Le Fantôme du Parlement
Näin se käy. Kolminäytöksinen ooppera Euroopan päätöksenteosta.
Sini Silvan
30.4.2017
Kohtaus yksi: Komissio tekee ehdotuksen. Komission rooliin voi ajatella charmanttia ranskalaisherraa, hieman hopeaa kulmilla. Hän on vanha kettu, joka tietää mitä tekee. Komissio on oppinut, että parlamentille ei voi ehdotella mitä vain. Se on jo ennen ehdotustaan flirttaillut: avannut muodollisen konsultaation, tehnyt tiedonantoja siitä, mitä tuleman pitää. Se on voinut kuulla yrityksien ääntä, yksilöitä ja kansaa ja toimii vasta, kun on varma suosiostaan: lakiehdotus on valmis heitettäväksi susille, siis parlamentin ensimmäiseen käsittelyyn.
Kohtaus kaksi: Parlamentin ensimmäinen käsittely. Parlamentin eri ryhmät vetävät stemmojaan kuin oopperakuoro konsanaan. Komission ehdotus käydään läpi julkisesti, mielellään tartutaan näkyviin asioihin (vrt. koiravero valtuustoissa). Kaikki saavat sanoa, mutta tärkeintä on, että valitaan solistit. Raportööri, esittelijä, saa asian omakseen, ja vie sen läpi kaikkien vaiheiden hamaan loppukohtaukseen asti.
Seuraa väliaika, jos toinenkin: Raportööri vetäytyy kulisseihin, valiokuntaan. Hän valmistelee muutosehdotukset komission esitykseen. Kaiken aikaa käytävillä käy kuhina: lobbarit, intressitahot ja toiset valiokunnat tietävät, että nyt on vaikuttamisen paikka. He tarjoavat ratkaisuja, tuovat esiin vaikutuksia. Raportöörillä, joka istuu asian päällä ja voi olla vaikka parlamentaarikko Merja Kyllönen, on paljon valtaa ja hän myös todella tarvitsee tietoa, juuri nyt, eikä jälkikäteen.
Kunnon oopperassa tapahtuu myös toisaalla. Euroopan unionin neuvosto istuu saman ehdotuksen äärellä, ehkä vieläkin intensiivisemmin. Se ruotii, mitä direktiivin sanamuodot vaikuttavat. Neuvosto ei ole vallaton: ilman sen lopullista hyväksyntää lakiehdotus kuivuu kokoon. Neuvostolla on silti heikkoutensa. Puheenjohtajamaa haluaa kääriä hihat: jotain on saatava sen kaudella aikaan. Tämä tekee neuvostosta kompromisseille alttiin neuvottelijan.
Parlamentti sen sijaan äänestää tiukasti. Ja kun on kerran äänestetty, ällistyttävästi se kokoaa itsensä. Kaikki ovat jatkossa hilkulla syntyneen äänestystuloksen takana. Sillä neuvosto on kuin yhteinen vihollinen tälle kansan äänillä valitulle joukolle.
Tämä ei ole lyhyt teos: parlamentin ensimmäinen käsittely voi kestää vuoden – tai kaksi. Ja EU:ssakin ollaan kypsiä. Toiseen ja kolmanteen käsittelyyn, joissa asiaa voitaisiin vielä demokraattisesti käsitellä, ei enää mennä juuri ollenkaan. Siksi kaiken aikaa käydään trilogia: epävirallisia, ei julkisia neuvotteluja. Niissä ovat neuvoston edustaja ja parlamentin raportööri ja ehkä varjoraportööri sekä komission edustaja. Pieni porukka hioo päätöstä saamillaan mandaateilla. Trilogi vetää asiat kohti kohtuullista kompromissia.
Sini Silvan
30.4.2017
