Vuosi 1967 on käännekohta tieteissarjakuvien historiassa. Ranskalais-belgialainen Pilote-sarjakuvalehti julkaisi tuolloin tarinan Pahat unet (Les mauvais rêves), joka esitteli avaruuden ja ajan halki matkustavan agentti Valerianin ja keskiajalta hänen partnerikseen pakenevan kauniin Laurelinen.
Sarjakuvan tekijät olivat ranskalaiset käsikirjoittaja Pierre Christin (s. 1938) ja kuvittaja Jean-Claude Mézières (s. 1938).
”Avaruusoopperan ja aikamatkustuksen sekoitus on Valerian-sarjan tavaramerkki”, Christin sanoo nyt, puoli vuosisataa myöhemmin.
”Niin matkustaminen ajassa kuin hypyt avaruudessakin ovat nykytieteen valossa mahdottomia. Käsikirjoittajana haasteeni on ollut tehdä ne uskottaviksi, mutta niin, että tarinat ovat myös hauskoja ja viihdyttäviä.”
Tarina tarinalta Christinin ja Mézièresin luoma maailmankaikkeus laajeni. Mukaan tuli uusia aikakausia ja aurinkokuntia, ennen kohtaamattomia hahmoja ja kulttuureita. Vuosien ja vuosikymmenten aikana Valerianin seikkailuista kasvoi runsaudensarvi, joka on inspiroinut lukuisia tieteiselokuvia ja sarjakuvia.
Heinäkuussa kehitys tuli tietynlaiseen päätepisteeseen, kun avaruusagentti Valerian sai oman elokuvansa – 50 vuotta ensimmäisen sarjakuvaseikkailunsa jälkeen.
EI MIKÄÄN SUPERSANKARI
1960-luvun lopun ranskalaiset ja belgialaiset sarjakuvat eivät miellyttäneet Christiniä. Hänen mukaansa lehdet olivat tuolloin täynnä lapsellisen maskuliinisia sankareita, jotka ajattelivat selkeästi ja olivat aina vallitsevan järjestyksen puolella.
”En halunnut Valerianin olevan mikään amerikkalaistyylinen supersankari. Siksi hänellä ei ole supervoimia eikä hän yritä pelastaa maailmaa. Hän käyttää aseita hyvin vähän mihinkään muuhun kuin itsepuolustukseen ja mieluummin keskustelee kuin käyttää voimaa”, Christin kertoo.
Käsikirjoittajan kiinnostus yhteiskuntatieteisiin näkyy Valerian-tarinoissa kiehtovina ajatusleikkeinä. Ne liittyvät usein eri tavalla järjestettyihin yhteiskuntiin ja kulttuureihin sekä erilaisiin elämänmuotoihin. Avaruusaika-agenttien tehtävä joko muuttuu tai ratkeaa, kun he oppivat ymmärtämään itselleen vierasta olentoa tai ympäristöä.
Vieraillessaan Helsingin Sarjakuvafestivaalilla vuonna 1998 Christin mainitsi Valerian-sarjakuvien ytimessä olevan rasismin ja militarismin vastustaminen, erilaisuuden hyväksyminen sekä usko älyn voimaan väkivallan sijasta. 
