Vesiselvät todisteet
Pasi Sillanpää
1/28/2018
Kirjoitin parissa blogissa siitä, kuinka monet lehdet ovat jo useampana vuonna uutisoineet länsimaisten ihmisten älykkyysosamäärän laskusta. Samalla otin myös esille sen, että Suomessa on raportoitu lisääntyneistä oppimisen ja koulurauhan ongelmista erityisesti peruskoulussa ja ammattikouluissa.
Kirjoitukseni perustui useaan eri artikkeliin ja artikkeleissakin oli useita lähteitä. Kuten aina ennenkin, pyrin vähintäänkin päällisin puolin katsomaan, että asioilla on edes jonkinlainen tieteellinen pohja.
Reaktiot olivat hauskoja.
Yksi lukija väitti, että kirjoituksellani on harvinaisen vähän faktapohjaa. Kysyin häneltä mitä hän sillä tarkoitti, eikä hän sitten enää palannutkaan asiaan. Joku väitti sitä, että erityisesti Suomessa älykkyysosamäärän mittaamisen pohjana olevat armeijan lähtötasotestit eivät ole luotettavia. Hänen mukaansa niissä fuskataan, koska varusmiehet eivät halua saada hyviä pisteitä pidemmän palvelusajan pelossa. Älykkyysosamäärän laskun valossa, pelko on siis ollut kasvava erityisesti viimeisen 20 -vuoden aikana.
Koulutustason muutoksesta tuli vähemmän kriittisiä kommentteja. Ainoa mistä kommentoitiin, oli lähinnä se, että koulusäästöt olisivat voineet johtaa myös tehokkuuden kasvuun. Eli tätä kautta koulut valittavat hieman turhastakin.
Yhtä kaikki, kun asia on epämukava, vaadimme toisen väitteiltä enemmän totuuspohjaa kuin omaltamme.
Kuinka moni itse asiassa tarkastaa omat näkemyksensä ennen kuin osallistuu keskusteluun?
Pari vuotta sitten kysyin eräältä varsin tunnetulta somevaikuttajalta, miten hän voi väittää asioista noin? Hän totesi minulle, että hänen väitteitään ei tule ottaa kuin mielipiteinä. Samaan aikaan hän kuitenkin markkinoi itseään asiantuntijana. Ja sen vastauksen jälkeen hän on edelleen kasvattanut suosiotaan.
Totuuden valikoiva käyttö näkyy myös politiikassa. Erityisesti vallassa olevilla tahoilla on ollut uskottavuuden ylivalta kun he väittävät tehneensä selvityksiä asiasta jos toisesta. Tosiasiassa tutkimustietoa käytetään tarkoitushakuisesti tai sitä ei välttämättä edes ole.
Siinä missä erityisesti sosiaalinen media on antanut enemmän mahdollisuuksia levittää höpö höpöä tai tarkoituksellisesti kaunisteltua faktaa, on se tuonut myös entistä enemmän läpinäkyvyyttä. Se saavutettu läpinäkyvyys tulee vain hyödyntää entistä paremmin.
Huonot perustelut tulevat nimittäin esiin ennemmin tai myöhemmin. Esimerkki vimeaikaisista huonoilla perusteilla tehdyistä päätöksistä on kaikille tuttu aktiivimalli. Kun sen valmistelu on tehty pienessä piirissä ja kapealla katseella, se on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Kun päätöstä viedään käytäntöön ja se koskettaakin paljon laajempaa ryhmää, havaitaan sen puutteet. Vähemmän puhuttu tässä asiassa onkin se, että lakiin on laitettu myös ponsi, jonka mukaan mallia muutetaan, jos huhtikuussa näyttää siltä, että se ei toimi. Eli toisin kuin lain puoltajat sanovat, asia ei heidänkään mielestä ole ollenkaan selvä.
Meillä on yhteiskunnassa paljon sellaisia kehitettäviä asioita, joista ei löydy täysin vedenpitävää tutkimustietoa. Osa asioista on jopa liian monimutkaisia tutkittavaksi. Tutkimus kun yleensä vaatii jonkinasteista aiheen rajaamista. Siksi on harmillista, jos ikävä totuus kuitataan sillä, että se ei ole tieteellisesti todistettua. Suoran kumoamisen sijaan olisi hyödyllisempää, että olisimme uteliaampia ymmärtämään, miksi ja millä prosesseilla erilaiset havainnot syntyvät.
Olen tieteellisen tiedon kannattaja, mutta samalla pitää olla nöyrä sen suhteen, että tiede ei anna ennalta vastauksia kaikkeen. Eikä tiedekään elä tyhjiössä. Moni tieteen löydös on perustunut siihen, että joku on esittänyt hypoteesin, joka on sen jälkeen yritetty vahvistaa tai kumota tieteen keinoin.
Korostan kuitenkin, että mitä tahansa ei kannata yrittää kumota mielipiteillä. Kyllä maan pyöriminen auringon ympäri on sentään sen verta moneen kertaan todistettu.
Pasi Sillanpää
1/28/2018
