Kun antiikin oppineet kävelivät Aleksandrian kirjastossa päiviä tai kuukausia ennen sen tuhoa, mahtoivatko he aavistaa, että tämä oppineisuuden keskus ja korvaamattoman arvokkaiden käsikirjoitusten tyyssija olisi pian raunioina? Sitä olen miettinyt tänä syksynä kun olen kävellyt kirjamessuilla, katsellut kirjapaljoutta ja kuunnellut esiintyjiä.
Kirjamessuilla kaikessa on kyse kirjoista ja kirjailijoista, ja kirjamessuilla vaikuttaa aina siltä, että kirjallisuus elää suurta kukoistuskautta. Kaikki kuitenkin tietävät, että lukeminen on vaikeuksissa ja etenkin nuoret ovat lakanneet lukemasta. Jos he eivät lue, miten tartuttaa heihin lukemisen rakkaus? Kun he kasvavat aikuisiksi, lukevatko he enää silloinkaan ja jos eivät, mitä tapahtuu kirjallisuudelle? Niinpä kirjamessuilla minut on tänä syksynä vallannut outo olo kuin katsoisin jotakin mikä täytyy painaa mieleen, sillä parissa kolmessa vuosikymmenessä tämä kirjojen rakastajien aika voi olla ohi.
Lukemisen alamäestä on keskusteltu pitkään, mutta kerrataan vielä missä mennään. Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus 1987–2021 osoittaa, että lukemiseen käytetty aika on vähentynyt kaikissa ikäryhmissä, mutta erityisen voimakkaasti nuorilla. 1980-luvulla 10-14-vuotiaiden ikäryhmästä aktiivilukijoita – eli nuoria, jotka lukivat puolessa vuodessa kymmenen kirjaa tai enemmän – oli 40 prosenttia, mutta vuonna 2017 enää neljä prosenttia. Pudotus on ollut yhtä hurjaa myös 15-24-vuotiaiden naisten ryhmässä, jossa aktiivilukijoita oli 1980-luvulla puolet, mutta tänä päivänä enää kahdeksan prosenttia.
Varsin karuja tuloksia ilmoitti myös Lotta-Sofia La Rosa vuoden 2023 väitöskirjassa, jossa tutkittiin nuorten kaunokirjallisuuden lukumotivaatiota. Kävi ilmi, että sitä ei ollut juuri ollenkaan. Seuraava katkelma väitöskirjasta summaa tilanteen:
”Tulosten mukaan suurin osa nuorista pitää kaunokirjallisuuden lukemista tylsänä eikä näe sitä vapaa-ajan käyttämisen arvoisena. Elämyksiä haetaan älypuhelimelta, peleistä, sosiaalisesta mediasta, sarjoista, elokuvista.
