Suvi Auvinen | Miksi mies vierastaa vegeä?

Miksi mies vierastaa vegeä?

Paikallinen Mies kuuli kasvissyöjästä ja tuli paikalle nauramaan. Miksi miehuus ja lihansyönti yhdistetään niin kiinteästi toisiinsa?

Suvi Auvinen

2/27/2019

Mies menee viettämään saunailtaa äijäporukalla. Juttu luistaa ja kaikilla on hauskaa. Kun tulee aika hankkia purtavaa, tilataan porukalla pizzat. Mies, kasvissyöjä kun on, tilaa vegepizzan – ja siitäkös alkaa naljailu ja kuittailu.
Twitterissä vastaan tullut tarina ei ole ainutlaatuinen. Toisessa viestiketjussa mies pyytää kasvisruokavinkkejä, ja eikös siellä kommenteissa tarjota chorizomakkaraa itkunauruhymiöiden saattelemana. Lähes aina, kun keskustellaan kasvisruoasta, jostain ilmaantuu Paikallinen Mies vain ilmoittaakseen suurieleisesti että hänpä syö lihaa nyt tuplamäärän ihan viherpiipertäjien kiusaksi. Pizzeriat laittavat hupivaihteen päälle ja ilmoittavat Miehen Vegepizzassa täytteinä olevan kebabia, kinkkua ja salamia. Entä oletteko kuulleet ”vitsiä” äijän suosikkivihanneksesta eli HK:n Sinisestä, siinä kun on niin vähän lihaa! 
Onko ilkeämielistä puhua aiheesta kuin se olisi nimenomaan miesten ongelma? Ei ole, sillä lihansyönti ja miehuus ovat historiassa liittyneet oleellisesti toisiinsa. Naisellisuus on liitetty luontoon jo kauan. Monissa kulttuureissa on käsitys ”äiti maasta” ja naisten synnynnäisestä, miltei mystisestä yhteydestä luontoon. Maaemonarratiivissa mies ilmestyy paikalle takavasemmalta ja alkaa väkivalloin ottaa käyttöönsä sen mitä haluaa ympäröivästä maailmasta piittaamatta. Tässä yhtälössä naiset ja muut eläimet asetetaan samalle viivalle, miehen halun kohteeksi ja hallinnan alaisiksi. 
Mikä saa miehet kuvittelemaan, että heidän on pakko syödä lihaa? Syitä on monia, mutta esitän kolme pääasiallista selitystä siihen, että miehuuden suhde lihaan on niin vinksahtanut.
1. Maailmanhistoria on miesten lihansyönnin historiaa
Yhteiskunnassa, jossa lihaa ei tuotettu rajattomasti, liha oli harvinainen herkku. Sitä saivat syödäkseen hyvin toimeentulevat, ja köyhemmissä väestönosissa se oli varattu perheen päälle eli miehelle. Vanhassa testamentissa liha valmistetaan huolella (mies)papeille ja Raamatusta löytyy erillisiä mainintoja siitä, kuinka naisten ei tule edes koskea lihaan jottei se saastu. Maailmansotien aikaan liha oli varattu kansakunnan parhaille miehille eli sotilaille, kun taas muu kansa sai oppia kokkaamaan kasviksia. Pula-ajan Euroopassa oli yleistä, että naiset yrittivät hankkia lihaa ruokapöytiinsä ja kerskuivat sillä, kenen miehelle oli eniten lihaa tarjolla. Perheen budjetti oli tyypillisesti perheen miehen ruokkimiseen kulunut rahamäärä – naiset ja lapset söivät sen, mitä yli jäi.Tutkijat tiivistivät 1900-luvun alussa  tavallisen lontoolaisaterian kulun: ”naiset ja lapset syövät perunat ja sen jälkeen katsovat lihaa, jonka mies syö.”
2. Lihaa myydään miehille voimamyytillä ja mielikuvilla
Myytti lihasta voimanlähteenä elää sitkeässä. Lihaa on markkinoitu miehille optimaalisena proteiininlähteenä, ja etenkin urheilua harrastaville miehille lihan on julistettu olevan korvaamaton tie suuriin muskeleihin ja koviin voimatasoihin. Vaikka on osoitettu, että kasvisruoasta löytyy ravitsemuksellisesti parempia vaihtoehtoja sekä puhtaasti numeroin mitattuna että maailman kaikkien vegaaniurheilijoiden esimerkkiä katsomalla, tuntuu moni mies sivuuttavan todistusaineiston. Mielikuvat lihasta voimaa tuovana asiana elävät vahvoina. Markkinoinnissa miehuus ja liha liitetään jatkuvasti yhteen. Mainoksissa tosimies syö aina lihaa ja joko treenaa itselleen mielettömän sixpackin tai vaihtoehtoisesti penkkiurheilee oluen ja pihvin äärellä (ja painaa yli sata kiloa). Miehille suunnatut keittokirjat keskittyvät lihaan, ja grillaus, tuo ruoanlaitosta miehisin, on mielikuvissa poikkeuksetta lihan grillaamista. Äijäkulttuurissa sydän- ja verisuonitaudeista välittämiselle naureskellaan ja omasta terveydestä huolehtiminen nähdään naisten ja lääkäreiden puuhasteluna. On naisten ja terveysintoilijoiden tehtävä puputtaa salaattia toisin kuin Miehen, jolla omien sanojensa mukaan “on sopimus pupujen kanssa”. 
3. Empatia nähdään heikkoutena
Historian ja voimamyyttien lisäksi lihansyöntiin liittyy väistämättä tietty raakuus ja kylmyys. Eläimistä välittäminen nähdään pehmoiluna, klassiseen miehisyyteen sopimattomana arvona. Miehille markkinoidaan miehuutta kovana juttuna, jossa ei tunteilla eikä tunneta empatiaa vaan kilpaillaan välittämättä siitä, millaisia vaikutuksia omalla toiminnalla on muihin. Eläinteollisuutta ei ole olemassa ilman naisten ja lasten hyväksikäyttöä.Hyväksikäyttö sallitaan, jos naiset ja lapset ovat  muunlajisia, siis muita eläimiä kuin ihmisiä. Vaikka kaikki tehotuotannossa mukana olevat eläimet kärsivät, nojaa esimerkiksi koko maidontuotanto lehmien jatkuvaan väkisin raskaaksi saattamiseen ja synnyttämiseen tahdilla, jota lehmät eivät koskaan valitsisi itse. Suuri osa lihateollisuuden meille syöttämistä eläimistä on naaraita ja poikasia – siis äitejä lapsineen. Tämän huomioiminen ei sovi ahtaaseen käsitykseen miehuudesta. Muista välittäminen nähdään heikkoutena, vaikka eniten voimaa maailmassa tarvitaan nimenomaan sorrettujen puolustamiseen.
Lihansyönti on kulttuurinen normi. Suurin osa ihmisistä syö lihaa koska suurin osa ihmisistä syö lihaa. Vaatii paljon rohkeutta ja voimaa nousta normia vastaan ja kysyä, onko tämä hyväksi minulle itselleni, onko tämä oikein tuleville sukupolville ja muille eläimille. Miehuuden ei tarvitse olla vankila. Sen ei tarvitse olla tuhovoima. Miehillä on itsellään mahdollisuus määritellä mitä miehuus tarkoittaa. On jo aika päästää irti miehuuden malleista, jotka satuttavat miestä itseään ja kaikkia tämän ympärillä. 