Sauna-Suomi, osa 17: Uusimaa
Heli Blåfield
11/1/2018
Kallion Harjutorin nurkalle 1928 avattu Kotiharjun yleinen sauna viettää 90-vuotisjuhliaan arkisesti. Tänäkin tiistaina kertalämmitteisten suurten kiukaiden kuumentamiseen on käytetty motti metrin halkoja. Oven ulkopuolella Harjutorinkadulla istuskelee saunojia pyyhkeet lanteillaan, ykkösoluet kädessä. Kadun toisella puolella asuva mies juoksee saunaan vain pyyhe päällään, reppu selässä.
Ympärillä Helsinki on pimeä ja viluinen, kuten se lokakuisena tiistai-iltana on.
Saunan toisen kerroksen naisten puolella vilvottelupyyhkeistään kuoriutuu viisi naista: kolmekymppiset Sikri, Nanna, Linda, Stina ja Annika. Yläaste- ja lukiovuosilta toisensa tunteva ystäväporukka kokoontuu saunomaan kerran kuukaudessa, tosin nyt takana on useamman kuukauden kesätauko.
"Ennen olimme tiiviisti yhdessä, kämppiksinä tai muuten. Viime vuosina elämät on erkaantuneet eri suuntiin."
Uudeksi siteeksi keksittiin kuukausittaiset saunaillat. "Jo ekalla kerralla päätettiin, että tehdään tästä säännöllistä."
Tällä kertaa Kotiharjun naisten puolen suihkuhuoneessa odottaa yllätys. Odottamatta Sikri törmää ovella äitiinsä, joka on tullut saunomaan oman löylyporukkansa kanssa. Neljän naisen ryhmä on saunonut yhdessä jo 23 vuoden ajan.
"Ekaa kertaa satuttiin samaan paikkaan", Sikri nauraa.
Äiti ilmoittaa, että molempien ryhmien on nyt varottava kiroilemasta. Kohteliaasti äidin ja tyttären porukat ajautuvat eri löylyrytmiin niin, että molemmat saavat puida saunassa rauhassa omat asiansa.
Sikri, Nanna, Linda, Stina ja Annika levittävät kankaiset peflettinsä suuren löylyhuoneen laudoin verhoilluille betonilauteille ja asettuvat riviin hikoilemaan. Jaloissa roikkuvat pukukaappien avaimet, varpaiden vieressä seisovat vesipullot.
"Täällä aina kohteliaasti kysytään, haluaako joku lisää löylyä. Yrjiksellä (Yrjönkadun uimahallissa) on tiukempia löylymammoja."
Alakerran miesten puolella pukuhuoneessa jutellaan siitä, onko käyttöön otettu jo pitkät kalsarit. Pitkällä pirtinpöydällä lepäävät päivän Ilta-Sanomat ja vessapaperirulla. Puisten pukukaappien päällä on pinossa shakki- ja tammilautoja.
Yhdellä miehistä on mukanaan kaksivuotias hurmuri, joka viilettää ympäri pukuhuonetta juttelemassa ventovieraille tummansinisessä kylpytakissaan.
"Porssisoppaa! Porssisoppaa!" poika hokee, kun joku kertoo kiirehtivänsä kotiin keitolle.
Löylyhuoneessa on luovuttu kiukaaseen asennetun vesihanan käytöstä, sillä se on vuosien käytössä käynyt arvaamattomaksi. Löylyä kipataan luukusta sisään perinteisesti kauhalla - jos ylälauteella istujat antavat luvan.
Kaksivuotiaan isä valelee betonin kylmällä vedellä ja istuttaa sitten pojan alalauteelle muovilelujensa kanssa. Poikkeuksellisesti tällä kertaa lupa löylynheittoon kysytäänkin alalauteelta. Poika nyökkää.
"Oijoi oijoi", hän hokee, kun pehmeä, tiheä löyly leviää saliin.
Naisten puolella kolmekymppiset kaverit alkavat olla valmiita viimeiselle pesulle. Kierroksia kertyi tällä kertaa neljä. Välillä viiden hengen löylykunto on vaikea synkronoida, naiset sanovat. Kun yhteinen juttu on kesken ja osa haluaisi jo happea, on jomman kumman joustettava.
Porukan kovimpia löylynheittäjiä ovat Sikri ja Nanna, joka paikkaa nyt ulkomailla asuttujen vuosien jälkeen saunavajettaan. Stina viihtyy lämmössä pitkään, mutta silloin löylyjen on oltava lempeät.
"Mä oon treenannut kestävyyttä viime aikoina", hän sanoo.
Sikrin äiti on antanut nuoremmille "mönjää", jota suihkuhuoneessa hierotaan ympäri vartaloita. "Tuoksuu ihan tilliltä."
Tälläkään kertaa kaverit eivät sijoita Kotiharjussa tarjolla olevaan pesijään, vaikka "Stina puhuu siitä aina". "On paikkoja, joita on vaikee itse pestä!"
Pukuhuoneessa kaivetaan esiin kalenterit ja sovitaan seuraavat kaksi saunailtaa. Näistä kalenterimerkinnöistä pidetään kiinni, naiset vakuuttavat.
Tällä kertaa ilta jatkuu kolmen tunnin saunomisen jälkeen vielä nurkan takana ruokaravintolassa. Vaikka huomenna on työaamu, on vielä muutama aihe puimatta. Saisiko kuivaan valkoviiniin pari jääpalaa?
Heli Blåfield
11/1/2018