Niko Peltokangas | Korona on vaalittoman vuoden vaali

Korona on vaalittoman vuoden vaali

Yhteiskunnallisen osallisuuden kokemus konkretisoituu vaaleilta näyttävässä pandemiassa, kommentoi toimittaja Niko Peltokangas.

Niko Peltokangas

4/21/2020

Kun pandemiarajoitukset eivät olleet vielä sulkeneet ravintolapöytiä, pohdin syitä sille, miksi jotkut näyttivät vähät välittävän eristäytymissuosituksista. Arvelin, että suhtautuminen viranomaisten suosituksiin kulkee samoja latuja kuin kokemus osallisuudesta yhteiskunnassa. Jos yhteiskunta näyttää olevan varakkaiden ja keskiluokkaisten temmellyskenttää eivätkä uutiset juuri koskaan liity omaan elämään, koronarajoitusten ulottuminen omaan kantapöytään voi olla vaikeasti omaksuttava ajatus.
Ravintolat menivät lopulta kiinni tai siirtyivät ulosmyyntiin. Kun seuraavaksi paheksuttiin mökille lähtijöitä, myös paheksumisen suhde yhteiskunnalliseen osallisuuteen alkoi kiinnostaa.
Kommentointi muistuttaa nukkuvien äänestäjien paheksuntaa.
Korona on nimittäin alkanut näyttää vaaleilta. Profiilikuvat kehystettiin ”Pysyn kotona” -sloganeilla ja muilla julistuksilla, jotka ilmestyivät myös Twitter-nimiin ja Instagram-tarroihin. Keskusteluissa ”oppositiossa” istuvat Kasvomaskipuolue ja Laumaimmuniteettiliitto haastavat Rajoitusdemokraattien ja Hätäapupuolueen muodostamaa ”hallitusta”.
Ihmiset, jotka aktivoituvat poliittiseen kommentointiin vain vaalien aikaan, sanovat nyt sanottavansa Uudenmaan matkustusrajoituksista, tartuntaketjuista ja tehohoitopaikoista. Heidän rinnallaan aktivistit ja puoluesoturit yrittävät vakuuttaa ihmisiä noudattamaan rajoituksia ja suojautumiskeinoja samaan tapaan kuin omaa puoluetta tai ehdokasta mainostetaan vaalien aikaan. Sävykin vaihtelee samalla tavalla suosittelusta ja kehumisesta vetoamisen kautta moralisointiin ja syyllistämiseen. Pallokenttien treeniryhmien ja mökille matkaavien herättämä kommentointi muistuttaa nukkuvien äänestäjien paheksuntaa.
Tämän piti olla vaaliton välivuosi, mutta eihän yleinen yhteiskunnallinen aktivoituminen haittaa ainakaan meitä demokratiaihanteisiin uskovia. Siitä maksetaan tietysti hintaa erilaisina oman elämänsä virologeina ja epidemiologeina, joihin viittasin itsekin edellisessä kirjoituksessa. Se on kuitenkin suhteellisesti samanlainen riesa kuin internetin besserwisserit yleensä – suhteellisesti siksi, että tappavaan virukseen liittyvä hölynpöly on pahimmillaan tappavaa.
Kriisien välinen analogia voi olla hyvä keino hahmottaa myös, miten ihmiset saadaan vakuutettua kriisitoimien tarpeellisuudesta.
Koronakriisi on tietysti oikeastikin politiikkaa, jota puolueet tekevät omista lähtökohdistaan. Vaikka kuinka puhuttaisiin yhteisestä vihollisesta ja puoluepolitiikan unohtamisesta, puolueet ja poliitikot katsovat tilannetta samasta näkökulmasta kuin muitakin asioita. Se voi olla niin tulonjaon tasa-arvo, luonnon hyvinvointi kuin maahanmuutto. Ihmiselämän suojelemisellekin voidaan laskea eri perusteilla hinta, jonka toiset ovat ja toiset eivät ole valmiita maksamaan muiden elintason kustannuksella.
Moni on verrannut koronapandemiaa ilmastokriisiin ja vaatinut yleistä kriisitietoisuutta myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Kriisien välinen analogia voi olla hyvä keino hahmottaa myös, miten ihmiset saadaan vakuutettua kriisitoimien tarpeellisuudesta. Koronan tapauksessa se on tarkoittanut pakottavaa lainsäädäntöä, perusoikeuksiin puuttuvaa valmiuslakia sekä hallituksen ja viranomaisten päivittäisiä tiedotustilaisuuksia. Jos nämä ovat edessä myös ilmastokriisissä, ainakin osallisuuden kokemusta kannattaa yrittää vahvistaa etukäteen.