Uppoava arkki
Luonnonkatastrofit aiheuttavat tuhoja, jotka eivät päädy lehtien etusivuille.
Suvi Auvinen
30.9.2018
Kuva: Jo-Anne McArthurt / WeAnimals
“Kannattaa siirtää auto ylemmäs”, lukee puhelimeeni saapuvassa viestissä. “Ensi yönä voi sataa niin paljon, että katu muuttuu alamäessä joeksi.”
Olin sattumalta matkalla Yhdysvalloissa Pohjois-Carolinan läpi, kun hurrikaani Florence lähestyi osavaltiota mereltä. Vaikka myrskyn reuna oli vasta saavuttamassa rannikon, en ole koskaan ennen kokenut sellaista sadetta kuin Charlottessa. Talo ympärilläni humisi ja soi veden voimasta ja auto olisi vaihtanut yöllä paikkaansa, ellen olisi kahlannut pihan läpi siirtämään sitä. Siis todella kahlannut: vartin sateen jälkeen pihalla ei ollut lätäköitä vaan nurmea peitti tasainen kerros vettä. Autoa siirtäessä tuulilasinpyyhkijöitä oli turha pitää päällä, sillä vaikutusta näkyvyyteen niillä ei ole, jos sade on kuin auton olisi ajanut vesiputouksen alle.
Seurasin sadekokemuksen jälkeen hurrikaani Florencea tarkemmin kuin aiempia vastaavia myrskyjä. Luonnonkatastrofien aiheuttamassa tuhossa oli puolia, joista en ollut koskaan ennen kuullut.
Eläintuotanto on merkittävä elinkeino Pohjois-Carolinassa. Erityisen paljon osavaltiossa on sikatiloja, mutta myös kanoja kasvatetaan runsaasti. Osavaltion tehotuotantotiloilla elää kerralla noin 900 miljoonaa eläinyksilöä. Kuten Suomessa, myös Yhdysvalloissa eläintuotannossa eläinyksilöt typistetään omaisuudeksi. Tuotantoeläimiä ei Yhdysvalloissa suojaa luonnonkatastrofien iskiessä mikään laki. Tilallisilla ei ole velvollisuutta yrittää pelastaa tai suojella eläimiään, vaan eläimet voi jättää muun omaisuuden kanssa oman onnensa nojaan. Niin myös tehdään.
Hurrikaani Florencessa ja sitä seuranneissa tulvissa kuoli kolmen osavaltion alueella yhteensä 47 ihmistä. Muille eläimille kävi vielä huonommin. Florencen takia heitteille jätettyjä tuotantoeläimiä kuoli ennennäkemätön määrä: yli 3,4 miljoonaa kanaa ja yli 5500 sikaa. Kuvat seisovassa vedessä kelluvista ruumiista peittäisivät jokaisen lehden etusivun, jos kyseessä eivät olisi siat ja kanat. Muunlajisten eläinten kuolema on kuitenkin normalisoitu niin, etteivät ruumispinot koskaan päädy verkkokalvoillemme, vaikka tuhon skaala on massiivinen.
Pelkästään Sanderson Farms, jolla on useita eläintiloja Florencen reitillä, raportoi tiloilleen kuolleen yli 1,7 miljoonaa kanaa. Tarinassa Nooa keräsi tuhotulvan edessä eläimet arkkiin, joka kellui turvaan aallon tieltä. Eläinsuhdettamme kuvaavasti Sanderson Farms kerää eläimet kyllä arkkiin, mutta jättää ne oman onnensa nojaan. Kun tulvavaroitus annetaan ja ihmiset evakuoidaan katastrofin tieltä jätetään tuotantoeläimet paikoilleen. Kanat hukkuivat sisälle tuotantohalleihin. Peltojen keskellä olevat loputtomat hallit ovat ikkunattomia peltilaatikoita, jotka on lukittu ulkoa. Kun vesi saavuttaa ne, sisällä loukussa odottavat eläimet hukkuvat kuivalla maalla. Veden pinta nousee hitaasti hukuttaen ensin alemmat kerrokset ja saavuttaen vähitellen katon. Yksikään eläin ei halua kuolla. Kanat yrittävät pitää päänsä pinnalla mahdollisimman pitkään, mutta lukitun häkin katto tulee väistämättä vastaan. Lopulta arkista paistaa veden keskeltä enää katto, jolle laskeutuva kyyhky ei kuule jalkojensa alta enää minkäänlaista ääntä.
Suvi Auvinen
30.9.2018
