Vaikeaa päätöksentekoa
Pasi Sillanpää
10/20/2018
Vuonna 1834 Bramlerin kunnanvaltuusto Englannissa teki päätöksen säästää sähkölaskussa, pitämällä kadut pimeänä kolmen vuorokauden ajan. Lopputulos oli se, että 11 punnan ja 59 shillingin säästö tuli lopulta 18 puntaa ja 89 shillingiä kalliimmaksi ratkaisuksi kuin sähköjen ylläpito, koska sähkön katkaisemisesta ja uudelleen kytkemisestä syntyviä kustannuksia ei oltu huomioitu.
Tämä edellä mainittu esimerkki löytyy yhdestä mielikirjastani, Suurten munausten kirjasta (WSOY 1981).
Yksi päätöksenteon haasteista on kokonaisvaikutusten arviointi. Kun Virossa hiljattain nostettiin alkoholiveroa, ajateltiin, että se nostaa myös valtion verotuloja ja samalla hillitsee kotimaista alkoholin kulutusta. Se johtikin siihen, että Virosta ostetun alkoholin määrä putosi niin voimakkaasti, että Viro saakin nyt odotuksia vähemmän verotuloja, vaikka alkoholin kulutus ei laskenut yhtä paljon. Virolaiset vain siirtyivät ostamaan Latviasta.
Suomessa on esitetty, esimerkiksi nobelisti Bengt Holmströmin toimesta, että maahanmuuttajille ja muille heikossa työmarkkina-asemassa oleville voitaisiin maksaa muita heikompaa palkkaa. Ay -puoli on tyrmännyt ajatusta ja ehdottanut tilalle työnantajille suunnattua palkkatukea. Sitä taas on vastustettu liian kalliina. Kun tiedetään, että jo nyt pienipalkkaisen on hyvin vaikea elää palkallaan, on hyvin todennäköistä, että hyvin pienipalkkainen pärjää elämässään vain saamalla Kelalta erilaisia tukia ja pahimmassa tapauksessa herkinnanvaraista toimeentulotukea. Kokonaissumma siis ei välttämättä ole noiden kahden mallin välilä kovinkaan erilainen, mutta koska Kela tuet menevät eri pussista, niin ne on helppo jättää keskustelun ulkopuolelle.
Tavallaan tuossa on kyse saman asian eri puolista, vaikka ei kuitenkaan ole. Nimittäin harkinnanvaraista toimeentulotukea saava ei elä itsenästä elämää samalla tavalla kuin palkkatuen varassa oleva. Toimeentulotuesta nipistetään samassa suhteessa kuin tulot nousevat. Pöliittista kiistaa käydään ideologisella tasolla, vaikka todellinen ongelma liittyy yksilön kykyyn elättää itsensä.
Poliittiset päätökset ovat vaikeita ja kun niihin lisätään poliitikkojen arvosteleman perustuslain pykäliä, niin homma tuntuu olevan vielä vaikeampaa. Oikein mitään ei voi tehdä, koska aina jostakin suunnasta tulee jotakin, mikä kaataa koko suunnitelman. Kun siihen lisätään se, että väärästä leiristä tullut hyvä ehdotus joudutaan usein tyrmäämään jo ideologisista syistä, vaihtoehtojen määrä laskee edelleen. Politiikassa ei myöskään ole lainkaan harvinaista, että isojen päätösten kohdalla kaikkein ikävimmistä seurauksista ei edes tehdä vaikutusarvioita, koska ne ovat liian ilmeisiä ja aiheuttaisivat "kansassa" turhaa kränää.
Entinen brittidiplomaatti, nykyinen Independent diplomat järjestön vetäjä Carne Ross yrittää päästä päätöksenteon solmuista hakemalla uusia päätöksenteon muotoja. Hänen mukaansa ydinongelma onkin siinä, että maailma vain on muuttunut niin monimutkaiseksi, että päätöksten vaikutuksia on entistä vaikeampi hahmottaa. Hän on todennutkin:
"Yksin ylhäältä tehdyt päätökset eivät enää toimi, koska siellä alhaalla asiat tapahtuvat entistä nopeammin ja asiat ovat entistä monimutkaisempia."
Rossin toteamus saa miettimään politiikkantekoa syvemmin. Politiikka on tullut hitaammaksi ja epätarkemmaksi. Siitä on tullut vanhus, jonka pää leikkaa, mutta havainnointikyky ja reagointinopeus ovat hidastuneita. Ei riitä, että ajattelee fiksusti, jos ajatukset perustuvat vääriin havaintoihin ja päätösten toimeenpano viivästyy. Politiikka on kiinni vanhoissa prosesseissa, usein vanhoissa arvoissakin, kun maailma ympärillä huutaa muutosta. Politiikka on jäänyt itsensä vangiksi, eikä uskalla itse muuttua.
Kuinka kauan meillä on puhuttu kansanäänestysten lisäämisestä, mutta siitä ei ole tullut mitään? Kuinka monta kertaa jukisuudessa on arvosteltu poliittisia virkanimityksiä, mutta niistä ei ole päästy eroon? Kuinka usein järkipäätökset on saatu läpi vasta lupaamalla toiselle jotakin ideologisesti hyväksyttävää? Kuinka usein tehty päätös on jouduttu avaamaan ja korjaamaan heti kun se on saatu käytäntöön? Politiikka on täynnä sen totuttuihin toimintatapoihin liittyviä virheitä, jotka toistuvat aina uudelleen ja uudelleen.
Politiikan perimmäinen ongelma ei taida olla perustuslaissa eikä kolmikannassa tai enemmistöhallituksessa. Sen ongelma on politiikassa itsessään, joka ei uskalla uudistua, vaikka digitaalisuus tuo uusia mahdollisuuksia, ymmärrys toimivasta kansanvallasta tulee koko ajan paremmaksi ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamistarpeet kasvavat, jotta yhteiskuntaan saadaan riittävästi oikeudenmukaisuutta ja rauhaa.
Politiikan ongelma ei ole politiikan agendassa, vaan siinä, että monimutkaisia ongelmia ratkotaan aivan liian vähillä ja kapeakatseisilla resursseilla.
Pasi Sillanpää
10/20/2018
