Niko Peltokangas | Näin viestin itselleni pätkätöitä

Näin viestin itselleni pätkätöitä

Opiskelu, LinkedIn ja joustavuus – työnhakuviestinnässään lopulta onnistunut toimittaja Niko Peltokangas luettelee kolme pointtia töiden hakemisesta.

Niko Peltokangas

6/30/2020

Jos en ole kevään aikana tehnyt toimittajan tai viestijän pätkäpalkkatöitä, olen hakenut niitä – ja sehän on pelkkää viestimistä. Lomakauden kynnyksellä sain määräaikaisen työpaikan vuodeksi. Nyt ravistan työnhakustressin harteiltani listaamalla keskeiset huomioni työnhakuviestinnästä.
Opiskelulla on väliä. En tiedä, mikä merkitys viime vuonna hankkimallani ylemmällä amk-tutkinnolla oli uudelle työnantajalleni, mutta minulle se antoi sisältöjensä lisäksi uutta itsevarmuutta. Käytin sitä esimerkkinä ajan tasalla pysyttelystä sekä kehittymis- ja kehittämisosaamisesta, ja aloin uskoa tähän esimerkkiin itsekin. Kymmenen vuoden alalla olon jälkeen ylempi korkeakoulututkinto avasi joitakin uusi hakumahdollisuuksia ja vahvisti omaa käsitystä ammattilaisuudesta, jota ei ollut aiemmin oikein osannut nojata toisen alan amk-tutkintoon.
Poistin itseltäni paineet mainostaa osaamistani joka paikassa.
Osaamisen pukeminen sanoiksi voi vaatia apua. Kun aloittelin opiskeluvuoden lopulla työnhakua, ilmoittauduin ammattiliiton järjestämälle LinkedIn-kurssille tehdäkseni edes jotain uudenlaista. Sen lisäksi, että muutaman tunnin iltakurssilla opeteltiin ”verkostoitumispalvelun” toiminnallisuuksia, niiden käyttötarkoitukseen tutustuminen johti muotoilemaan omaa työnhakua uudelleen. Erityisesti jäi mieleen kouluttajan kehotus valita, millaisen ammattiprofiilin haluaa palveluun rakentaa: kaikkea ei tarvitse itsestään kertoa eikä pikkuasioita liioitella, vaan voin poimia profiiliin ne kokemukset, koulutukset ja sälän, jotka muodostavat haluamani kuvan.
Olenkin kevään ajan kokeillut, viilaillut ja kirjoittanut uudelleen esittelytekstejä sekä työpaikkojen ja koulutusten kuvauksia. Kaiken ei tarvitse tulla kerralla valmiiksi eikä voikaan tulla, sillä uusien työhakemusten kirjoittaminen ja oman osaamisen peilaaminen työpaikkojen vaatimuksiin antaa myös uusia ideoita omaan ammattiprofiiliin. Samalla olen tullut koonneeksi työnäytteitä ja muotoilleeksi esittelytekstejä, joiden varaan on ollut helppo laatia taas uusia hakemuksia. Esimerkiksi kun monen vuoden välttelyn jälkeen syötin viimein työ- ja koulutustietoni valtion rekrytointijärjestelmään, ne oli helppo kopioida lähes suoraan LinkedInistä.
LinkedInistä voi olla montaa mieltä. En koe juuri ”verkostoitumisen” hedelmiä sieltä poimineeni eikä pinnallinen keittiöfilosofointi vedä puoleensa, mutta oman osaamisen sanallistamiseen ja asiantuntijaprofiilin muotoiluun Linkkari on ollut keskeinen työkalu. Siitä on myös tullut tarpeellinen palanen some-elämääni. Kun olen koonnut sinne esimerkiksi työkokemukseni, saatoin poistaa ne henkilökohtaisesta Facebook-profiilistani ja lopulta myös hiljentää siellä olleen ”asiantuntijasivuni” kokonaan. Varsinaisessa somekodissani Twitterissä poistin itseltäni paineet mainostaa osaamistani joka paikassa, editoin liiat asiallisuudet esittelytekstistäni ja linkitin lisätiedoiksi LinkedIn-tilini.
Lopulta saamani työ lienee sellainen, johon en olisi muutama kuukausi sitten edes hakenut.
Jos osaaminen joustaa, profiilia voi vaihtaa. Aloitin työnhaun selvästi journalismi edellä ja teinkin muutaman kuukauden toimittajan töitä lehdessä, johon minulla on vahvat siteet muutenkin. En kuitenkaan päässyt haastatteluun yhteenkään hakemaani toimittajan paikkaan. Myös korona-aika heikensi nopeasti alan työllistymisnäkymiä, varsinkin kun en voi sitoutua yhdessä paikassa tai edes alueella tehtävään työhön.
Pikkuhiljaa aloin hakea avoimemmin viestintätöitä ja korostaa viestintäkokemusta myös hakuprofiilissani. Ensin avasin mieleni aiemmin tekemälleni järjestöviestinnälle, sitten julkisen sektorin paikoille. Rajan vedin kaupalliseen viestintään ja päätin olla toistaiseksi hakeutumatta myös sinänsä houkutteleviin viestintätoimistoihin. Lopulta saamani työ lienee sellainen, johon en olisi muutama kuukausi sitten edes hakenut.
Työnhaku meni lopulta hyvin, ei kuitenkaan kiitettävästi. Vuoden viestintäduuni ei ole vakituinen journalistinen työ. Näillä aloilla on kuitenkin sikäli onnekkaassa asemassa, että työnhaku on itsessään viestintää ja siksi aivan hyvää osaamisen ylläpitoa, jos pystyy elämään muun epävarmuuteen liittyvän stressin kanssa.