Tarmo Poussu | Poika Beirutin slummeista

Poika Beirutin slummeista

-Mistä sinä syytät vanhempiasi, kysyy tuomari vakavalta 12-vuotiaalta pojalta. -Siitä, että synnyin, vastaa poika. Näin alkaa Oscar-ehdokkuuteen yltänyt libanonilaiselokuva Kapernaum - kaaoksen lapset. Nadine Labakin ohjaama draama vie meidät riipaisevalle matkalle osattomuuden ytimeen.

Tarmo Poussu

2/28/2019

Provokatiivisen ja kieltämättä alleviivaavan avauskohtauksen jälkeen Kapernaum - kaaoksen lapset kasvaa dokumentaariseksi ja paikoin pakahduttavaksi kuvaukseksi lapsuudesta kaikkein karuimmissa oloissa. Elokuvan päähenkilö on Beirutin slummissa varttunut Zain (Zain Al Rafeea), jonka työttömät ja paperittomat vanhemmat elättävät seitsenpäistä lapsikatrastaan erilaisin kepulikonstein, kuten salakuljettamalla huumeina käytettäviä reseptilääkkeitä vankilaan.
Kun Zainin vanhemmat myyvät 11-vuotiaan tyttärensä vaimoksi vuokraisäntänsä aikuiselle pojalle, Zain saa tarpeekseen ja karkaa kotoa. Hän löytää uuden asuinpaikan siivoojana työskentelevän etiopialaisen Rahilin (Yordanos Shiferaw) hökkelissä. Väärennettyjen papereiden turvin työskentelevällä naisella on yksivuotias poika, jonka olemassaolon hän joutuu salaamaan työnantajiltaan. Nuoremmista sisaruksistaan huolehtimaan tottunut Zain tulee hänelle hyvään tarpeeseen lapsenvahdiksi.
Onni on kuitenkin varakkaiden etuoikeus. Eräänä päivänä Rahil ei palaakaan töistä kotiin ja hänen kohtalostaan tietämätön Zain joutuu keksimään ominpäin, miten pitäisi hengissä sekä itsensä että yksivuotiaan suojattinsa. Tästä alkaa elokuvan kouraisevin osuus.
﻿
Elokuvan tarina on kuvitteellinen, mutta sen tapahtumapaikat ovat aitoja ja näyttelijät roolihenkilöidensä kaltaisia katulapsia sekä paperittomia aikuisia. Pahasuista, mutta oikeamielistä Zainia esittää syyrialaisena pakolaisena Libanoniin kahdeksanvuotiaana saapunut Zain Al Rafeea, jonka vakavat, elämän jo kuluttamat kasvot painuvat lähtemättömästi mieleen. Hänen siskoaan esittävän, niinikään syyrialaistaustaisen Cedra Izamin ohjaaja Labaki löysi Beirutin kadulta myymässä purukumia.
Elokuvan kuvaukset kestivät puoli vuotta ja sen ensimmäinen versio 12 tuntia. Kahdessa vuodessa Labaki leikkaajansa kanssa hioi sen nyt nähtäväksi, runsaat kaksi tuntia kestäväksi elokuvaksi, joka aloitti maailmanvalloituksensa Cannesin festivaaleilla viime keväänä. Cannesissa elokuva voitti sekä tuomariston että ekumeenisen juryn palkinnon. Tänä vuonna se valittiin parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkaaksi - ensimmäisenä arabinaisen ohjaamana elokuvana koskaan.
﻿
Kuten jo ylläkuvatusta syntyhistoriasta voi olettaa, Kapernaum - kaaoksen lapset ei ole teknisesti viimeisen päälle hiottu eikä kerronnaltaan virheettömän virtaviivainen elokuva. Sen voima on kyvyssä näyttää, millaisissa oloissa aivan liian moni lapsi joutuu maailmassamme kasvamaan. 
Aiheensa ja tarinansa karuudesta huolimatta Labakin elokuva ei sorru pelkkään surkutteluun. Sen kerronnasta huokuu sama tarttuva energia ja terve suuttumus kuin sen pienestä, mutta pippurisesta päähenkilöstä.
Yhteiskunnan pohjalla tai ulkopuolella eletyn lapsuuden kuvauksena Labakin elokuva on verrattomasti rehellisempi kuin sadunomaiseksi veijaritarinaksi puettu Slummien miljonääri, joka kymmenen vuotta sitten kruunattiin peräti kahdeksalla Oscarilla. Osuvampia vertailukohtia Labakin elokuvalle ovatkin toisen maailmansodan jälkeen valmistuneet italialaisen neorealismin lapsikuvaukset, kuten Vittorio De Sican Polkupyörävaras tai Roberto Rossellinin Saksa vuonna nolla.
Labakin elokuvassa pääosaa esittävä Zain Al Rafeea asuu muuten nyt Norjassa, josta tuli hänen uusi kotimaansa viime vuonna. Ensimmäistä kertaa elämässään hän käy nyt koulua ja opettelee lukemaan.