Kasviproteiinit ovat erinomainen väittelyn lähde - miten väittelystä päästään eteenpäin

Ruoka on hyvin henkilökohtainen asia. Siihen liittyy tottumuksia, muistoja, kulttuuria, terveysnäkökulmia, sosiaalista hyväksyttävyyttä ja pelkoja. Koska ruoka on kaikkea tätä, siitä puhuminen muuttuu helposti tunteelliseksi. Erityisen tunteellisia kiistat ovat silloin, kun vastakkain asetetaan perinteinen eläimen liha ja sitä korvaavat muut proteiinivalmisteet, kuten kasviproteiinit, keinoliha ja hyönteiset.

Avatar

Pasi Sillanpää

11/17/2022 · Lukuaika 5 min

Jutun kuva

Merkittävä osa siitä argumentaatiosta, jolla yritetään siirtää ihmisiä käyttämään uusia proteiinilähteitä, perustuu puhtaasti tiedolla argumentointiin. Käytetään vähemmän luonnonvaroja, pysytään terveempinä, tarvitaan vähemmän resursseja ja vähennetään luonnon pilaamista. Siinä unohtuu helposti, että suurelle osalle ihmisiä, päätös siitä mitä syö, ei ole puhtaalla tieteellisellä järjellä perusteltavissa.

Tutkimus tunnistaa uuteen siirtymisen haasteita

Esimerkiksi tutkijat Onwezen, van den Puttelaar ja Slade ovat tehneet kokeen, jossa osallistujille kerrottiin, että jos kaikki hampurilaiset maistuvat samalta, niin millaiseen hampurilaiseen he päätyisivät. Heistä 65 % päätyisi naudanlihaan, 21 % ostaisi kasvipohjaisen, 11 % oli halukas ostamaan keinolihasta tehdyn ja 4 % ei ostaisi mitään (Slade, 2018).



Eri tutkimuksissa on havaittu, että vaihtoehtoisten eläinproteiinien (keinoliha, hyönteiset) hyväksyntä on pienempää kuin kasvipohjaisten vaihtoehtojen. (A systematic review on consumer acceptance of alternative proteins: Pulses, algae, insects, plant-based meat alternatives, and cultured meat/ M.C. Onwezen, P. Bowman, J. Reinhard ja H. Dagevos). Käytän tässä artikkelissa heidän tutkimuksestaan lyhennettä (OBRD).



OBRD tutkimus on laaja kooste siitä, mitä tällä hetkellä tiedetään ihmisten suhtautumisesta uusiin proteiinin lähteisiin. Tutkijoiden mukaan päätöksiin vaikuttavista asioista merkittävimpiä ovat maku, terveys, tuttuus, asenteet, pelko uusia ruokia kohtaan ja sosiaaliset normit. 



He korostavat myös, että vaihtoehtoisilla proteiineilla on eroja ja niiden erojen tunnistaminen on tärkeää sekä niiden hyväksyttävyyden että käytön kannalta. Heidän mukaansa asenteiden muutoksessa pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota tunteisiin vaikuttaviin asioihin kuin pelkkiin tiedollisiin argumentteihin. 



OBRD tutkimus on tällä hetkellä yksi laajimmista aihetta käsittelevistä. He ovat käyneet läpi 91 tutkimusta, joissa on ollut yhteensä viiden eri proteiinin käyttöön liittyvää tietoa: palkokasvien, levän, hyönteisten, kasvipohjaisten vaihtoehtoisten proteiinien ja keinolihan. Vastaavaa tutkimusta tehdään parhaillaan myös Suomessa. 



Tein myös tätä kirjoittaessa kyselyn kiistelylle herkässä Twitterissä, jossa sain äänestykseen lähes 5800 vastausta ja yli 700 kommenttia. Lisäksi sain käyttööni Tiia Silvennoisen hieman eri kysymyksenasettelulla tehdyn Twitter kyselyn, johon oli tullut yli 8000 vastausta ja noin 800 kommenttia.



Kysymykseni oli: “Hei lihansyöjät! Mitkä ovat tällä hetkellä suurimmat haasteet siirtyä käyttämään kasviproteiinia lihan sijaan? Maku, hinta, tottumus, pakki menee sekaisin, heikko olo, saatavuus, reseptien puute vai joku muu?  P.S. Kirjoitan aiheesta artikkelia.” 



Pelkkä edellä kerrottu kysymys sai osan paikalla olleista pitämään minua vegaanina tai muuten ideologina, ehkä jopa propagandan levittäjänä.



Kun katson sekä oman että Tiian tekemän kyselyn tuloksia, kaikkein tärkeimmäksi esteeksi jättää liha pois ruokavaliosta näyttää nousevan uusien tuotteiden maku. (Omassa 58%, Tiian kyselyssä 46%).



Oman kyselyni vapaissa kommenteissa nousi esiin. tottumus lihaan, raudan saannin tärkeys tai muut terveys argumentit, kasviproteiinien alhaisempi proteiinipitoisuus ja se, että olemme sekasyöjiä. Lisäksi joitakin mainintoja tuli mm. siitä, että perheen muut jäsenet eivät ole valmiita muutokseen. Nämä ovat varsin hyvin linjassa sen kanssa, mitä OBRD tutkimuksessa havaittiin.

Osa epäilystä uutta kohtaan on käännettävissä uskoksi uuteen

Epäily ja vastustus liittyvät lopulta kolmeen osa-alueeseen, joihin vaikuttamalla voidaan muuttaa kuluttajien käytöstä. Tuotteisiin liittyviin, psykologisiin ja kulttuuriin - sosiaaliseen hyväksymiseen liittyviin tekijöihin.



Tuotteiden kohdalla epäilys jakautuu uusien tuotteiden todelliseen terveyteen. makuun, rakenteeseen ja sen yleiseen sopivuuteen omassa käytössä. Tuotteeseen liittyvä epäily on tutkimustiedon valossa myös jossakin määrin kytköksissä yleiseen epäilyyn tutkimuksen eettisyydestä ja luottamuksesta viranomaisten toimintaan. Mitä suurempi epäilys on näitä kohtaan, sitä suurempi epäilys on myös puhtaasti tuotteen ominaisuuksia, erityisesti turvallisuutta kohtaan. Osa kuluttajista kaipaa myös selkeyttä tuotteiden sisältöihin. Liha on lihaa, mutta vaihtoehtoinen proteiinivalmiste on usein pitkä lista erilaisia ainesosia.



Vaikka vaihtoehtoisten proteiinien argumentoinnissa käytetään usein terveys- ja ympäristöarvoja, myös ne ovat usein silti epäselviä kuluttajille.



Usein jätetään vähälle huomiolle se, että syöminen on sosiaalinen tapahtuma, jossa on mukana tapoja ja perinteitä. Jouluaterian kinkku, torstain hernekeitto, juhlan kunniaksi paistettu pihvi ja lasi punaviiniä, juhannuksena syöty makkara ja lukuisat muut ruoat eivät ole vain sitä, mistä ne on koottu ja miten ne on valmistettu, vaan hyvin suurelta osin myös osa tuttua rituaalia. 



Muistan itsekin, kuinka vuosia sitten tuli tehtyä päätös, että meidän joulupöytä kootaan eri tavalla kuin lapsuuden kodissa. Vaikka siitä lähti monta asiaa pois ja monta tuli tilalle, kaikki ei muuttunut. Perinteistä luopumisesta huolimatta, perinnettä jäi vielä jäljelle. 



Ruoka on aina ollut osa yhteistä kulttuuria ja sillä kerrotaan pitkää tarinaa. Tavat, jotka näyttävät yksilön omalta valinnalta, ovat usein sosiaalisia valintoja. Niin tapahtuu myös muutoksessa toiseen suuntaan. Luontoarvoista huolissaan olevalle on sosiaalisesti helppo ja joskus jopa pakko valita ruokailutottumuksia, jotka noudattavat myös vakaumusta. Ruokakulttuurin muutoksessa on siis kyse hyvin suurelta määrin myös siitä, mitä me haluamme ruoan kertovan meistä. Tämänkaltainen kulttuurin muutos ei välttämättä ole nopea.



OBRD tutkimuksessa tuodaan esille näkökulma, että totuttaminen uusiin asioihin on hyvä tehdä myös tekemättä siitä liian suurta numeroa. Kun ihmiset kokeilevat uusia asioita ja tottuvat niihin, yhä useampi on valmis kokeilemaan uudelleen. Maukkaan kasvisruoan tekeminen ei ole vielä kaikille helppoa, eivätkä proteiinivalmisteiden kaikki ominaisuudet ole vielä sillä tasolla, että kaikki rakastuvat niihin. Tämä on ehkä nähtävä pidempänä kehityspolkuna.



Kaikissa uusissa asioissa on olemassa neljä eri tavalla uusiin asioihin tarttuvaa ryhmää. Edelläkävijät, varhaiset omaksujat, suuri massa ja myöhäiset seuraajat. Edelläkävijöille ja varhaisille omaksujille pelkkä edelläkävijyys on riittävä peruste toimia. Suurelle massalle ja myöhäisille omaksujille tarvitaan usein aivan erilaisia argumentteja. Ne löytyvät esimerkiksi mausta, helppoudesta ja tavoista.



Kuten ikänsä uusia asioita ihmisille markkinoinut tuttuni mainitsi: Uudesta jutusta tulee suuri juttu silloin, kun sen kaikki ominaisuudet ovat kehittyneet 100% siitä, mitä se oli silloin, kun ensimmäiset innostuvat siitä. Pitää olla 100% parempi tuote, sen saatavuuden pitää olla 100% parempi ja vaihtoehtoinen kustannus muihin nähden 100 kertaa hyväksyttävämpi.



Tämä juttu on Aiherahoitettua journalismia. Rahoittaja on MeEat. Rapportin Aiherahoitetun journalismin mallissa rahoittaja tuo toimittajan haluamansa aiheen äärelle, ja toimittaja kirjoittaa jutun itsenäisesti ja aihetta lukuun ottamatta tilaajasta riippumattomasti. Tilaaja on vaikuttanut sisältöön ainoastaan toimeksiannolla, johon voit tutustua täällä.

Avatar

Pasi Sillanpää

11/17/2022 · Lukuaika 5 min

Näin jutusta puhutaan

Muita juttuja toimittajalta