Mikä huikea elokuvavuosi 2017 olikaan! Parhaiden 20 elokuvan listalleni ei mahdu yhtään teosta, jota en voisi suositella intomielisesti ihan kaikille.
Erityisen hyvä vuosi oli kotimaiselle elokuvalle, genre-elokuville ja LGBT-aiheille. Ne kaikki näkyvät myös tällä listalla.
Olen valinnut listalleni sellaisia elokuvia, joita on esitetty tänä vuonna uusina elokuvateattereissa tai elokuvafestivaaleilla niin Suomessa kuin maailmallakin. Näin ollen sinulla on mahdollisuus nähdä monet näistä elokuvista vielä elokuvateatterissa vuonna 2018.
Mikä parasta, listan kärkikolmikon voi käydä katsomassa elokuvateatterissa Suomessa vielä keväällä 2018.
20. TOIVON TUOLLA PUOLEN (OHJ. AKI KAURISMÄKI)
Aki Kaurismäki toi globaalin pakolaiskriisin vaivattomasti osaksi tarinoidensa muuten tuttua nostalgista maailmaa. Elokuvaa parjattiin vanhaa toistavaksi, mutta minusta erityisesti ajankohtainen teema toi ihan uudenlaisen vireen ohjaajalle tyypilliseen humanistiseen satuun. Pidin myös silmäniskuista sille, miten moniaalla kulttuurit koko ajan oikeasti sekoittuvat.
Todistin Berliinin elokuvajuhlien pressinäytöksessä, miten eri puolilta maailmaa tulleet toimittajat riemuitsivat elokuvan kohtauksista täysin palkein. Kaiken lisäksi he nauroivat aina eri kohdissa kuin minä, mm. Töölön oikealle Gandi-ravintolalle, jota ilmeisesti luultiin myös Kaurismäen vitsiksi. Tuo kokemus avarsi ymmärtämään paremmin Akin elokuvien kansainvälistä viehätystä.
Niin joo, vielä: värien käyttämisessä vain harva ohjaaja koko maailmassa pystyy samaan. Heistä esimerkki myös myöhemmin tällä listalla.
Toivon tuolla puolen lähetetään keväällä Yleltä ja on sen jälkeen katsottavissa Yle Areenassa.
19. THE SQUARE (OHJ. RUBEN ÖSTLUND)
Tämä elokuva paljastaa, miten epämukavaa on yrittää olla hyvä ihminen. Reippaasti vaivaannuttavan satiirin tehot on vedetty tappiin, kun itseään hyvänä tyyppinä pitävä museonjohtaja törmää suvaitsevuutensa ja oikeudenmukaisuutensa rajoihin niin että paukkuu.
Siinä missä Östlundin edellinen leffa Turisti (Force Majeure, 2015) repi iloa lumivyöryä säikähtäneen perheenisän miehisyyden hajoilusta ja sen korjausyrityksistä, on The Square kokonainen kimara aiheita, jotka pakottavat pohtimaan omaa arvomaailmaa ja sen mahdollisia näkymättömiä rajoja.
Harvoin mikään elokuva osuu näin kipeästi ja ilahduttavasti kokemuksiin, jotka ovat ominaisia juuri omalle ajallemme. Taas kerran tekee ilkeätä ja naurattaa, miten vajavaisia olentoja me kaikki oikeasti olemmekaan.
Tällaiselle pikkupoikana supersankarisarjakuviin hukkuneelle oli ilo nähdä genren elokuva, joka viihdyttävän efektimelskeen lisäksi tavoitti päähenkilöstään jotakin syvempää kuin (vain) nyrkkitappelun ja letkautukset. Sota päävihollisena toi tarinaan mielekästä arvoihin liittyvää pohdintaa, mikä ei ole näissä elokuvissa itsestäänselvää (vaikka sen pitäisi olla).
Kaikin puolin Wonder Woman -elokuva on kuin päähenkilönsä: vahva, hauska, aluksi ehkä vähän yksinkertainen niin kuin valtavirran sarjakuvasankarit tuppaavat olemaan, mutta sellainen, joka kasvaa saappaisiinsa.
PS. Jatko-osat pelottavat aina, mutta kun asialla on ykkösen menestykseen luotsannut Patty Jenkins, on toivoa, että nykyajassa seikkailevan Dianan tarinasta saadaan irti samanlaiset tehot kuin ekalla kerralla.
Wonder Woman on saatavissa DVD:nä ja vuokrattavissa digitaalisesti.
