Lattialaudat narahtelevat, kun joku kulkee neiti Farnsworthin tyttökoulun käytävässä. On vuosi 1864, Yhdysvaltoja jakava sisällissota raivoaa neljättä vuotta Virginian osavaltiossa. Suurin osa tytöistä on lähtenyt, mutta talon emäntä ja yksi opettajatar huolehtivat kourallisesta kouluun jääneitä.
Oikein tarkkaan kuuntelemalla voi tunnistaa onko käytävällä kulkija neiti Farnsworth itse, opettajatar Edwina Morrow vai kenties joku tytöistä.
Vihjeitä kävelijän tunnistamiseksi on paljon: askeleet ovat eripainoisia, erilaiset mekot hulmuavat kankaansa laadun mukaisesti. Yhden kulkijan voi tunnistaa kävelykepistä, mutta ei spoilata sen enempää.
Silti kaikki nuo äänet ovat lähtöisin samasta henkilöstä.
Kokkolassa teollisuusalueella sijaitsevan studionsa uumenissa foley-artisti Heikki Kossi vahtaa silmä kovana valkokangasta. Hänellä on yllään samanlainen mekko kuin yhdellä elokuvan tytöistä.
Tytön lähtiessä huoneesta Kossi hulmauttaa helmojaan ja mikrofoni nauhoittaa kankaan kahinan.
