Toiveissa keinoälyllä johdettu talouspolitiikka

Pasi Sillanpää

5/18/2017

Talousuutinen on yleensä yksiulotteinen. Siinä on kyse joko järjestä tai tunteesta. Puhutaan talouden mittareista tai odotuksista. Ollakseen entistä luotettavampaa, taloutta pitää arvioida samaan aikaan todellisista luvuista, odotuksista ja uskottavuudesta.
Aristoteles käsitteli teoksessaan Retoriikka logosta eli järkeä, eetosta eli uskottavuutta ja paatosta eli kykyä vedota kuulijoihin. Hänen mukaansa puhujan on hallittava nämä kolme asiaa samaan aikaan. Talouselämässä näiden asioiden suhteella on merkitystä toimeliaisuuteen ja siksi niitä pitää seurata yhdessä, mikäli tulevaisuudessa haluamme ymmärtää talouden kehitystä entistä paremmin.
Edellisessä lamassa 1990-luvulla tamperelainen kiinteistönvälittäjä sanoi, että heti kun Aamulehti kirjoitti, että asuntokauppa ei käy, loppui toimistoon tulevien puheluiden määrä selvästi ainakin pariksi päiväksi. Silloin kiinteät puhelinlinjat olivat normi, joten asiaa oli helppo seurata. Kun Aamulehti alkoi kirjoittamaan siitä, että asuntokauppa on virkistynyt, puheluiden määrä nousi välittömästi.
OLIVATKO IHMISET SIIS ODOTTANEET SITÄ, ETTÄ JOKU KERTOO HEILLE OIKEAN HETKEN HANKKIA ASUNTO?Päälehtien asema totuuden jakajana oli vielä 1990-luvun alussa nykyistä vahvempi. Ei ollut internetiä ja sosiaalista mediaa spekuloimaan nopeasti sitä, kuka uskoo lehdessä esitettyihin väitteisiin. Niinpä lehdillä oli paljon suurempi mahdollisuus luoda yhtenäistä todellisuutta ja vahvistaa mielikuvia.
Uusi Suomi kirjoitti uutisen viime lokakuussa silloin kirjoittamastani blogista “Nousukausi on alkanut – oletko valmis”. Ensimmäisiä reaktioita oli erään lukijan veistely siitä, että “Konsultti on käynyt hakemassa uutta energiaa hurmostilaisuudesta”. Edellisellä viikolla Helsingissä oli järjestetty Nordic Business Forum puhujatapahtuma. En kuitenkaan käynyt kyseisessä tapahtumassa enkä edes seurannut sitä kovin aktiivisesti, vaan kirjoituksen taustalla oli muita asioita.
Yhdistin toisista konsulteista aistimani tunnetason taloudesta kerrottuihin uutisiin, asiakkaiden reaktioihin ja yrittäjien yleiseen tunnetilaan. Myönnän että minulla oli sitä kirjoittaessani myös tarkoitusperät. Uskoin, että se oli juuri oikea hetki tuupata epätietoisia eteenpäin.
Ajoitus osoittautui oikeaksi. Talouselämä on kiihdyttänyt viime syksystä lähtien ja nyt kasvuennusteita korjataan jo ylöspäin.
Eetos, paatos ja logos toimivat parhaiten yhdessä. Kun pääministeri Sipilä esitti vaatimuksen kilpailukykysopimuksesta, järki sanoi, että siitä on hyötyä, mutta uskottavuuden kanssa oli ongelmia ja viimeistään asian esittämistapa johti vääränlaisiin tunnereaktioihin.
TULEVAISUUDESSA KEINOÄLY AUTTAA OIKEAN TUNTEEN LUOMISESSATalouspuheissa tarvitaan realismia ja sen pitää perustua tietoon. Investointituotteiden viennistä riippuvainen Suomi ei esimerkiksi voi muuttaa maailmantalouden trendejä pelkällä hypetyksellä. Jos kauppa ei käy, niin se ei käy. Mutta siinä vaiheessa kun talouden suunta muuttuu, tarinan sävyllä on merkitystä. Siksi seuraava suuri juttu talouskehityksen arvioinnissa ja talouden ohjaamisessa saattaakin olla ihmisten ajatusten ja odotusten syvällisempi analysointi ja hyvin pian senkin saattaa tehdä keinoäly.
Influenssaepidemian leviämistä eri osissa Suomea voidaan jo arvioida suoraan hakukoneilla tehtyjen hakujen perusteella. Samaa teknologiaa voidaan käyttää tunnistamaan ihmisten ajatusten ja talouden välisiä syy-seuraussuhteita. Niinpä vaikkapa ihmisten Facebook-kirjoitusten sävyjä analysoimalla voidaan tulevaisuudessa suunnitella tarvittavaa talouspolitiikkaa tai taloudellisesta viestintää.
Ehkä kymmenen vuoden kuluttua olemme tilanteessa, jossa talouspolitiikka perustuu aidosti siihen, mikä on samaan aikaan vallitseva todellisuus, siihen mitä mihin ihmiset haluavat tai voivat uskoa ja siihen mikä on oikea tapa kertoa asioista siinä tilanteessa.
Silloin voimme toivottavasti myös siirtyä reagoivasta politiikasta ennakoivaan.