Jos koskaan ei herää väärinkäytösepäilyjä, hälytyskellojen pitää soida, sanoo Kirkon Ulkomaanavun varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen. Se, että avustustyöhön tarkoitetut rahat menevät sinne, minne kuuluukin, on Karvisen mukaan toiminnan laadun kannalta kriittisen tärkeää. Vähintään yhtä tärkeänä hän pitää sitä, että työ ylipäätään on relevanttia ja todelliseen tarpeeseen perustuvaa.
Kirkon Ulkomaanapu on Suomen suurin kansainvälisen avun järjestö. Se toimii 12 maassa ja tekee työtä kaikkein köyhimpien ihmisten kanssa uskontoon, etniseen taustaan tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta.
– Olemme oikeusperustainen järjestö. Ajattelemme, että kaikilla ihmisillä on oikeus koulutukseen, rauhaan ja toimeentuloon. Maaohjelmien suunnittelu lähtee aina kumppanuudesta paikallisten kansalaisyhteiskuntatoimijoiden ja viranomaisten kanssa, Karvinen kertoo.
Riskienhallintaa ja laadunvalvontaa tehdään järjestössä sekä globaalisti että maa- ja hankekohtaisesti. Kirkon Ulkomaanapu on sitoutunut esimerkiksi kansainväliseen CHS-standardiin (Core Humanitarian Standard), joka pitää sisällään yhdeksän avustustyön laatua ohjaavaa periaatetta. Merkittävä rooli on omavalvonnalla sekä toiminnan jatkuvalla arvioinnilla paikallisesti.
– Kun toimitaan maailman hauraimmissa maissa, on täysin mahdotonta ajatella, etteikö joskus väärinkäytöksiä ilmenisi.
Tämä juttu on Aiherahoitettu artikkeli. Jutun tilaaja on Kirkon Ulkomaanapu KUA.
Rapportin Aiherahoitetussa artikkelissa tilaaja tuo toimittajan haluamansa aiheen äärelle. Toimittaja kirjoittaa jutun itsenäisesti.
