Siivoojien kapinasta syntyi kotimaisen elokuvan moderni klassikko
Tarmo Poussu
16.2.2019
Tove Idström (1954-2019) muistetaan monien suosittujen tv-sarjojen (Ilman kavaluutta, Rikospoliisi Maria Kallio) sekä tv-elokuvien (Liian paksu perhoseksi, Vaarallinen kevät) kirjoittajana. Hänen hienoimmaksi työkseen jäi kuitenkin Jarmo Lampelan ohjaama pitkä teatterielokuva Eila, joka sai ensi-iltansa maaliskuussa 2003.
Aiheen Eilan käsikirjoitukseen Idström sai suoraan tosielämästä. Vuonna 1991 valtaan noussut Esko Ahon hallitus muutti järjestelmällisesti valtion laitoksia osakeyhtiöiksi. VR:n, Postin ja Telen ohella muutoksen kouriin joutui myös valtion virastojen siivouksesta ja kiinteistöhuollosta vastannut rakennushallitus. Sen kohdalla Ahon hallitus ja valtionvarainministeriö vetivät mutkat suoriksi laillisuuskysymyksistä välittämättä. Rakennushallituksen kaikki 1 100 siivoojaa irtisanottiin ja heidän tilalleen palkattiin vastaperustettuun Engel-yhtiöön uudet työntekijät.
Hallituksen yllätykseksi irtisanotut siivoojat ryhtyivät puolustamaan oikeuksiaan ja nostivat Suomen valtiota vastaan joukkokanteen. Lopulta valtio joutui maksamaan laittomasti irtisanomilleen siivoojille lähes seitsemän miljoonan euron vahingonkorvaukset.
Eila-elokuvassa Sari Mällinen esittää rakennushallituksen siivoojaa, joka uskoo, että elämässä pärjää, kunhan on kiltti muita kohtaan. Kotonaan hän on loputtoman kiltti muusikko-miesystävälleen (Ilkka Koivula) ja vankilasta vapautuvalle pojalleen (Hannes Suominen). Työpaikalla hän ei silkkaa kiltteyttään ilkeä osallistua ammattiliiton aloittamaan lakkoon irtisanomisten uhatessa.
Palkaksi kiltteydestään Eila jää kotona itsekkään ja väkivaltaisen poikansa jyräämäksi saamatta tukea rakastavalta, mutta vastuuttomalta miesystävältään. Työpaikalla hän saa otsaansa rikkurin leiman ja esimiesten lupauksista huolimatta menettää lopulta myös työnsä.
Tarmo Poussu
16.2.2019
