Grungesukupolven lapsentekotalkoot
Pasi Sillanpää
11/18/2018
Antti Rinne puhui vuosi sitten synnytystalkoista ja nyt samansuuntaisesta puhuu aika moni muukin. Puhumisesta huolimatta, käsky ei ota tuulta ja yksi jos toinenkin on ymmällään, missä vika?
Otetaanpa matematiikka avuksi. Lasten synnyttäminen osuu nykyisin ikävuosiin 30 - 40 vuotta. Siis naisilla. Miehillä on armonaikaa hieman pidempään. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat siis synnytysikäisiä olleet ne naiset, jotka ovat syntyneet vuosina 1970 luvun lopulta 1980 -luvun lopulle. Heistä 1970 -luvulla syntyneet ovat kokeneet kaksi lamaa. 1990 -luvulla heidän vanhempansa kärsivät tyttömyydestä ja jopa konkursseista ja se heijastui lapsiin. 2008 alkanut kriisi on osunut jo heihin itseensä. 1980 -luvun lopulla syntyneet eivät ihan kauheasti ehtineet kokea 1990 -luvun lamaa omakohtaisesti, mutta 2008 -alkaneen finanssikriisin alkaessa he olivat juuri sopivasti menossa yliopistoihin, ammattikorkeakouluihin ja ammattikouluihin. Kun he valmistuivat vaikkapa 2012 tai 2015, työttömyys oli kaikkein vaikeimmillaan.
Erityisesti 1970 -luvun lopun sukupolvi taisi menettää jotakin ratkaisevaa perusturvallisuudestaan kahden laman seurauksena. He ovat se ahdstunut sukupolvi, jolle grunge -musiikki oli iso juttu. Se musiikki, jota kuunnellessa voi kuvitella jonkun viiltelevän ranteitaan. Synkästä musiikkimausta huolimatta, he olivat jo nuorina elämyshakuisempia kuin monet muut aiemmat sukupolvet. He ehkä halusivat pois ahdistavasta ilmapiiristä ja samalla kävivät surutyötä.
No ehkä tuo menee pitkälle. Silti...
Olen muutaman vuoden ajan yrittänyt ymmärtää, mikä on se ratkaiseva tekijä, joka estää nuoria aikuisia hankkimasta lapsia. En ole keksinyt mitään muuta kaiken kattavaa selitystä, kuin turvallisuuden katoaminen. Turvallisuus on ollut kortilla niin monella eri osa-alueella. On turvallisuuden puutetta työstä ja mahdollisuudesta asua mukavasti. On pelkoa luonnonvarojen loppumisesta ja ilmastonmuutoksesta. On kauhua siitä, kuinka lapset sekoittavat mukavan elämän niin, että kaikki mukava kokeminen ja vapaus on sen jälkeen mennyttä. On pelkoa siitä, että ei jakseta kasvataa, että omat resurssit eivät siihen riitä. Ja on pelkoja siitä, että maailma tuhoutuu seuraavan sukupolven aikana ja me olemme synnyttäneet lapsia kuolemaan.
Grunge -sukupolven pelot ovat mittakaavaltaan jotenkin käsittämättömiä. He elävät periaatteessa hyvin vakaassa maailmassa, mutta pelkäävät enemmän kuin ihmiskunta on koskaan pelännyt. Johtuuko se siitä, että heidän perusturvalisuuttaan on koeteltu lyhyessä ajassa kahteen otteeseen? Johtuuko se siitä, että kahdessa herkässä vaiheessa, silloin kun oppivat ymmärtämään vanhempiensa elämää ja silloin kun he ovat itsenäistyneet, he ovatkin kohdanneet suuria pettymyksiä. Nähneet, että elämä ei menekään eteen, vaan taaksepäin?
Onko niin, että 1990 -luvun traumat näkyvät nyt syntyvyydessämme? Onko niin, että 2008 alkanut finanssikriisi katkaisi kamelin selän lopullisesti? Aika moni nykyinen 4 -kymppinen hankki sen ensimmäisen lapsen 10 -vuotta sitten, mutta siihen se sitten jäi.
Pasi Sillanpää
11/18/2018
