Suurien puiden ja voimien äärellä
Menemme metsään Pirunvuoren luonnonsuojelualueelle Eveliina Asikaisen kotimaisemissa Sastamalan Karkussa. Hetki sitten satoi kaatamalla. Nyt paistaa aurinko, metsä suorastaan höyryää ja kimaltelee. Viileä alkukesä on pitänyt kaiken raikkaan vihreänä.
Sini Silvan
8/26/2017
Vuori muhkeine kuusineen ja mäntyineen on kiehtonut jo Sakari Topeliusta
”Järven toisella puolella näkyvät Pirunvuoren kesyttömät ääriviivat; kappale pakanallista uhmaa keskellä kristillistä idylliä. Vuoren laella on jättiläiskäsi, oli se sitten luonnon oma, tai kuten kansa uskoo pahojen voimien.”
Kapuamme Pirunvuorta ylöspäin. Matkalla kohtaamme kunnioitettavan näyn, pelkistä kivistä ilman väliaineita rakennetun kivilinnan: taidemaalari Emil Danielssonin ateljeen vuodelta 1906. Voi kuvitella miehet kantamassa ja sovittelemassa vuoren omia kiviä seiniksi korkealla rinteessä. Kun on tahtoa ja ideaa, voi syntyä mitä vain.
Voi olla melkein kateellinen itselleen, että saa olla juuri nyt tässä. Kivet ovat liukkaita, ilma on hyvää hengittää.
Vuoren laella olemme kansallismaisemassa. Rautavesi siintää puiden kehystäessä näkyä. Auringonpaiste alkaa vaihtua sateeseen. On voimakas tunne, ehkä suomalaisuudesta, jolla ei ole mitään tekemistä puoluepolitiikan kanssa.
Alkaa ukkostaa. Mieli ei tee jäädä vuoren korkeimpaan kohtaan odottamaan salamaniskua. Lähdemme alaspäin. Pelottaa ja naurattaa vähän. Luonto osoittaa voimansa.
Metsäretkemme päättyy. Olemme litimärkiä, ja onnellisia, vahvasti elossa. Retkessä oli jännitystä, jylhiä maisemia ja pientä pelkoa. Se ei ollut pitkä, mutta se oli suuri elämys.
Sini Silvan
8/26/2017
Kommentit (0)
Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.