Puoluelehtien karsiminen jättää julkisuuden kaupalliselle medialle
Säästösyyt vaihtuivat perusteluiksi tarkoituksenmukaisuudesta eikä puoluelehdistä käyty avointa strategista keskustelua, kirjoittaa toimittaja Niko Peltokangas.
Niko Peltokangas
30.10.2019
Vihreiden päätös lopettaa Vihreä Lanka -lehden rahoittaminen veti mielen matalaksi naapuripuolueessakin. Puoluelehtiä ei tarvita perinteiden vuoksi, vaan monipuolistamaan tämän hetken julkisuutta ja tuomaan esiin ajatuksia ja aatteita, jotka eivät välttämättä ole kaupallisen median intresseissä.
Puolueen sisäistä keskustelua Vihreän Langan roolista on käyty kuulemma pitkään. Vallalla olevan ajattelun mukaan lehti on ollut jäsenten keskustelufoorumi, jota ei enää tarvita, sillä keskustelu on siirtynyt muualle. On turhaa huudella vieraisiin puolueisiin, mutta ihmeen helposti Vihreä Liitto lakkauttaa ilmastoasioita hyvin tuntevan ja niitä popularisoivan toimituksen. Sellaisia ei kyllä Suomessa liikaa ole.
***
Journalismin yksipuolistumisen lisäksi tapaus surettaa, koska se muistuttaa oman lehteni tilanteesta. Vasemmiston puoluehallitus tyrmäsi syyskuussa aikakauslehti Kansan Tahdon anomuksen päästä takaisin puolueen viestintätuen piiriin. Keskeinen perustelu oli, että puolueella on tarkoituksenmukaista olla vain yksi äänenkannattaja, joka on viikottain ilmestyvä Kansan Uutiset.
Olen idealistisesti ajatellut, ettei puoluelehtien onnistumista mitata jäsenmäärillä vaan tarkastelemalla yhteiskunnallista hegemoniaa ja moniäänisyyttä.
Eniten minua vaivaa asian epäanalyyttinen käsittely. Kun Kansan Tahdon noin 170 000 euron vuosituki poistettiin vuoden 2015 jälkeen, syynä oli puolueen vaalitappio ja vuosien aikana kertynyt alijäämä. (Nyt haettiin 60 000 euron vuosittaista tukea.) Silloin tai nyt puolueen roolista journalismin rahoittajana ei käyty puoluehallitusta laajempaa keskustelua.
Niko Peltokangas
30.10.2019
