16-vuotias Anna herää uuteen päivään. Hän on juuri aloittanut lukion yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. Anna syö aamupalan, kihartaa hiukset, valitsee vaatteet ja korut, meikkaa. Joskus hän on jättänyt meikkaamatta, mutta olo on meikattujen tyttöjen keskellä tuntunut oudolta. Sukulaisetkin ovat sanoneet, että Anna näyttää väsyneeltä. Sosiaalisen paineen alla hän siis meikkaa.
– Pojatkin laittavat hiuksiaan kouluun, mutta siinä menee ehkä viisi minuuttia. Minulla saattaa mennä tunti, Anna sanoo.
Haastattelimme tähän juttuun kahta nuorta siitä, mitä on olla tyttö. Tyttöjen nimet ovat herkän aiheen vuoksi muutettu.
“Huora, kiertopalkinto, jokapaikanhöylä”
Anna muistaa, kuinka pienenä tytöt ja pojat olivat vain lapsia. Heitä ei kohdeltu tai arvotettu sukupuolen mukaan eri tavalla. Erot alkoivat näkyä yläkoulussa. Annan luokalla oli erityisen levottomia poikia. Hän kokee, että jos tytöt olisivat pelleilleet ja olleet yhtä äänekkäitä, heille olisi koitunut enemmän seuraamuksia.
Murrosiässä kehot muuttuivat. Sitten alkoi myös kehojen arvottaminen.
