Kiire on kudottu valheiden verkosta
Pasi Sillanpää
6/21/2018
Kiirettä on aina moralisoitu ja kiireen moralisoijat ovat ennenkin olleet oikeassa. Esimerkiksi väite "hätäilemällä tulee vain äpäräpäisiä lapsia" on muuttunut kiireisemmän yhteiskunnan myötä todellisuudeksi. Suomessa on avioliitossa syntyneiden lasten määrä laskenut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana viisitoista prosenttiyksikköä. Mutta hetkinen? Lasten saaminen on siirtynyt myöhemmäksi, joten eihän meillä taida myöskään olla kiire saada lapsia, vaan kyse on jostakin muusta? Jostakin syvemmästä.
Syvempiä kysymyksiä kiireelle esitetään harvoin
Miksi niin monella on esimerkiksi kiire elää elämää? Jotkut sanovat, että pitää elää juuri tässä hetkessä ja täysillä, koska elämä on niin lyhyt. Jotkut artistit ovat ottaneet sen liiankin vakavasti ja kupsahtaneet ennen aikojaan. He ovat eläneet 70 vuoden edestä 30 vuoden iän saavutettuaan. Ehkä heistä voi sitten sanoa, että tuli eletyksi hyvä elämä pikakelauksella?
Joillakin on kiire päästä työssään eteenpäin. Hyökätään saavutuksesta seuraavaan ja ennen seuraavaa saavusta tiedetään jo mihin halutaan sen jälkeen. Elämä muodostuu merkkipaaluista, joista pitää iloita. Ilon hetkellä riemu on mittaamattoman suurta, mutta ilo kestää vain hetken, koska ilon hetkellä on jo kiire kohti seuraavaa saavutusta.
On ihmisiä, jotka kokevat muiden tekevän heidän elämänsä kiireiseksi. Vaikka he tekisivät kuinka uutterasti kaiken sen, mitä heiltä odotetaan, heille kasaantuu aina uusia tehtäviä ja kiire vain lisääntyy. Tulee riittämättömyyden tunne, koska pian tulee se piste, jossa ei enää ehdi kaikkea, vaikka tahtoisi.
Näihin kaikkiin on esitetty useita syitä ja monet niistä päteviäkin. Kaikissa neuvoissa on kuitenkin yksi haaste. Yritämme ratkaista kiireen ongelmaa liian kiireisesti. Jäämme helposti yksittäisen kivalta kuulostavan idean vangiksi ja yritämme ratkaista vaivan sijaan oiretta. Kuten vaikkapa sitä, että kiltin ihmisen pitää sanoa rehellisesti, että ei ehdi tai kaiken elämänsä uralle antavan on syytä nähdä elämässä muutakin.
Eivät nuo ole kestäviä neuvoja. Ne eivät vielä saa ihmistä ymmärtämään itseään ja ympäristöään.
Ainoa kestävä konsti vähentää kiirettä pysyvästi, on ymmärtää paremmin, mikä oikeasti on tärkeää. Joka kerta kun mietimme kiirehtimistämme, meillä olisi hyvä mahdollisuus käyttää edes pieni viipyvä hetki siihen, mikä oikeasti on tärkeää. Kuten vaikka silloin, kun meillä on kiire ajaa palaveriin. Kannattaako silloin ajaa ylinopeutta vai noudattaa liikennesääntöjä? Itse olen päätynyt siihen, että juuri silloin kun on kiire, on kaikkein tyhmintä kiirehtiä suurella riskillä. Silloin nimittän vahingon riski kasvaa tai viranomaiset ottavat tien sivuun ja myöhästymisestä tulee vielä suurempi. Tärkeämpää on päästä perille, kuin olla siellä ajoissa.
Kiire ei tekemällä lopu. Kiire loppuu sillä, että käytämme aikamme tärkeimpään. On vain pujottauduttava pois omasta valheiden verkostamme, jossa uskottelemme epäoleellista oleelliseksi.
Pasi Sillanpää
6/21/2018
