Elämää itsekkyyden valtakunnassa
Tarmo Poussu
14.3.2019
Berliinin elokuvajuhlilla ensiesityksensä viime vuonna saanut ja lukuisia festaripalkintoja maailmalla kerännyt An Elephant Sitting Still on kirjailijana uransa aloittaneen kiinlaisen Bo Hun ensimmäinen ja viimeinen elokuva. Viimeinen siksi, että pian sen valmistuttua 29-vuotias Bo Hu teki itsemurhan.
Kuten ohjaajan kohtalosta voi arvata, An Elephant Sitting Still ei ole mikään johtava hyvän mielen elokuva. Mutta vangitseva, puhutteleva ja oman tyyliinsä johdonmukaisesti säilyttävä työ se on. Poikkeuksellisesta kestosta huolimatta sen katsomista on vaikea jättää kesken, kun sen on kerran aloittanut.
Anonyymiin pohjoiskiinalaiseen kaupunkiin sijoittuva An Elephant Sitting Still kertoo neljän henkilön vaiheista yhden päivän aikana. Elokuvan erikoinen nimi periytyy sen kuluessa useasti kuultavasta tarinasta, jonka mukaan Manzhoulin eläintarhan elefantti vain istuu paikoillaan päivät pitkät välittämättä mistään ympärillään. Itse norsua ei elokuvassa koskaan nähdä, mutta tarinan vertauskuvallisuus vahvistuu elokuvan kuluessa.
Bo Hun elokuva kertoo itsekkyyden syövyttämästä yhteiskunnasta, jossa yksilön paras selviytymiskeino on täydellinen välinpitämättömyys muista. Elokuvan neljässä keskenään risteytyvässä tarinassa jokaista ystävyyden, solidaarisuuden tai rehellisyyden osoitusta seuraa rangaistus. Viidakon lait omaksuneessa uuskapitalistisessa Kiinassa pärjäävät vain vahvimmat ja piittaamattomimmat.
Wei Bu on teinipoika, joka ystäväänsä auttaessaan ajautuu törmäyskurssille koulunsa pahimman öykkärijengin kanssa. Yang Cheng on pikkurikollinen, joka aiheuttaa tahtomattaan ystävänsä itsemurhan. Huang Ling on edellisen koulukaveri ja orastava ihastus, jonka arveluttava suhde koulun varadekaanin kanssa paljastuu somessa jaettavan videon kautta koko koululle. Elokuvan neljäs päähenkilö on Wei Bun naapurissa asuva isoisä, jota hänen aikuinen tyttärensä ja tämän aviomies yrittävät häätää vanhainkotiin.
Tarmo Poussu
14.3.2019
