. Kuorossa voi peesata, teatterissa ei."
Kesän näytelmän lukuharjoitukset alkavat tammikuussa. Lumien sulettua treenit siirtyvät jokirannan näyttämölle, ja parhaimmillaan treenataan kolmena iltana viikossa. Bileet pidetään kahdesti: ensi-illan ja viimeisen esityksen jälkeen.
"Karonkassa on aina sekasauna. Meillä ei ujostella."
Viimeksi ryhmän juhlat venyivät Kaisan kotona aamuseitsemään. "Mieheni sitten vei viimeiset vieraat kotiin kun lähti aamulla töihin."
Kesän viimeisen esityksen jälkeen kokoonnutaan juhlimaan Katin navetan vintille. Siellä tosin ei ole luvassa saunaa. "Suihkuun pistän teidät", Kati lupaa.
Nyt löylyjen vanhin vastoo nuoremmat: "Repu repu reiteen, pannaan vettä vastaan, ettei polta lastaan!"
Löylyjen välissä nautitaan saunan pihalla Tuomon grillaamaa makkaraa ja repuista kaivettuja lämpimiä oluita. Ringissä muistellaan, miten teatteriporukka on auttanut avioeroissa ja muissa suruissa. Näyttämöllä omat asiat unohtuvat kahdeksi tunniksi.
Tänä kesänä päivänäytökset ovat olleet hikisiä rutistuksia. "Auringossa näyttämöllä on varmaan 40 astetta."
"Viisi kiloa nestettä lähtee ihmisestä kesässä", Kati sanoo kokemuksesta. "Mutta kyllä se aina talvella palaa."
Vanhin on myös ensimmäisenä valmis. "Minä olen nyt pukuhuoneessa, pääsy kielletty", Kati huutaa ja pamauttaa oven kiinni.
"Kati kun sanoo, niin se on laki", miehet naureskelevat. "Ai minä ajattelin, että Kati kun sanoo, niin se on kutsu", vitsailee joku.
"Ei oo varaa lipsua!" kuuluu pukuhuoneesta ärähdys.
Naisten puettua miehet jäävät vielä jatkamaan iltaa. Välillä käydään pyyhkeet lanteilla uimassa joessa näyttämön laiturilta pää edellä hypäten.
Kun viimeiset makkarat poimitaan grillistä ja viimeiset kuupalliset pesuvettä muoviämpäreistä, käy kello jo kahtatoista.
"Tämä on toinen perhe", miehet toistelevat vähän juhlalliseen sävyyn, ja samaa todisti Katikin saunalta lähtiessään:
Heli Blåfield
7/31/2018