Tuleeko somesta kiltti vai tuhma isona?
Pasi Sillanpää
7/31/2017
Sosiaaliseen mediaan suhtaudutaan usein kuin lapsuuden mielibändiin. Ensin koimme löytämisen ilon, sitten fanitimme sitä kunnolla ja kun bändi lopulta löi isosti läpi isoilla hiteillä, jäimme toistamaan mantraa, että bändin varhaistuotanto on paljon parempaa kuin suuren suosion vuodet.
Haluamme omia sen ympäristön, jonka olemme löytäneet. Ihmisen fiksuudesta riippumatta, somessakin käy usein niin, että suuren yleisön löytäessä jonkin sosiaalisen median kanavan, sen luonne muuttuu edelläkävijöiden silmissä vääräksi. Se menettää vanhan hyvän ja tilalle tulee epämiellyttävää tai muuten vain epäkiinnostavaa sisältöä.
Todellisten edelläkävijöiden joukko on yleensä aika pieni. Heille tärkeintä on olla edelläkävijä. Sen sijaan suurelle väestönosalle edelläkävijyys ei ole itsetarkoitus, vaan aivan muut asiat. Somen muutoksessa ensimmäisenä parahtavat juuri edelläkävijät, jotka pettyvät siihen, että suuri osa ihmisistä ajatteleekin eri tavalla kuin he itse.
Me vihaamme kaikkea hömppää, mutta silti hömppä myy. Julkisuudessa taivastellaan ihmisten somevihanpitoa, mutta juuri se on kauraa tiedonvälitykselle ja journalismille. Turhaudumme siihen, että somessa eri väestöryhmillä on vaikeuksia keskustella toistensa kanssa ja juuri se on ongelma myös somen ulkopuolella. Emme siedä vääriä mielipiteitä emmekä vihaltamme jaksa enää kuunnella, vaan heitämme vasta-argumentit peliin ja pahimmillaan blokkaamme epämiellyttävien mielipiteiden esittäjän oman kuplamme ulkopuolelle.
Somen jatkuvassa muutoksessa näkyy yhteiskunnan laajempi muutos.
Somen jyrkimmissä reaktioissa näkyy hyvin, kuinka haluamme kieltää itseltämme, että oma ajattelumme on aina keskeneräistä. Epämiellyttävä mielipide nähdään vääränä, vaikka se voi olla vain ikävä. Se osoittaa sen, että me emme voikaan rakentaa elämäämme vain omien arvojen varaan. Meidän on opittava elämään myös itsellemme vieraiden ajatusten kanssa.
Sosiaalisen median riidoista käytetään yleensä nimitystä #gate. Tyypillisimmillään se syntyy silloin, kun joku ymmärtää vahingossa tai tahallaan väärin ja väärinymmärryseen regoidaan valistamalla. Somen pahin ilmiö ei ole itse asiassa mielipiteiden erilaisuus tai jyrkkien mielipiteiden esittäminen, vaan kyvyttömyys vaihtaa ajoissa valistamisesta keskusteluun.
Laitoin eilen Twitteriin kyselyn siitä, uskovatko ihmiset siihen, että Twitter voi olla jatkossa enemmän keskustelua "kuplien yli". Tätä kirjoitettaessa siihen on vastannut 229 henkilöä ja heistä 35 % uskoo, että niin voi käydä. He saattavat olla se seuraava edelläkävijöiden joukko.
On nimittäin myös niin, että moni asia, mihin uskomme, muuttuu itseään toteuttavaksi todeksi. Jos uskomme, että opimme keskustelemaan paremmin, käytämme myös enemmän ajatuksia paremman keskustelun luomiseen. Jos emme usko, että asiat muuttuvat parempaan, lyömme herkästi hanskat tiskiin
Oma kokemukseni tältä kesältä on se, että kaikkein kärkevimpienkin ihmisten kanssa voi päästä huutelusta keskusteluun. Riitaan tarvitaan aina vähintään kaksi ihmistä. Juuri sinä voit olla se, joka ei siihen lähde, vaan yrittää rakentaa jotakin parempaa.
Pasi Sillanpää
7/31/2017
