Hallitus haluaa parantaa osatyökykyisten työllistymismahdollisuuksia nostamalla vamman tai sairauden perusteella myönnettävän palkkatuen määrän 70 prosenttiin palkkakustannuksista (nykyisin 50 %). Jatkossa ammatillisen osaamisen puutteiden perusteella myönnettävä tuki olisi aina 50 prosenttia palkkakustannuksista työttömyyden kestosta riippumatta (nykyisin 30, 40 tai 50 %).  

Uudistuksessa on pyritty tekemään yksinkertaistamista ja muutoksia, jotka voisivat vauhdittaa tuen myöntämistä ja maksamista, tiivistää hallituksen tuoreen esityksen sisältöä työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija 

.  Entistä ennakoitavamman ja sujuvamman prosessin toivotaan houkuttelevan eritysesti yrityksiä palkkaamaan työttömiä työnhakijoita nykyistä enemmän. 

Palkkatuella työllistettyjä oli tämän vuoden tammi-elokuussa keskimäärin 23 900 henkilöä. Määrä on ollut hienoisessa kasvussa viime vuosina. Uudistuksen pitkän aikavälin työllisyysvaikutukseksi on arvioitu noin 500–1 000 henkilöä. Valtio käyttää palkkatukiin noin 250 miljoonaa euroa vuodessa.  

Palkkatukiuudistuksen keskittyminen yritysten kautta tapahtuvaan työllistämiseen huolettaa monia. Valinta pohjautuu Heinosen mukaan sekä lain tavoitteisiin että aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. - Kun palkkatuen vaikuttavuutta on tutkittu, yleisesti ottaen näissä tutkimuksissa on havaittu, että yrityksiin työllistäminen on vaikuttavaa eli siihen kannattaa panostaa. On enemmän työllisyyskuukausia palkkatukijakson jälkeen ja korkeammat ansiot, Heinonen listaa.  

Vaikuttavuuden mittaaminen vain palkkatukijakson jälkeisellä työllistymisellä on kuitenkin erityisesti kolmannen sektorin toimijoiden mielestä ongelmallista. Esimerkiksi palkkatukijaksojen vaikutuksista ihmisarvoon ei ole tutkimustietoa. 

– Vaikuttavuustutkimuksissa tämä ei ole ollut näkökulma osin siksi, että lakiin kirjattukin tavoite palkkatuetulle työlle on työllistyä avoimille työmarkkinoille. Palkkatuetulla työllä voi toki olla myös sosiaalisia hyötyjä, mutta niitä ei ole tutkittu. Tämä on puute ja palkkatukea voisi arvioida myöhemmissä tutkimuksissa myös tästä näkökulmasta, Heinonen myöntää, kun pohdin asiaa hänelle ääneen.

 on kommenteissaan jyrkempi. Hän näkee asetelmassa rakenteellisen ongelman. Ministeriöiden toimialat ja yhteistyö on siiloutunutta ja sen on johtanut siihen, että kun sosiaali- ja terveysministeriö katsoo myös sosiaalista ulottuvuutta, työ- ja elinkeinoministeriö suuntaa katseensa vain työllistymiseen.

- Näiden kohtaamiemme ihmisten kanssa nämä kaksi ulottuvuttaa on kuitenkin oltava yhdessä, Joutsiluoma sanoo.

Sininauhaliitto on yleishyödyllinen, noin 100 jäsenyhteisön yhteistyöverkosto, joka auttaa vaikeaan tilanteeseen joutuneita ihmisiä. Sen jäsenyhteisöjen erityisosaamista ovat päihde- ja pelihaittojen vähentäminen, riippuvuustyö, mielenterveysongelmissa tukeminen, pitkäaikaisasunnottomuuden vähentäminen sekä sosiaalinen työllistäminen.

Joutsiluoma muistuttaa, että on paljon ihmisiä, joille lyhytkin työrupeama auttaa vahvistamaan ratkaisevasti arjen taitoja. Kaikkea ei voi arvioida suoran työllistävän vaikutuksen kautta. Kaikkien kohdalla työllistyminen avoimille markkinoille ei ole realistinen tavoite:

- Suurin osa työllistyy, mutta se vaatii 1-3 vuoden pitkäjänteisen tuen ja palveluiden yhteensovittamisen, yksilöllisesti ja tarvelähtöisesti. Yritykset eivät voi tällaista tukea tarjota. Ne ottavat ihmisiä työhön ja työntekijän on pystyttävä heti tuottavaan työhön, vaikka toki palkkatuki tätä tuottavuuden alenemaa paikkaakin.

Joutsiluoma myös muistuttaa, että yritykset eivät hevin palkkaa heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevia ihmisiä töihin. Yhdistykset puolestaan työllistävät palkkatuella esimerkiksi ihmisiä, joilla on ollut mielenterveyden ongelmia, päihdeongelmia, rikostaustaa tai muuta näköalattomuutta elämässä.

– En tiedä millä kielellä se pitäisi artikuloida, että YRITYKSIIN ja järjestöihin palkkatuella palkattavat henkilöt ovat ihan eri lähtökohdista olevia ihmisiä, Joutsiluoma jyrähtää ja jatkaa: - Kohtaamamme ja auttamamme henkilöt ei ole se porukka, jota yritykset ensisijassa työntekijöiksi haluavat. Heistä on kyllä moneen, mutta se kyky ja potentiaali pitää kaivaa esiin pidemmän tuen ja rinnalla kulkemisen avulla.

Sininauhaliiton suunnittelija Jaana Joutsiluoma

Uudistuksen mukaan palkkatukea voitaisiin myöntää kymmeneksi kuukaudeksi. Aiemmassa ehdotusversiossa oli ehdoton muotoilu siitä, että palkkatuella ollutta työntekijää ei sama työnantaja voi palkata uudestaan tuella. Nyt tätä on lievennetty kolmen vuoden “karenssilla” samalle työntantajalle. Työntekijällä on mahdollisuus siirtyä nopeammin toiseen palkkatuettuun työhön. 

– Palkkatuen tarkoitus on olla pääasiassa määräaikainen väline, jossa työssä ollessa kerrytetään osaamista ja työkokemusta, jotta sen turvin voi työllistyä ilman tukea tukijakson jälkeen, TEM:n Heinonen muistuttaa ja jatkaa: - Muutos aikaisempaan nähden olisi se, että työntekijään liittyvää jäähyaikaa ei olisi ja tällä olisi mahdollisuus siirtyä nopeammin toiseen palkkatuettuun työhön.

Joutsiluoma on yhtä mieltä tavoitteesta, mutta näkee ongelmana sen, että työllistymispolku voi katketa. Jatkuva uuden palkkatuetun työn etsiminen ja perehtyminen aina uuteen työyhteisöön ja työtehtäviin vaatii voimavaroja, jotka ovat Sininauhaliiton  palkkatukilaisilla lähtökohtaisesti vähäisemmät:

– On hyvä, että voi heti uudelleen työllistyä, mutta se on myös ongelmallista. Näillä ihmisillä luottamuksen rakentaminen ja sosiaalisten tilanteiden hallinta on usein vaikeaa mm paniikkihäiriöiden, neuropsykiatristen ongelmien tai ahdistuneisuuden, koulu- tai työpaikkakiusaamisen vuoksi. Tällöin jatkuva uuden työpaikan etsiminen ja sopeutuminen uuteen työyhteisöön ja uusiin työtehtäviin voi olla todella vaikeaa kuntoutumisen tässä vaiheessa. Mietipä itse, jos sinun pitäisi aina 10 kuukauden jälkeen etsiä uusi työpaikka ja perehtyä siellä uusiin työtehtäviin ja työyhteisöön. No onnistuisi meiltä, mutta olisi silti kuormittavaa.

Ruoka-apu voi muuttua “laajaaksi taloudelliseksi toiminnaksi"

Uudistuessaan palkkatukijärjestelmä tuntuu myös monen järjestelmän ulkopuolisen kansalaisen arjessa. Uudet lakiin tulevat taloudellisen toiminnan määritteyraamit heikentävät mm. ruoka-aputyötä, kierrätyskeskusten ja kirpputorien toimintamahdollisuuksia. 

Kaikki nykyiset 100-prosenttista palkkatukea saavat työnantajat eli yhdistykset, säätiöt ja rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat voivat saada tukea jatkossakin.  “Laajaa taloudellista toimintaa” harjoittavien järjestöjen palkkatukea rajoitettaisiin kuitenkin niin, että ne voisivat saada 100-prosenttista tukea enimmillään 200 000 euroa kolmen verovuoden aikana eli pystyisivät usein työllistämään aiempaa vähemmän ihmisiä palkkatuella. Aiemmin järjestöjen toimintaa ei luokiteltu toiminnaksi, jolla on vaikutusta EU:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Nyt tilanne muuttuu.  Uudistus laajentaisi niiden työnantajien joukkoa, joille 100 prosentin palkkatukea voidaan myöntää, mutta rajoittaisi 100 prosentin palkkatuen käyttöä merkittävästi niiden työnantajien kohdalla, jotka harjoittavat laajaa taloudellista toimintaa.

TEM:n Heinonen muistuttaa, että muutos liittyy EU:n valtiotukisääntelyyn. Sen taustalla on ajatus, että taloudellista toimintaa kohdellaan samalla tavalla on se sitten yhdistys tai yritysmuotoista.

– Jos taloudellinen toiminta on laajaa, on parempia edellytyksiä maksaa palkkaa, hän muistuttaa.

Sininauhaliiton Joutsiluomaa ei jaa Heinosen ajattelua kokonaisuudessaan: 

– Varmaan näin on liiketoiminnan lainalaisuuksien osalta voittoa tavoittelevissa yrityksissä, mutta järjestöissä voittoja ei synny. Useimmat juuri ja juuri kattavat menonsa, haalivat tuloja ja avustuksia sieltä ja täältä. Ei ole vararahastoja ja henkilöstöä ei juuri voida palkata. Siksi palkkkatuella työllistetyt henkilöt ovat kultaakin arvokkaimpia, koska usein he myös turvaavat ihan perustoimintaa. Eli sitä toimintaa, jota yhdistys tuottaa alueensa heikoimmassa asemassa oleville ihmisille. 

Joutsiluoma ottaa esimerkiksi ruoka-aputyön, jossa palkkatuella voidaan palkata ihmisiä autokuskeiksi, huolehtimaan logistiikasta, ruokajaosta tai kassien pakkaamisesta.

– Tällaiseen työhön ei yhdistyksillä itsellään ole varoja. Ja jos ns. viivan alle jää jotain, se kotiutetaan heti toiminnan kehittämiseen tai tarjotaan palveluita naapurikuntien vähäosaisille.

Palkkatuki on työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu harkinnanvarainen tuki. Työnantaja, joka palkkaa työttömän työnhakijan, voi saada taloudellista tukea palkkatukena 30, 40 tai 50 prosenttia palkkauskustannuksista. Eräissä tilanteissa yhdistys, säätiö tai rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta voi saada palkkatukea 100 prosenttia palkkauskustannuksista.

Palkkatuetun työn tarkoituksena on edistää työnhakijan työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Palkkatukea voidaan myöntää työttömästä,  jolla on puutteita ammatillisessa osaamisessa, tai henkilön pysyvä tai pysyväisluonteinen vamma tai sairaus alentaa tämän tuottavuutta tuetussa työtehtävässä tai henkilö on 60 vuotta täyttänyt pitkäaikaistyötön. Vaikka palkkatuki myönnetään ja maksetaan työnantajalle, tuen myöntäminen lähtee aina työttömän työnhakijan palvelutarpeesta. Tuella kompensoidaan työntekijän alentunutta tuottavuutta. Tuki on myös korvausta siitä, että työnantaja käyttää tavanomaista enemmän aikaa työntekijän ohjaamiseen.

Palkkatukea voivat saada kaikki työnantajat (lukuun ottamatta valtion virastoja ja laitoksia). Työsuhde ei saa alkaa ennen kuin tuen myöntämisestä on tehty päätös. Palkkatuen myöntäminen edellyttää, että

Tämä juttu on Aiherahoitettua journalismia. Rahoittaja on Sininauhaliitto. Rapportin Aiherahoitetun journalismin mallissa rahoittaja tuo toimittajan haluamansa aiheen äärelle, ja toimittaja kirjoittaa jutun itsenäisesti ja aihetta lukuun ottamatta tilaajasta riippumattomasti. Tilaaja on vaikuttanut sisältöön ainoastaan toimeksiannolla, johon voit tutustua 

Marja Heinonen

Onko palkkatuki polku ihmisarvoiseen elämään vai kehno lakihanke?

Oman uravalinnan juuret voivat juontaa syvälle, kun asiaa miettii. 

 seurasi lapsena vanhempiensa työtä sosiaalialalla ja kasvoi sijaislasten kanssa. Itsenäistyvä nuori kapinoi ensin kodin mallia vastaan, mutta päätyi lopulta aivan samalle uralle.

”Sanoin vanhemmilleni, etten ikinä tekisi samoja töitä”, Karomäki kertoo.

Nyt 30-vuotias sosionomi johtaa Omakoti Sofiaa, jossa asiakkaat ovat kehitysvammaisia ja autismin kirjon nuoria aikuisia. Polku ei ole ollut helppo. Arki sosiaalialalla voi olla henkisesti raskasta ja vastaan tulee myös suoranaista väkivallan uhkaa. Eteenpäin vie kuitenkin työn tärkeys, joka on ilmeinen päivittäisessä työssä.

Malin Karomäen tarina on nyt osa Suomea kiertävää näyttelyä. 

Tositarinoita työelämästä -projekti tuo yhteen tavallisten ihmisten kokemuksia. Valokuvanäyttely on nähtävillä syksyn mittaan muun muassa työelämää käsittelevissä keskustelutilaisuuksissa ympäri Suomea. Kasvava uratarinoiden mosaiikki 

. Somen virtoihin tarinat leviävät #tositarinoitatyöelämästä-tunnuksen alla.

Hanke on osa TYÖ 2030 -ohjelmaa, jonka tavoitteet ovat suuria ja abstrakteja. Valtionhallinnon ja monien muiden toimijoiden yhteinen ohjelma etsii muun muassa uudenlaisia toimintatapoja työelämään ja pyrkii vahvistamaan luottamukseen perustuvaa työkulttuuria. Näyttelyhankkeen ajatuksena on lietsoa keskustelua ja itsetutkiskelua.

Media kertoo usein tarinoita sankarillisista yrittäjistä tai etsijöistä, jotka kokevat kriisin ja löytävät itsensä radikaalin alanvaihdon jälkeen. Tositarinoita työelämästä -näyttely tuo esiin myös tylsempiä kertomuksia, joista ei löydy yhtään hurjaa käännettä tai yllätystä. Arkisten kokemusten kokoelmaan kuuluu kattomyyjä, joka arvostaa vakautta hyvämaineisen työnantajan leivissä. Se kertoo myös kotiäidistä, jota mietityttävät kotiäiteihin liittyvät asenteet. 

Mitä arvoa on näillä tavallisten ihmisten tarinoilla? Projektin keskeinen idea on se, että yleisö peilaa muiden kokemuksia omiinsa ja lisää omankin tarinansa kasvavaan kokoelmaan. Oman tarinan voi jättää sivustolle muutamalla klikkauksella.

”Oman työelämätarinansa äärelle pysähtyminen on oiva tapa jäsentää omia kokemuksiaan työelämästä ja suuntaviivoja kohti tulevaa”, sivustolla maalaillaan.

Toiveena on, että projekti synnyttää keskustelua, joka ei painotu vain työpaikkojen ongelmiin vaan myös hyvään arkeen ja työn merkityksellisyyteen.

Työpsykologi ja yrittäjä Jaakko Sahimaa toteutti Tositarinoita työelämästä -projektin yhdessä Työ 2030 -ohjelman kanssa. Kuva: Jussi Rekiaro.

Näyttelyn tarinat arjen rososta ja onnistumisen elämyksistä ovat tunnistettavia, vaikka alat olisivat täysin vieraita. 

 pohtii esimiestyössä vastaan tulevaa kitkaa. Toimistokalusteita valmistavan Frameryn operatiivinen laaduntarkkailija sanoo, että joskus yhteistyö tökkii esimerkiksi tuotantopuolen kanssa. 

”Erityisen ärsyttävältä soraäänet tuntuvat siksi, että oman työni tarkoitus on juuri helpottaa myös heidän työtään”, hän kuvailee.

 puolestaan puhuu siitä, kuinka olennaista on kiinnittää huomiota palautumiseen. Nainen tekee hektistä työtä, kun hän räätälöi yrityksille henkilöstöratkaisuja Eezyn yhteyspäällikkönä. 

”Kun tarve on 20 siivoojaa seuraavalle aamulle, ei siinä jäädä aikailemaan, vaan etsitään tekijät asiakkaalle”, hän sanoo.

”Käytännössä jokaisen asiakkaan tarve olisi ollut jo edellisenä päivänä.”

Myös työelämän asiantuntija kertoo näyttelyssä oman työelämätarinansa. EY:n henkilöstöjohtamisen konsultointipalveluiden johtaja 

 tiivistää oivalluksia työn mielekkyyden ja ponnistelun suhteesta.

”Suurimpia stressin syitä ovat epäselvät vastuut ja odotukset. Ne myös heikentävät tunnetta työn merkityksellisyydestä.”

Uratarinoiden kokoelma tekee selväksi, että elämä ei seuraa stereotyyppisiä oletuksia. Polkuja on kaikenlaisia. Alakoulun opettaja voi lähteä Maltan aurinkoon nettikasinon työntekijäksi. Aivan omanlaisensa reitin löysi myös 

, joka vaihtoi ennakkoluulottomasti alaa ja ryhtyi kioskikauppiaaksi.

”Enää arjestani ei päättäisi kukaan muu. Siitä minä haaveilin. Toinen houkutteleva syy oli tietysti taloudellisen menestymisen mahdollisuus”, Punkkinen kertoo.

Bisnes kasvoi vauhdilla. Kolmen vuoden päästä Punkkisen vastuulla oli neljä kioskia ja kasvava määrä työntekijöitä. Sitten iski väsymys.

Neljän yrittäjävuoden jälkeen Punkkisen titteli on kioskikauppiaan sijasta opiskelija. Nyt tähtäimessä on uusi tutkinto ja työ sosiaali- ja terveysalalla. Miia Punkkisen perustelu saa miettimään oman työn merkitystä. 

”Työ tuo hyvinvointia, mutta vain silloin, jos se tuntuu omalta ja on omien arvojen ja periaatteiden mukaista”, hän sanoo.

”Haluan jatkossa työskennellä ihmisten kanssa ja auttaa toisia niin paljon kuin mahdollista. Se tuntuu nyt minulle arvojeni mukaiselta tekemiseltä.”

Tämä juttu on aiherahoitettua journalismia. Rahoittaja on Työterveyslaitos. Rapportin aiherahoitetun journalismin mallissa rahoittaja tuo toimittajan haluamansa aiheen äärelle, ja toimittaja kirjoittaa jutun itsenäisesti ja aihetta lukuun ottamatta tilaajasta riippumattomasti. Tilaaja on vaikuttanut sisältöön ainoastaan toimeksiannolla, johon voit tutustua 

Jaakko Sahimaan kuva lisättiin juttun 19.9. 2022 kello 15.00.

Markus Kuokkanen

Kasvava bisnes jäi, kun kauppias karkasi ihmisläheiselle sote-alalle — Uratarinoiden näyttely pohtii hyvän työarjen edellytyksiä

Syksyn suuri elokuvatapahtuma on taas täällä. Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistoon kuuluu elokuvien lisäksi tapahtumia ja juhlia. 


Yhdentoista päivän aikana esitetään yhteensä 141 pitkää ja reilut 160 lyhytelokuvaa. Runsasta elokuvajuhlaa vietetään 15.–25. syyskuuta. 


Tähän juttuun on valittu mielenkiintoisia poimintoja ohjelmistosta. 

Lue myös Voima-lehden juttuni pyhä-teemaisista elokuvista tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla ja samalla

 (Italia, Ranska, Slovenia 2021) elokuvan ohjaajan ja yhden käsikirjoittajista

Kuinka kuolleena syntynyt pelastetaan ikuisesta limbosta? Festivaalielokuva tutustuttaa unohtuneisiin rituaaleihin


Epookkidraama vaikuttaa vahvatunnelmaiselta ja visuaalisesti kauniilta. Tapahtumat sijoittuvat Tanskan maaseudulle 1800-luvun lopulla. Päähenkilö on 14-vuotias Lise, jonka elämä mullistuu, kun hänen äitinsä kuolee lapsivuoteeseen. Lise on haaveillut pääsystä kouluun ja pois kodin ahdistavasta ilmapiiristä, mutta nyt hän joutuu ottamaan vastuulleen ison sisaruskatraan. Elokuvan tarina perustuu 


Tämä on pakollista katsottavaa elokuvien rakastajille ja feministeille! Dokumentin aiheena on miehinen katse elokuvissa. Yhdysvaltalainen ohjaaja 

 on luennoinut paljon aiheesta, ja nyt hän on koonnut ajatuksensa dokumentiksi. Hän esittelee keinoja, joita pääosin heteroseksuaaliset, miespuoliset ohjaajat
ovat käyttäneet kuvatessaan naisia. 

Brainwashed: Sex-Camera-Power R&A:n verkkosivuilla


Dokumentin kiehtovana aiheena on kuuluisa amerikkalainen kirjailija ja queer-kulttuurin merkkihenkilö 

 (1921–1995). Monista hänen teoksistaan on tehty menestyneitä elokuvia kuten


(2015). Highsmithin salanimellä vuonna 1952 julkaisema teos 

, joka julkaistiin myöhemmin uudelleen nimellä 

, oli Yhdysvalloissa aikanaan ensimmäinen onnelliseen loppuun päättyvä kuvaus kahden naisen välisestä
rakkaudesta. Kirjailijan nuoruutta raskauttivat rikkinäinen äitisuhde ja paine mukautua heteronormatiiviseen muottiin. Hänellä oli aikuisenakin vaikea yksityiselämä, jota leimasivat sairaudet,
alkoholismi ja lyhyiksi jääneet naissuhteet.  

Loving Hightsmith R&A-festivaalin verkkosivuilla

Espanjalaisen draaman tunnelmaa on kuvailtu rohkaisevaksi ja kevyeksi. Elokuva kertoo trans-identiteettinsä löytävästä Raphista (roolissa on cis-sukupuolinen, mutta avoimesti queer 

). Raphi on juuri muuttanut Ranskasta Barcelonaan, ja elää nuoren aikuisen kepeää elämää hanttitöissä, treffeillä, shoppaillen ja kaupungilla pyörien. Raphi päättää uhmata yhteiskuntaa löytääkseen
todellisen minänsä ja elääkseen omana itsenään.


My Emptiness and I R&A-festivaalin verkkosivuilla

Latvialaista elokuvaa tulee harvemmin nähtyä, ja tällä elokuvalla on kiinnostavia teemoja: reivimaailma, kahden nuoren naisen välinen ihastuminen ja perhekonflikti. Pääosassa on yliopistossa opiskeleva
parikymppinen Laine (

), joka on saanut nimensä suomen ja viron kielen laine-sanasta. Hänen eronneet vanhempansa eivät tule toimeen keskenään, ja Laine joutuu yhä enemmän
ottamaan vastuulleen pikkuveljensä hoitamisen. Hän saa elämäänsä iloa klubi-iloista, ja samalla hän löytää seksuaalisuudestaan uusia puolia, kun hän tutustuu ihanaan Gundaan (

 elokuvaa on inspiroinut Riikan todellinen EDM-skene, ja elokuvaa on kuvattu autenttiseksi. 

Neon Spring R&A-festivaalin verkkosivuilla


Festivaalilla on esillä myös joitakin vanhoja elokuvia. Tästä kiinnostavasta elokuvasta on harva nykykatsoja edes kuullut, vaikka kyseessä on ensimmäinen suomalainen lesboelokuva. Se sai ulkomaalaisilla
elokuvafestivaaleilla enemmän huomiota kuin kotimaassa. 

perustuu väljästi teatteriohjaaja ja seurapiirihahmo 

(1917–2004) elämään. Hienovireiseksi luonnehdittu elokuva seuraa Vivicaa lapsesta nuoreksi aikuiseksi.  Itävaltalaisen pakolaisen diplomiekonomi

kanssa naimisissa ollut Vivica tuli myöhemmin tunnetuksi

 ensimmäisenä naispuolisena heilana. Hahmot Tiuhti ja Viuhti viittaavat tähän suhteeseen Janssonin Muumi-kirjoissa.

palkittiin Berliinin elokuvajuhlilla parhaan queer-elokuvan Teddy-palkinnolla. Riemastuttavaksi kuvatussa elokuvassa keskiössä on kolme queer-ystävystä Isabella, Pedro ja Jonata. Tutun kuuloisesti Brasilian on vallannut pandemia,  mutta tämä virus vaikuttaa aivoihin ja muistiin. Kasvomaskeilla varustautunut kolmikko ajelehtii ympäri São Pauloa kohdaten uusia ja vanhoja tuttavuuksia ja käyden kiinnostavia keskusteluja. He pyrkivät säilyttämään tärkeät
muistonsa jakamalla ne muille ihmisille. 

Three Tidy Tigers Tied a Tie Tighter R&A-festivaalin verkkosivuilla

Kuva: Rakkautta & Anarkiaa. Myös jutun pääkuva on elokuvasta Triangle of Sadness. 

, jonka pääsin näkemään etukäteen pressinäytöksessä. Englanninkielinen elokuva voitti Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon. Ruotsalainen Östlund muistetaan myös viimeisimmistä satiireistaan 

 (2017). Hänellä on taito käsikirjoittaa ja ohjata tarkkanäköisiä ja piinallisen hauskoja yhteiskuntakritiikkejä ja syväsukelluksia ihmismielen pimeisiin syövereihin. 


Elokuvan erikoinen nimi tulee tuimalla ilmeellä otsaan muodostuvasta rypystä. Tämän rypyn markkinointiväki pyytää malli Carlia poistamaan kasvoiltaan koekuvauksissa. Rypyn voisi siloittaa botox-pistolla 15 minuutissa. 

Carl ja hänen vaikuttajatyttöystävänsä Yaya ovat päähenkilöt kolmeen osaan jaetussa elokuvassa, jossa tapahtumat sijoittuvat ensiksi muotimaailmaan sekä Carlin ja Yayan ravintolatreffien jälkipyykkiin,
seuraavaksi superrikkaiden luksusristeilylle ja kolmanneksi autiolle saarelle. Nuoripari yrittää luovia malli- ja vaikuttajamaailmassa samalla kun he tutkivat suhteensa rajoja. 


on mestarillinen komedia fyysisen kauneuden taloudellisesta arvosta, luokkayhteiskunnasta ja kapitalismista. Varoituksen sana siitä, että myrskyyn joutuva laiva aiheuttaa niin aidonnäköistä meripahoinvointia matkustajissa, että katsomossakin alkaa kiertää vatsassa. 


 viimeiseksi rooliksi, koska Yayan roolin tehnyt näyttelijä ja malli kuoli 29. elokuuta 2022, vain 32-vuotiaana. Lopullinen kuolinsyy odottaa vielä ruumiinavaustuloksia, mutta sairaalassa havaittiin, että hänellä oli virusinfektio keuhkoissaan. Deanin perna oli poistettu vuoden 2008 auto-onnettomuuden jälkeen, mikä lisää vakavien infektioiden riskiä.


Elokuva tulee Suomessa teatterilevitykseen 23.9.2022.  

Triangle of Sadness R&A-festivaalin sivuilla

Tämä juttu on kirjoitettu Suomen arvostelijain liiton myöntämällä Kopiosto-apurahalla.

Elisa Helenius

Tutustu kiinnostaviin poimintoihin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistosta

Kun katsoo suurta tuulivoimalaa, joka kohoaa majesteetillisesti taivaisiin, harva tulee ajatelleeksi, mitä löytyy sen tyvestä. Tuulivoimala nimittäin on kuin sieni: sen massasta 70 prosenttia on perustuksessa maan alla. Se, mitä perustuksesta löytyy on asia, johon ei tähän mennessä ole kiinnitetty paljon huomiota. Mutta kun tuulivoimala puretaan, herää kysymys, mitä perustuksille tehdään. 

Tuulivoimalan perustus koostuu kahdesta elementistä: betonista ja teräksestä. Betoni ja teräs eivät sinällään ole ongelma, mutta tuulivoimaloiden perustukseen niitä tarvitaan valtavia määriä. Tuulivoimalan koosta riippuen betonia käytetään noin 600-1500 kuutiota. Terästä perustuksissa taas on noin 130 kiloa per kuutio. 

 takaa löytyvistä kuvista saa hyvän käsityksen siitä, miltä tuulivoimalan perustus näyttää. 

Päästäksemme parempaan käsitykseen siitä, millaisia määriä betonia tuulivoimaloiden perustuksiin menee, tehdään pieni laskutoimitus. Koska varhaisiin tuulivoimaloihin käytettiin betonia hieman alle 1000 kuutiota, mutta viime vuosien trendi on ollut rakentaa yhä suurempia tuulivoimaloita, joihin kuluu yli tuhat kuutiota betonia, valitsen laskutoimituksen pohjaksi tuhat kuutiota betonia tuulivoimalaa kohden. Tuhannen kuution perustuksessa taas käytetään noin 130 tonnia terästä.

Suomessa on tällä hetkellä 1116 tuulivoimalaa. Ylläolevan laskutavan mukaan saamme siis tähän asti käytetyn betonin määräksi 1116 x 1000 = 1 116 000 kuutiota. Kun yksi kuutio painaa noin 2300 kiloa, on tuulivoimaloiden perustuksiin käytetty betonia 2 566 800 tonnia.

Mittakaavan ymmärtämiseksi mainittakoon, että betoniautoon menee noin kahdeksan kuutiota betonia. Jos tuulivoima-alueella ei ole omaa betoniasemaa, tämä tarkoittaa noin 140:ä ajoa betoniasemalta rakennustyömaalle ja takaisin – missä se sitten sijaitseekaan. Tämän voi puolestaan kertoa alueelle rakennettujen tai rakennettavien tuulivoimaloiden määrällä. 

Teräksen määrän taas saadaan laskemalla 130 000 x 1116 = 145 080 000 kiloa. 

Suomessa tällä hetkellä pyöriviin tuulivoimaloihin on siis käytetty yli miljoona kuutiota betonia, joka painaa 2,5 miljoonaa tonnia ja yli 145 000 tonnia terästä. 

Jos nämä luvut tuntuvat suurilta, on muistettava, että Suomessa tuulivoimaa on vielä verrattain vähän. Tuulivoima on kuitenkin hurjassa nosteessa, joten seuraavina vuosikymmeninä sitä tullaan rakentamaan lisää – ja paljon. SITRA:n skenaariossa, joka on luettavissa tästä 

 esitetään, että vuonna 2050 maatuulivoiman osuus Suomen sähköntuotannosta olisi 70 prosenttia, eli noin 120 terawattituntia. 

Pyydän energiateollisuuden asiantuntijaa laskemaan kuinka monta kuuden megawatin tuulivoimalaa pitäisi rakentaa, että tähän tavoitteeseen päästäisiin. Kuuden megawatin tuulivoimalat ovat suurimpia mitä markkinoilta löytyy. Hänen arvionsa on 7800 tuulivoimalaa. Jos nyt kerromme näihin tarvittavan betonin ja teräksen määrän, on se betonin osalta lähes kahdeksan miljoonaa kuutiota eli lähes 18 miljoonaa tonnia ja teräksen osalta tuhat miljoonaa tonnia eli miljardi kiloa. Vertailun vuoksi Hanhikiven ydinvoimalaan on uponnut ”vain” 370 000 kuutiota betonia, millä voisi täyttää Eduskuntatalon lähes neljä kertaa. 

Jos nämä luvut puolestaan tuntuvat suurilta, niitä voi verrata vaikkapa siihen, että Saksassa on yli 30 000  tuulivoimalaa tai että Ranskassa on päätetty lisätä tuulivoiman määrää nykyisestä noin 8000 voimalasta noin 20 000 vuoteen 2028 mennessä. Betonia ja terästä siis kuluu perustuksiin huikeita määriä. 

Sekä betoni- että terästeollisuus ovat hiilidioksidin päästäjiä pahimmasta päästä, ja merkittävä osa tuulivoimaloiden hiilijalanjäljestä tuleekin juuri perustuksesta ja sen rakentamisesta. Vaikka perustuksista syntyvät hiilidioksipäästöt ovat melko tähtitieteellisiä, näine päästöineenkin tuulivoiman hiilijalanjälki on pienempi kuin millään niistä fossiilisista polttoaineista, joita se korvaa. 

Tuulivoimalat eivät ole pitkäikäisiä. Ne pidetään toiminnassa keskimäärin 25 vuotta, minkä jälkeen ne puretaan. Tähän asti tuulivoiman purkamista koskeva keskustelu on keskittynyt lapoihin, koska niille ei ole kunnollista kierrätysjärjestelmää. WindEurope on laskenut, että vuonna 2025 Euroopassa 

 25 000 tonnia ja vuonna 2030 jo 52 000 tonnia. Vähemmän on kuitenkin puhuttu perustusten purkamisesta. Tuhat kuutiota raudoitettua betonia, jonka halkaisija voi olla 30 metriä, on kovaa tekoa ja kallista purkaa. 

Perustusten purkamisesta ei meillä ole keskusteltu, koska asia ei ole vielä ajankohtainen. Tuulivoimayhdistyksen mukaan Suomessa on purettu vain 45 tuulivoimalaa – suurin osa niistä pieniä – ja perustus on tähänastisten tietojeni perusteella jätetty paikoilleen kaikissa paitsi yhdessä tapauksessa. Saksassa keskustelua käydään paljon enemmän, koska siellä käyttöikänsä loppuun tulleita tuulivoimaloita on paljon enemmän ja lähivuosina niitä pitää purkaa tuhansittain. 

 seuraavan viiden vuoden sisällä Euroopassa puretaan noin 12 000 tuulivoimalaa. 

On kuitenkin mahdollista, että tuore energiakriisi voi hidastaa tuulivoimaloiden purkamisintoa. Tämä johtuu siitä, että monessa tapauksessa tuulivoimaloiden purkaminen on enemmän taloudellinen kuin käytännöllinen välttämättömyys. Esimerkiksi Brandenburgin osavaltiossa on viime vuonna ilmoitettu purettavan 429 tuulivoimalaa vaikka ne 

. Syy on siinä, että kun valtion tuki näiltä tuulivoimaloilta loppuu, ne eivät enää ole kannattavia. Purettavien tuulivoimaloiden tilalle on toki tarkoitus rakentaa uusia entistä tehokkaampia tuulivoimaloita, jotka vaativat suurempia perustuksia. 

Intergovermental Research and Policy Journal

 on julkaissut viime vuonna mielenkiintoisen artikkelin tuulivoimaloiden 

. Sen mukaan perustuksen purkamisen korkea hinta tuli tuulivoimayhtiöille yllätyksenä. Operaattorit eri maissa ovat koettaneet vaikuttaa perustusta koskevaan viranomaisohjeistukseen, vaihtelevalla menestyksellä, ja siksi ohjeistus vaihtelee eri maissa. 

Esimerkiksi Tanskassa perustus on purettava metrin syvyyteen. Ranskassa taas riittää 40 sentin syvyys maatalousmaalla, kaksi metriä metsämaalla ja metri muilla mailla. Italiassa vaaditaan perustuksen täydellistä purkamista ja maa-alueen ennallistamista. Myös Saksassa perustukset on purettava kokonaan, mutta käytäntö on osoittanut, että ohjeistusta tulkitaan tapauskohtaisesti. 

Soittokierros Suomessa toimiville tuulivoimayhtiöille osoittaa, että tuulivoiman purkamista koskevia asioita ei ole ehditty paljon ajatella. Jotkut tarjoavat mallia, jossa perustus puretaan maanrajaan tai vähän syvemmälle ja sitten alue maisemoidaan. Tämä jättää kuitenkin paljon betonia ja rautaa maahan, sillä perustukset ulottuvat usein kolmen tai jopa neljän metrin syvyyteen. 

Onko ongelma jos betonia ja rautaa jää maahan? Betoni ei aiheuta luonnolle merkittävää haittaa ja teräksestä koituva haitta, pohjavesiin tihkuva ruoste, jää usein paikalliseksi. Toisaalta miten tämä sopii kiertotalouden henkeen? Betoni ja teräs voidaan kierrättää, mikä säästäisi luonnonvaroja ja vähentäisi päästöjä. Onko meillä varaa jättää miljoonia kiloja käyttökelpoista materiaalia maan alle? 

Entä eivätkö perustukset ole jätettä? Suomessa jätettä ei nimittäin saa haudata maan alle. Jos joku purkaa omakotitalon, sekin on purettava perustuksia myöten. Miksi ei siis tuulivoimalan perustuksia? Näitä kysymyksiä joudutaan lähivuosina pohtimaan. 

Oma kysymyksensä tuulivoimaloiden purkamisessa ovat vielä vastuukysymykset. Vastuu purkamisesta on omistajalla, mutta ulottuuko se perustuksiin? Jotkut tuulivoimayhtiöt koettavat neuvotella maanomistajan kanssa tehtäviin vuokrasopimuksiin pykälän, jonka mukaan perustusta ei tarvitsisi purkaa ilman erityistä syytä. Tällöin perustus vain maisemoitaisiin. Jos maanomistaja suostuu tähän, mutta viranomaiset myöhemmin vaativat perustuksen purkamista, jäävätkö purkamisen kustannukset maanomistajalle? 

Ympäristöministeriön mukaan kiistatilanteissa sovelletaan maanrakennuslakia, jonka mukaan kunta voi pakottaa omistajan purkamaan perustuksen. Mutta entä jos omistaja on salkku Luxemburgissa, jolla ei ole Suomessa kuin asiamiesposti?  Mitkä mahtavat olla kunnan mahdollisuudet tällöin pakottaa omistajaa yhtään mihinkään? Tätäkin jotkut joutuvat ehkä miettimään parinkymmenen vuoden päästä. 

Tuulivoimahankkeiden alussa tuulivoimayhtiöt perustavat rahaston tai vakuuden, jolla purkamisesta syntyvät kustannukset on tarkoitus kattaa. Edellämainitun IRPJ-sarjan artikkelin mukaan nämä vakuudet eivät kuitenkaan ole missään maassa niin korkeat, että ne riittäisivät kattamaan purkamisen kustannuksia. Saksassa ollaan myös huolissaan siitä, että lähivuosina purettavat tuhannet tuulivoimalat tuottavat niin valtaisan määrän jätettä, että se 

 kapasiteetin. Lisäksi purkaminen voi viedä tuulivoimayhtiöitä taloudellisiin ongelmiin juurikin siksi, että vakuudet eivät riitä purkukustannusten kattamiseen. 

Jani Kaaro

TUULIVOIMALLA ON BETONIONGELMA

Tiedättehän miten poliisit laittavat epäillyn rattijuopon kävelemään suoraa linjaa pitkin. Jos epäilty on nauttinut hieman liikaa alkoholia, hän hoipertelee linjalta sivuun. Nyt tuore 

 osoittaa, että samoin käy mehiläisille, jos ne ovat altistuneet neonikotinoideille. Kun torjunta-ainetta ”nauttinut” mehiläinen tyrkätään pois lentoradaltaan, se ei osaa tehdä kunnollisia korjausliikkeitä, jotka palauttaisivat sen alkuperäiselle lentoradalleen. Tutkijoiden mukaan nämä ongelmat johtuvat siitä, että torjunta-aineet aiheuttavat mehiläiselle lievän aivovamman.

Miten torjunta-aineita voitaisiin korvata? 

 esittää yhden niin yksinkertaisen keinon, että sitä lukiessa tulee mieleen, että miksiköhän tuo ei ole juolahtanut itselle mieleen. Miten olisi muurahaiset? Niitä on paljon ja ne ovat tehokkaita petoja. Kun ne lähtevät liikkeelle, niitä ei pysäytä mikään, ja sitten ne vain pistelevät iloisina viljelykasvien tuholaiset poskeensa eikä kemiallisia torjunta-aineita tarvita.



Muurahaisten käytöstä tuholaisten biologisessa torjunnassa

 on pitkä kokemus Aasian sitrushedelmätarhoilla. Tästä kertoo amerikkalaisten sitrusasiantuntijoiden 

 Kiinasta vuodelta 1915. He olivat  tulleet Kiinaan etsimään eräälle kasvitaudille immuuneja appelsiinilajikkeita, kun he saapuivat retkellään pieneen kylään. Kylässä kasvoi mulperipuuta ja he näkivät silkkikehrääjän toukkia, joten he ajattelivat, että kylässä valmistetaan silkkiä.

Näin ei kuitenkaan ollut. Kyläläiset kertoivat, että he kasvattavat kyllä silkkikehrääjän toukkia, mutta ei tehdäkseen silkkiä, vaan myydäkseen ne toisessa kylässä eläville appelsiininviljelijöille, jotka puolestaan ruokkivat niillä muurahaisia.

Muurahaisia on käytetty aasialaisilla sitrushedelmätarhoilla tuholaisia torjumaan jo vuosisatoja ja käytetään edelleen. Laji, joka tähän tehtävään on valjastettu on kutojamuurahainen. Viljelijät houkuttelevat kutojamuurahaisia tekemään pesänsä sitrushedelmäpuihin. Pesä on lehtien muodostama pallo, joka on kiinnitetty yhteen seitillä. Aikuiset kutojamuurahaiset eivät osaa tehdä seittiä, mutta toukat osaavat, joten aikuiset käyttävät toukkia neulana ja seittiä lankana, kun ne rakentavat pesäänsä.



 tropiikissa niin laajalti biologisessa torjunnassa, että niistä on kertynyt jo 

. Useissa näistä tutkimuksista on päädytty siihen, että jos muurahaiset partioivat hedelmäpuun oksilla, sato paranee. Miten paljon, seuraavassa lukuja: kaakao, 8 prosenttia, cashewpähkinä 55 prosenttia, sitrushedelmät 16 prosenttia, kookospalmu 49 prosenttia ja mango 30 prosenttia. Kemiallisia torjunta-aineita ei muurahaisten partioimilla tiloilla voida käyttää tai sen käyttö on hyvin rajoitettua, koska se luonnollisesti tappaisi muurahaiset ja niiden ravinnon. Sitä paitsi 

 mukaan muurahaisten tarjoama ekosysteemipalvelu on yhtä tehokasta kuin mitä saataisiin aikaan kemiallisilla torjunta-aineilla – sillä erotuksella, että muurahaisille ei voi kehittää vastustuskykyä.

Kutojamuurahaisten lisäksi käytetään myös muita muurahaisia. Vuonna 2014 julkaistussa 

 selvitettiin millaisia ekosysteemipalveluita kaakaolla luontaisesti elävät muurahaiset tuottavat isäntäkasvilleen. Kun muurahaiset poistettiin, sato tippui 27 prosenttia.



 kanssa ei aina toki ole pelkkää autuutta. Suurin ongelma on muurahaisten ja kirvojen yhteistyö; muurahaiset suojelevat kirvoja pedoilta ja kirvat maksavat suojelusta tuottamalla muurahaisille makeaa mesikastetta. Ongemalliseksi tämän tekee se, että kirvat voivat levittää vaikeita kasvitauteja, jotka heikentävät satoa tai tuhoavat jonkin viljelyksen kokonaan. Tutkimuskirjallisuudesta löytyykin jonkin verran raportteja siitä, miten muurahaisten ekosysteemipalvelu on muuttunut karhunpalvelukseksi.

Edellämainitussa meta-analyysissa on koetettu arvioida, kuinka suuri ongelma tämä kirvayhteistyö on muurahaisten tuottaman ekosysteemipalvelun näkökulmasta. Vastaus on, että muurahaisten tuottamat hyödyt ovat monta kertaa suuremmat kuin satunnaisista karhunpalveluksista koituva haitta.



 on vain kummasteltava, miksi muurahaisia käytetään niin vähän biologisessa torjunnassa pohjoisella pallonpuoliskolla. Käyttökohteita varmasti olisi.  Internet tarjoaa lukemattomia vinkkejä siitä miten puutarhan muurahaisista pääsee eroon, mutta ei miten niiden ekosysteemipalveluja voisi hyödyntää.

Onko palkkatuki polku ihmisarvoiseen elämään vai kehno lakihanke?

Kasvava bisnes jäi, kun kauppias karkasi ihmisläheiselle sote-alalle — Uratarinoiden näyttely pohtii hyvän työarjen edellytyksiä

Tutustu kiinnostaviin poimintoihin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistosta

TUULIVOIMALLA ON BETONIONGELMA

Torjunta-aineista eroon – otetaan muurahaiset apuun

Toimittajat

Luetuimmat