Vuosi 1967 on käännekohta tieteissarjakuvien historiassa. Ranskalais-belgialainen Pilote-sarjakuvalehti julkaisi tuolloin tarinan Pahat unet (Les mauvais rêves), joka esitteli avaruuden ja ajan halki matkustavan agentti Valerianin ja keskiajalta hänen partnerikseen pakenevan kauniin Laurelinen.

Sarjakuvan tekijät olivat ranskalaiset käsikirjoittaja Pierre Christin (s. 1938) ja kuvittaja Jean-Claude Mézières (s. 1938).

”Avaruusoopperan ja aikamatkustuksen sekoitus on Valerian-sarjan tavaramerkki”, Christin sanoo nyt, puoli vuosisataa myöhemmin.

”Niin matkustaminen ajassa kuin hypyt avaruudessakin ovat nykytieteen valossa mahdottomia. Käsikirjoittajana haasteeni on ollut tehdä ne uskottaviksi, mutta niin, että tarinat ovat myös hauskoja ja viihdyttäviä.”

Tarina tarinalta Christinin ja Mézièresin luoma maailmankaikkeus laajeni. Mukaan tuli uusia aikakausia ja aurinkokuntia, ennen kohtaamattomia hahmoja ja kulttuureita. Vuosien ja vuosikymmenten aikana Valerianin seikkailuista kasvoi runsaudensarvi, joka on inspiroinut lukuisia tieteiselokuvia ja sarjakuvia.

Heinäkuussa kehitys tuli tietynlaiseen päätepisteeseen, kun avaruusagentti Valerian sai oman elokuvansa – 50 vuotta ensimmäisen sarjakuvaseikkailunsa jälkeen.

EI MIKÄÄN SUPERSANKARI



1960-luvun lopun ranskalaiset ja belgialaiset sarjakuvat eivät miellyttäneet Christiniä. Hänen mukaansa lehdet olivat tuolloin täynnä lapsellisen maskuliinisia sankareita, jotka ajattelivat selkeästi ja olivat aina vallitsevan järjestyksen puolella. 

”En halunnut Valerianin olevan mikään amerikkalaistyylinen supersankari. Siksi hänellä ei ole supervoimia eikä hän yritä pelastaa maailmaa. Hän käyttää aseita hyvin vähän mihinkään muuhun kuin itsepuolustukseen ja mieluummin keskustelee kuin käyttää voimaa”, Christin kertoo.

Käsikirjoittajan kiinnostus yhteiskuntatieteisiin näkyy Valerian-tarinoissa kiehtovina ajatusleikkeinä. Ne liittyvät usein eri tavalla järjestettyihin yhteiskuntiin ja kulttuureihin sekä erilaisiin elämänmuotoihin. Avaruusaika-agenttien tehtävä joko muuttuu tai ratkeaa, kun he oppivat ymmärtämään itselleen vierasta olentoa tai ympäristöä.

Vieraillessaan Helsingin Sarjakuvafestivaalilla vuonna 1998 Christin mainitsi Valerian-sarjakuvien ytimessä olevan rasismin ja militarismin vastustaminen, erilaisuuden hyväksyminen sekä usko älyn voimaan väkivallan sijasta.

Pohtiessaan nyt Valerian-tarinoiden vaikutteita hän löytää enemmän esimerkkejä tieteen maailmasta kuin scifistä. 

”Vaikutteina oli joitakin harvoja sarjakuvia, kuten Blake ja Mortimer (1946 – 2004) sekä vielä harvempi elokuva, esimerkiksi Chris Markerin Kiitorata (La Jetée, 1962). Niitä enemmän minua viehättivät kuitenkin löytöretket. Luin Darwinin ja muiden tutkimusmatkailijoiden tarinoita. Luin myös erityisesti tähtitiedettä käsitteleviä julkaisuja, etten menisi kirjoittamaan mitään ihan älytöntä.”

HYPPYJÄ AJASSA JA AVARUUDESSA

Yhtenä Euroopan parhaista sarjakuvakäsikirjoittajista pidetyn Christinin maine ei perustu pelkästään Valerian-sarjaan. Sen yli 20 osan ohella hänen kynästään ovat lähtöisin esimerkiksi Enki Bilalin sarjakuvat Koston veljeskunta (Les Phalanges de l’Ordre, 1979) ja Metsästysretki (Partie de chasse, 1983).

Uran taustalla on ollut Pilote-lehdessä muodostunut yhteisö. Samaan aikaan Christinin ja Mézièresin kanssa lehdessä aloittelivat uraansa myös muut tulevat sarjakuvasuuruudet, kuten Bilal, Moebius, Anne Goetzinger ja Jacques Tardi.

”Tardille kirjoitin hänen ensimmäisen sarjakuvatarinansa Rumeurs sur le Rouergue (1972). Bilalin kanssa työskentelin monta vuotta sarjakuvien, elokuvan, matkakirjojen ja kaikenlaisen muun parissa. Meistä kaikista tuli pitkäksi aikaa porukka, joka on pysynyt läheisenä vaikka tiemme ovatkin sittemmin erkaantuneet”, Christin kertoo.

Ajan kuluessa Valerian-tarinat kehittyivät. Ensimmäisen albumin mittaisen seikkailun Liikkuvien vetten kaupunki (La cité des eaux mouvantes, 1968) jälkeen aikamatkailu katosi tarinoista lähes kokonaan, palatakseen niiden keskeiseksi aiheeksi tarinakokonaisuudessa, joka alkaa albumissa Pariisista Kassiopeiaan (Metro chatelet direction Cassiopee, 1980).

”Monet alkuaikojen tarinamme kertoivat tähtienvälisistä tutkimusmatkoista. Esittelimme avaruusalusta ja sen toimintaa. Valerian ja Laureline tekivät matkoja, jotka eivät ole kovin kaukana 1500 – 1800 –lukujen tutkimusmatkoista. Paitsi että nyt mukana oli naishahmo”, Christin selittää.

”Maapalloa käsittelevissä tarinoissa aikamatkailun ulottuvuus oli tärkeämpi. Hahmojen piti kyetä liikkumaan historian kudelmassa suorittaakseen tehtävänsä. Mutta monissa tarinoissa elementit myös sekoittuvat ja sankarit joutuvat käyttämään avaruusaikahyppyä pelastaakseen nahkansa tai saadakseen vihollisensa satimeen.”

MAAILMOJA JA NIIDEN KOPIOITA



Valerian-tarinat pursuavat Maan ulkopuolista elämää. Sarjan 24 albumissa esiintyy yhteensä satoja erilaisia avaruusoliota. Yleisimpiä niistä on koottu muun muassa lasten tietokirjan asuun laadittuun teokseen Taivaan asukkaat – Valerianin ja Laurelinen avaruuden atlas (1991).

Christinin ja Mézièresin loputon kekseliäisyys näkyy myös perintönä. Heidän ideoitaan on lainattu ja vohkittu tieteiselokuviin aina Tähtien sota -trilogiasta (1979-1983) Independence Day – maailmojen sotaan (1996).

Valerian-sarjakuvia suomentanut Juhani Tolvanen kertoi heinäkuussa Ylen Kultakuumeessa vertailleensa sarjakuvan kuvia ensimmäiseen Tähtien sota -trilogiaan. Hän kertoi löytäneensä elokuvista yhteensä parikymmentä kohtaa, jotka löytyvät hyvin tarkasti samanlaisina Valerian-seikkailujen ruuduilta. Muutamia esimerkkejä lainoista ovat Mos Eisleyn Cantina, prinsessa Leian orjapuku ja Han Solon sarkofagi.

Christin ei lähde enää 40 vuotta myöhemmin ottamaan kantaa lainoihin, joita Tähtien sotien isä George Lucas ei ole koskaan tunnustanut.

”Pidin paljon ensimmäisistä Tähtien sota -elokuvista. Rehellisesti sanoen en ole pitänyt myöhemmistä”, hän sanoo aiheesta.

Valerian-elokuvan ohjaaja ranskalainen Luc Besson palkkasi 1990-luvulla Mézièresin ja Moebiuksen suunnittelemaan Hollywood-hittiään The Fifth Element – puuttuva tekijä (1997). Vain vähän aiemmin Valerian-sarjakuvassa Vallan piirit (Les cercles du pouvoir, 1994) esiintynyt lentävä taksiauto hurmasi Bessonin ja Bruce Willisin esittämän Korben Dallasin ammatti vaihdettiin rakettilentäjästä taksikuskiksi.

”Se elokuva oli minusta erilainen kuin Tähtien sodat, koska se oli uskollinen Mézièresin tyylille. Luc Bessonilla on myös ainutlaatuinen huumorintaju, joka näkyy läpikotaisin tässä elokuvassa”, Christin kehuu.

Vanhoissa haastatteluissa etenkin Christin suhtautui ajatukseen Valerianin filmatisoimisesta nuivasti. The Fifth Elementin jälkeen kestikin vielä yli 20 vuotta ennen kuin Besson uskalsi yrittää Valerianin tarinan siirtämistä valkokankaalle.

EFEKTIRÄISKETTÄ JA JÄRKYTTYNEITÄ FANEJA

Euroopan kalleimmaksi elokuvaksi sanottu Valerian and the City of a Thousand Planets sai ensi-iltansa heinäkuussa. Lippuluukulla elokuva floppasi ja arvosteluissa sen juonta ja hahmoja haukuttiin. Samalla sen todettiin onnistuvan kuitenkin toistamaan sarjakuvista tutun väriloiston ja ideoiden runsauden.

Toisin kuin Valerian-sarjakuvissa, elokuvassa oli paljon toimintaa mutta vain vähän älyä. Monet sarjakuvan fanit järkyttyivät jättielokuvaan tehdyistä muutoksista.

Yksi pieni mutta häiritsevä detalji oli rakastettujen avaruuden kauppamiesten eli shinguzi-olentojen nimeäminen uudelleen doghan daguis’ksi. Christin toteaa, ettei hän tiedä miksi nimi vaihdettiin.

”Uskoisin, että Luc Besson halusi keksiä hassuja nimiä. Ymmärrän sen hyvin. Se oli minunkin lempipuuhaani, kun kerroin tarinoita Valerianista ja Laurelinesta.”

Myös Valerian-sarjakuvan tekijät ovat luonnollisesti nähneet filmatisoinnin. Christin kertoo, ettei hän piitannut sen räiskyvistä efekteistä ja valtavista maisemista.

”Ne menevät minusta liiallisuuksiin amerikkalaisten megaelokuvien tyyliin. Se on kaunista katsottavaa, mutta ei juurikaan kosketa minua. Sen sijaan Valerianin ja Laurelinen nuoret näyttelijät ovat mielestäni hyvin omaperäisiä valintoja tällaiseen elokuvaan. Pidin heistä paljon.”

VIELÄ YKSI VALERIAN-SEIKKAILU



Valerian and the City of a Thousand Planets ei ollut sen tekijöiden toivoma menestys. Maailmanlaajuisesti se on onnistunut haalimaan noin 190 miljoonaa euron lipputulot eli vain suurin piirtein saman verran kuin sen tekeminen maksoi.

Ennen elokuvan ensi-iltaa Luc Besson kaavaili Valerian-elokuvien sarjaa. Syyskuussa hän ilmoitti jatko-osien olevan yhä mahdollisia, mutta kaiken riippuvan ensimmäisen elokuvan menestyksestä streamauspalveluissa ja kotitallennemarkkinoilla. Vajaa viikko sitten tuotantoyhtiö Europacorpin kerrottiin joutuneen flopin takia taloudelliseen ahdinkoon. 

Kävi jatko-osan kanssa miten tahansa, on silti varmaa, että sarjakuvissa Valerianin tarina ei ole vielä päättynyt. Käsikirjoittaja Pierre Christinin mukaan tekeillä on vielä ainakin yksi seikkailu.



”Tein siihen käsikirjoituksen neljä vuotta sitten. Työmme ei kuitenkaan enää etene kovin nopeasti. Ikämme vuoksi tästä tarinasta tulee todennäköisesti viimeinen”, 79-vuotias käsikirjoittaja kertoo.