Kahdeksan paahtavaa tuntia Porissa, osa 4 – persut ja vasemmisto (sekä siniset)
Niko Peltokangas
8/1/2018
PERUSSUOMALAINEN SÄRKYNYT SYDÄN
Perussuomalaiset on koonnut etukäteen arvioituna mediaseksikkäimmän kattauksen kutsumalla Purje-lavalle ruotsidemokraattien (SD) puoluesihteerin ja europarlamentaarikon. Yhteistyö ja vertailu poliittiseen eristykseen ajetun mutta suosiotaan kasvattavan ruotsalaispuolueen kanssa on ollut persujohtaja Jussi Halla-ahon keino asemoida omaa puoluettaan entistä vahvemmin radikaalioikeistoon.
Ruotsalaisten mielestä persut on nyt samassa tilanteessa kuin SD oli 15–20 vuotta sitten. Ruotsissa muut puolueet ovat jo alkaneet kannatussyistä kopioida heidän teemojaan, mutta kannattajat näkevät sumutuksen läpi eivätkä palaa vanhoihin puolueisiin. Ruotsissa on nimittäin pahoja islamisaatio-ongelmia ja katastrofaalinen tilanne, joka särkee tilaisuutta juontavan poliittisen suunnittelijan sydämen.
47 minuutin maahanmuuttokeskustelun jälkeen juontaja ilmoittaa, että lavalla olevat puolueet eivät ole yhden asian liikkeitä vaan heitä kiinnostaa moni muukin asia kuin maahanmuutto. Puhutaan terveydenhuollosta, jossa ihmiset eivät saa syöpähoitoja, koska maahanmuutto. Harmitellaan opettajien vähäisyyttä, koska maahanmuutto. ”It all comes back to immigration”, tunnustaa europarlamentaarikko Peter Lundgren pakkoenglanniksi.
Halla-aho analysoi kiinnostavasti, että suomalaisten on nyt helpompi hyväksyä ”maahanmuuttokriittisyyttä”, kun se ei EU-tasolla näyttäydy enää vain Unkarin yksinäisenä kapinana vaan esimerkiksi Tanska ja Italia ovat samaistuttavampia maita. Tanska saa persujen porilaisedustajalta myös erikoismaininnan laadukkaasta journalismistaan. Se on siellä aivan eri tasolla kuin Suomen yksipuolisessa mediassa.
Ruotsalaiset puhuvat taitavasti yleisölle, joka antaa spontaanin oloisia aplodeja. Toistuva teema on ”päätökset sinun omasta elämästäsi”, mikä varmasti puhuttelee harvainvallasta huolestuneita ihmisiä. Lundgrenin viimeinen ja suoraan yleisölle suunnattu räntti loppuu sekin Malmön maahanmuuttajakouluihin, joihin opettajat eivät uskalla mennä töihin. Syyllinen harvainvaltaankin on selvä.
VASEMMISTO SAA TUTUSTUMAAN NUKKUVIIN
Vasemmistoliitto on puolueista ainoa, jonka puoluetunteja olen sattuneesta syystä ennenkin seurannut. Tänä vuonna vasemmisto on ainoa, joka käyttää tuntinsa jonkin uuden avauksen tekemiseen.
Puolue haluaa tuoda #MeToo-kampanjan työpaikoille luomalla ilmoituskanavan ja kouluttamalla työsuojeluvastaavat seksuaalisen häirinnän varalle. Puheenjohtaja Li Andersson tosin huomauttaa, että #MeToo on alusta lähtien liittynyt työelämään, ovathan julkisuudessa olleet tapaukset nimenomaan työelämän tilanteista elokuva- ja muilta luovilta aloilta.
Seksuaalinen häirintä on valittu keskustelun otsikkoon ehkä kiinnostavuussyistä, sillä aihe laajenee nopeasti työelämän tasa-arvoon, vastentahtoisiin osa-aikaisuuksiin, palkka-avoimuusrekisteriin, nollatuntisopimuksiin ja vanhemmuuden kustannuksiin. Jään miettimään, onko häirintään keskittyvä #MeToo-otsikko enemmän karkottanut vai houkutellut katsojia, vaikka eihän näitä pelkästään läsnäolijoille tehdä.
Andersson toivoo, ettei ensi kevään eduskuntavaaleissa keskustella vain työn hinnasta vaan tulevaisuudesta, työhyvinvoinnista, kohtelusta työpaikoilla. Osaamisen päivittäminen on tärkeää myös paperiduunareille ja kassahenkilöille.
Niko Peltokangas
8/1/2018