Kasviproteiinit ovat erinomainen väittelyn lähde - miten väittelystä päästään eteenpäin
Pasi Sillanpää
11/17/2022
Merkittävä osa siitä argumentaatiosta, jolla yritetään siirtää ihmisiä käyttämään uusia proteiinilähteitä, perustuu puhtaasti tiedolla argumentointiin. Käytetään vähemmän luonnonvaroja, pysytään terveempinä, tarvitaan vähemmän resursseja ja vähennetään luonnon pilaamista. Siinä unohtuu helposti, että suurelle osalle ihmisiä, päätös siitä mitä syö, ei ole puhtaalla tieteellisellä järjellä perusteltavissa.
Tutkimus tunnistaa uuteen siirtymisen haasteita
Esimerkiksi tutkijat Onwezen, van den Puttelaar ja Slade ovat tehneet kokeen, jossa osallistujille kerrottiin, että jos kaikki hampurilaiset maistuvat samalta, niin millaiseen hampurilaiseen he päätyisivät. Heistä 65 % päätyisi naudanlihaan, 21 % ostaisi kasvipohjaisen, 11 % oli halukas ostamaan keinolihasta tehdyn ja 4 % ei ostaisi mitään (Slade, 2018).
Eri tutkimuksissa on havaittu, että vaihtoehtoisten eläinproteiinien (keinoliha, hyönteiset) hyväksyntä on pienempää kuin kasvipohjaisten vaihtoehtojen. (A systematic review on consumer acceptance of alternative proteins: Pulses, algae, insects, plant-based meat alternatives, and cultured meat/ M.C. Onwezen, P. Bowman, J. Reinhard ja H. Dagevos). Käytän tässä artikkelissa heidän tutkimuksestaan lyhennettä (OBRD).
OBRD tutkimus on laaja kooste siitä, mitä tällä hetkellä tiedetään ihmisten suhtautumisesta uusiin proteiinin lähteisiin. Tutkijoiden mukaan päätöksiin vaikuttavista asioista merkittävimpiä ovat maku, terveys, tuttuus, asenteet, pelko uusia ruokia kohtaan ja sosiaaliset normit.
He korostavat myös, että vaihtoehtoisilla proteiineilla on eroja ja niiden erojen tunnistaminen on tärkeää sekä niiden hyväksyttävyyden että käytön kannalta. Heidän mukaansa asenteiden muutoksessa pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota tunteisiin vaikuttaviin asioihin kuin pelkkiin tiedollisiin argumentteihin.
OBRD tutkimus on tällä hetkellä yksi laajimmista aihetta käsittelevistä. He ovat käyneet läpi 91 tutkimusta, joissa on ollut yhteensä viiden eri proteiinin käyttöön liittyvää tietoa: palkokasvien, levän, hyönteisten, kasvipohjaisten vaihtoehtoisten proteiinien ja keinolihan. Vastaavaa tutkimusta tehdään parhaillaan myös Suomessa.
Tein myös tätä kirjoittaessa kyselyn kiistelylle herkässä Twitterissä, jossa sain äänestykseen lähes 5800 vastausta ja yli 700 kommenttia. Lisäksi sain käyttööni Tiia Silvennoisen hieman eri kysymyksenasettelulla tehdyn Twitter kyselyn, johon oli tullut yli 8000 vastausta ja noin 800 kommenttia.
Kysymykseni oli: “Hei lihansyöjät! Mitkä ovat tällä hetkellä suurimmat haasteet siirtyä käyttämään kasviproteiinia lihan sijaan? Maku, hinta, tottumus, pakki menee sekaisin, heikko olo, saatavuus, reseptien puute vai joku muu? P.S. Kirjoitan aiheesta artikkelia.”
Pelkkä edellä kerrottu kysymys sai osan paikalla olleista pitämään minua vegaanina tai muuten ideologina, ehkä jopa propagandan levittäjänä.
Kun katson sekä oman että Tiian tekemän kyselyn tuloksia, kaikkein tärkeimmäksi esteeksi jättää liha pois ruokavaliosta näyttää nousevan uusien tuotteiden maku. (Omassa 58%, Tiian kyselyssä 46%).
Oman kyselyni vapaissa kommenteissa nousi esiin. tottumus lihaan, raudan saannin tärkeys tai muut terveys argumentit, kasviproteiinien alhaisempi proteiinipitoisuus ja se, että olemme sekasyöjiä. Lisäksi joitakin mainintoja tuli mm. siitä, että perheen muut jäsenet eivät ole valmiita muutokseen. Nämä ovat varsin hyvin linjassa sen kanssa, mitä OBRD tutkimuksessa havaittiin.
Osa epäilystä uutta kohtaan on käännettävissä uskoksi uuteen
Epäily ja vastustus liittyvät lopulta kolmeen osa-alueeseen, joihin vaikuttamalla voidaan muuttaa kuluttajien käytöstä. Tuotteisiin liittyviin, psykologisiin ja kulttuuriin - sosiaaliseen hyväksymiseen liittyviin tekijöihin.
Tuotteiden kohdalla epäilys jakautuu uusien tuotteiden todelliseen terveyteen. makuun, rakenteeseen ja sen yleiseen sopivuuteen omassa käytössä. Tuotteeseen liittyvä epäily on tutkimustiedon valossa myös jossakin määrin kytköksissä yleiseen epäilyyn tutkimuksen eettisyydestä ja luottamuksesta viranomaisten toimintaan. Mitä suurempi epäilys on näitä kohtaan, sitä suurempi epäilys on myös puhtaasti tuotteen ominaisuuksia, erityisesti turvallisuutta kohtaan. Osa kuluttajista kaipaa myös selkeyttä tuotteiden sisältöihin. Liha on lihaa, mutta vaihtoehtoinen proteiinivalmiste on usein pitkä lista erilaisia ainesosia.
Vaikka vaihtoehtoisten proteiinien argumentoinnissa käytetään usein terveys- ja ympäristöarvoja, myös ne ovat usein silti epäselviä kuluttajille.
Usein jätetään vähälle huomiolle se, että syöminen on sosiaalinen tapahtuma, jossa on mukana tapoja ja perinteitä. Jouluaterian kinkku, torstain hernekeitto, juhlan kunniaksi paistettu pihvi ja lasi punaviiniä, juhannuksena syöty makkara ja lukuisat muut ruoat eivät ole vain sitä, mistä ne on koottu ja miten ne on valmistettu, vaan hyvin suurelta osin myös osa tuttua rituaalia.
Muistan itsekin, kuinka vuosia sitten tuli tehtyä päätös, että meidän joulupöytä kootaan eri tavalla kuin lapsuuden kodissa. Vaikka siitä lähti monta asiaa pois ja monta tuli tilalle, kaikki ei muuttunut. Perinteistä luopumisesta huolimatta, perinnettä jäi vielä jäljelle.
Ruoka on aina ollut osa yhteistä kulttuuria ja sillä kerrotaan pitkää tarinaa. Tavat, jotka näyttävät yksilön omalta valinnalta, ovat usein sosiaalisia valintoja. Niin tapahtuu myös muutoksessa toiseen suuntaan. Luontoarvoista huolissaan olevalle on sosiaalisesti helppo ja joskus jopa pakko valita ruokailutottumuksia, jotka noudattavat myös vakaumusta. Ruokakulttuurin muutoksessa on siis kyse hyvin suurelta määrin myös siitä, mitä me haluamme ruoan kertovan meistä. Tämänkaltainen kulttuurin muutos ei välttämättä ole nopea.
Pasi Sillanpää
11/17/2022
Näin jutusta puhutaan
