Tuottaako terveydenhuoltomme terveyttä? — Ei, jos tutkimuksiin on uskominen
Jani Kaaro
9/19/2024
Lukijoiden tuella
Tämä on ilmainen näyte Jani Kaaron tiedekolumneista. Hän kirjoittaa Lukijoiden tuella — tilaa huipputason kolumnit 5,90 €/kk. Samalla mahdollistat juttusarjan jatkumisen.
Viime kesänä istuin pöytäseurueessa, jossa keskusteltiin erään perheen huolista. Perheen lukioikäisellä tyttärellä oli ongelmia, eli ahdistusta, ulkonäköpaineita ja omien murheiden jatkuvaa murehtimista.
Tyttö valvoi yökaudet huoliansa kuunnellen ja pöydässä pohdittiin, missä kohtaa tuollainen murehtiminen muuttuu täysimittaiseksi mielenterveysongelmaksi. Yhtä mieltä kaikki pöydässä olivat siitä, että tyttö oli saatava lääkäriin. Sen jälkeen taivasteltiin sitä, miten vaikeaa lääkäriin on päästä, etenkin näin kesällä, kun ei voinut kääntyä kouluterveydenhuollonkaan puoleen.
"Voi hyvänen aika, älkää nyt lähettäkö tyttöä lääkäriin. Sieltä hän saa vain Ketipinor-reseptin."
Mitäs minä? No arvatkaa. Minun teki mieli nousta seisomaan ja miltei huutaa:
”Voi hyvänen aika, älkää nyt lähettäkö tyttöä lääkäriin. Sieltä hän saa vain Ketipinor-reseptin ja muutaman kuukauden kuluttua teillä voi olla läjäpäin uusia ongelmia, jotka liittyvät Ketipinoriin.”
Mitään tällaista en kuitenkaan sanonut, mutta jäin asiaa miettimään. Enhän millään voinut moittia keskustelijoiden toivetta siitä, että tyttö saataisiin lääkäriin. He ajattelivat, että lääkäristä tyttö saisi tarvitsemansa avun — mitä se sitten olikaan.
Mutta kuvitellaanpa, että tyttö saa Ketipinoria univaikeuksiinsa ja tapaamme hänet vuoden päästä. Käy ilmi, että tyttö on nostanut annosta oma-aloitteisesti (näin monet tekevät) ja ei saa nyt nukuttua lainkaan ilman Ketipinoria.
Lääkäri haluaisi vaihtaa lääkkeen toiseen, mutta ensin pitäisi vieroittautua Ketopinorista, ja se ei ole onnistunut. Tyttö on lihonut ja hän hikoilee ja hänellä on omituisia mielialavaihteluita, jollaisia hän ei ole kokenut ennen.
Hän on niin ahdistunut erotaistelustaan Ketipinorin kanssa, että hän on jo unohtanut mistä hän oli ahdistunut mennessään ensimmäisen kerran lääkäriin.
Kun menemme lääkäriin, lopputulos voi olla kolmenlainen:
- saamme avun
- kaikki pysyy ennallaan
- ongelma muuttuu pahemmaksi.
Lääkäriin mennessä oletamme aina, että lopputulos on ensimmäinen, mutta ei ole harvinaista, että lopputulos onkin toinen tai kolmas. Vain ensimmäinen tuottaa terveyttä.
Potilaan kohdalla nämä ovat yksittäistapauksia, mutta Suomessa on miljoonia lääkärikäyntejä vuodessa.
Miten paljon terveydenhuoltojärjestelmämme ylipäänsä tuottaa terveyttä?
Lääkärikäynneistä muodostuu valtaosa terveydenhuollon kustannuksista, joten jos edes pieni prosentti näistä käynneistä tuottaa lopputuleman 2 tai 3, puhutaan turhista kustannuksista. Maksamme palveluista, jotka eivät tuota terveyttä.
Elämme sotekriisin aikaa, eikä viikkoakaan kulu, ettei jossain kerrota hyvinvointialueiden ongelmista, tämä kysymys lienee tärkeämpi kuin koskaan: Miten paljon terveydenhuoltojärjestelmämme ylipäänsä tuottaa terveyttä? Mitkä järjestelmän osat tuovat rahalle vastinetta ja mitkä ovat herkempiä pitämään tilanteen joko ennallaan tai pahentamaan sitä.
On klisee sanoa, että moni yhteiskunnan sektori — kuten jätehuolto tai koulutus — tuottaa enemmän terveyttä kuin terveydenhuolto. Mutta se, miten vähän terveyttä terveydenhuollon palvelut vaikuttavat tuottavan, tuli minulle yllätyksenä perehtyessäni tutkimuksiin, joissa on selvitetty terveyspalveluiden käytön yhteyttä ihmisten terveyteen.
Joudun turvautumaan amerikkalaisiin tutkimuksiin, koska vastaavia laajamittaisia tutkimuksia ei muualla maailmassa ole tehty. Aloitetaan havainnoivista tutkimuksista.
Jos terveyspalveluita on saatavilla, niitä myös käytetään enemmän, mutta tämä ei näy millään mitatulla tavalla ihmisten kohentuneena terveytenä verrattuna alueisiin, joissa samoja palveluita ei käytetä.
Eräs tapa selvittää, miten paljon terveydenhuollon palvelut tuottavat terveyttä on verrata keskenään eri alueita, joissa terveyspalveluja käytetään eri tavalla.
Yhdysvalloissa tähän on hyvä mahdollisuus, sillä eri osavaltioissa on erilaisia käytäntöjä, ja sen vuoksi joissakin osavaltioissa ihmiset käyttävät terveyspalveluita enemmän kuin toisissa. Näin voidaan verrata hyötyvätkö ihmiset ”ylimääräisistä” terveyspalveluista, jotka toisella alueella jäävät käyttämättä.
Tutkimuksia on vuosien varrella tehty useita ja suurin osa on tuottanut saman tuloksen:
Jos terveyspalveluita on saatavilla, niitä myös käytetään enemmän, mutta tämä ei näy millään mitatulla tavalla ihmisten kohentuneena terveytenä verrattuna alueisiin, joissa samoja palveluita ei käytetä.
Jutun asiasanat:
terveyspalvelut
ketipinor
terveys
Jani Kaaro
9/19/2024
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Haluatko jatkaa lukemista?
Pääset heti lukemaan tämän ja muut tiedekolumnit.
Tilaajana tuet tekijää — Rapportin tilausmaksuista enemmistö menee aina suoraan tekijöille.
Voit peruuttaa tilauksesi milloin tahansa
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
