Armo ja tuomio
Pasi Sillanpää
9/28/2017
Nuori menestyjä ei useinkaan tunne armoa heikompiaan kohtaan. Hänelle oma menestys on oman määrätietoisuuden ja uutteruuden tulosta, johon muut eivät viitsi, vaikka kykenisivät. Menestyksen huumassa hän nimeää yhden jos toisenkin alisuorittajaksi.
Hurraa! Nuoruus on itsetuntoa ja energiaa. Nuoruuteen liittyvän testosteronin kuuluukin haista pitkälle. Nuoruuteen kuuluu idealismi, usko omaan kaikkivoipaisuuteen, parhaimmillaan jumaluuteen. Ja sellaisiksi me usein menestyjät nostammekin.
Yli-ihmisiksi
Suuren Suomessa toimivan tehtaan johtaja kertoi minulle toisenlaisesta sankaruudesta. Hän ei puhunut siitä sankarina, vaan paremminkin langenneena. En kuullut hänen puheessaan silti uhriutumista, vaikka luultavasti hän oli sellaisiakin hetkiä kokenut.
Viisi vuotta hänen oli pitänyt johtaa satojen työntekijöiden tehdasta, samalla tietäen, että tehtaalle tulee täysin uudet omistajat ja sitä kautta monta suurta muutosta. Hallitus oli kieltänyt häntä kertomasta asiasta edes johtoryhmälleen. Viisi vuotta hän oli johtanut yritystä tietäen muutoksesta, mutta tehnyt kaiken kuten mikään ei muuttuisi.
Hän ei voinut kertoa tästä lehdissä, somessa eikä edes puolisolleen. Hän olisi tarvinnut tukea, mutta ei voinut edes pyytää psykologin palveluita, koska omien sanojensa mukaan pelkäsi sitä, että ne näkyvät työterveysmenoissa ja sitten tulee muita ongelmia.
Kun muutos konkretisoitui, hän jäi kolmen kuukauden sairauslomalle ja kuntoutui.
Juhlimme menestystä ja juhlimme kuulemma myös epäonnistumista, koska se kasvattaa. Silti en muista, koska epäonnistuessani minulta olisi ensimmäisenä kysytty: "Mitä opit virheestäsi?" Niin se ei vaan mene. Ensiksi sinulta kysytään: "Miksi teit tuon virheen?" Tilanteesta riippuen seuraava reaktio on "Etkö sinä tajunnut sitä riskiä?" tai "Miten sinä voit tehdä tuollaisen virheen?"
Ihmisen heikkouos on pelottavaa, koska se voi tarttua.
Menestykseensä huumaantuneella ei ole armoa heikommilleen. Hän voi näytellä sellaista, mutta en ole vielä kohdannut ns. huipulle noussutta, joka ei ylenkatsoisi heikkoja ihmisiä. Ne vain ovat menestyjän silmissä elämänsä hukanneita. Yksi sun toinenkin menestyjä on ajan kanssa myöntänyt, että huipulla he olivat kusipäitä. Heitä rakastettiin kusipäinä ja he syöttivät sitä kusipäisyyttä lisää. Se on sitä rokkarielämää, jossa hotellihuone pitää hajottaa, sillä jos ei ole hajottanut hotellihuonetta, ei ole riittävän paska ihminen ollakseen suosittu rokkari.
Minä olen itkenyt, kun minua on arvosteltu. Minua on arvostelu pahoista virheistä ja pienistä mokista. Ajan kanssa olen kovettunut, enkä reagoi kaikkeen, mutta kun minua arvostellaan, saatan edelleen katketa. Saatan menettää kaiken kykyni hillitä omaa suruani. Paljastan olevani heikko. Joskus ihan neuvotonkin.
En juhli itkemistä, en näe heikkoutta jumalaisena ominaisuutena. Mielummin olisin vahva ja herkkä. Se vain on hankala yhdistelmä. Jos ei itse koe tunteista kuin ylärekisterin, miten voi olla herkkä ja miten kykenee saavuttamaan empaattisuuden?
Olen tehnyt elämässäni niin suuria virheitä, että en ole kaikista uskaltanut edes puhua. Kokemukseni siitä, miten epäonnistumisiin suhtadutaan, on saanut minut arvioimaan sitä, minkälaisen mokan, minkälaisen heikkouden voi ihmisille kertoa. Jossakin tulee aina se raja, jonka jälkeen kukaan ei enää ymmärrä. Silloin armon tilalle tulee tuomio.
Tuomio tekee minusta entistä haavoittuvamman. Alan pelätä, että teen jonkin muun virheen, josta minut taas tuomitaan.
Menestyksensä huumassa muiden heikkoudet tuomitseva kusipää antsaitsee ne haukut, jotka johtuvat hänen kusipäisyydestään. Mutta samalla pitää nähdä sen kusipäisyyden taakse. Ei ihminen ole perustavalaatuisesti kusipää, vaan se on useammin rooli, jonka varaan halutaan rakentaa elämää.
Minulla on silmäkulma kosteana, eikä se johdu silmätulehduksesta. Se johtuu siitä, että liian moni joutuu peittämään heikkoutensa.
Heikkous ei valitettavasti ole vielä juhlittu juttu. Heikko saa armon vain silloin, jos hän menestyy.
Silloin siitä tulee uljas sankaritarina.
Mutta kaikista ei vain tule sankareita. Voimmeko olla heille armollisempia?
Pasi Sillanpää
9/28/2017
