Korruptioon tai huijarien taskuun? Näin lahjoituseurojen käyttöä valvotaan järjestöissä
Venla Seuri
9/25/2024
Kuvitus: Nunnu Halmetoja
Kuuntele juttu tästä.
0:00
0:00
Jos koskaan ei herää väärinkäytösepäilyjä, hälytyskellojen pitää soida, sanoo Kirkon Ulkomaanavun varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen. Se, että avustustyöhön tarkoitetut rahat menevät sinne, minne kuuluukin, on Karvisen mukaan toiminnan laadun kannalta kriittisen tärkeää. Vähintään yhtä tärkeänä hän pitää sitä, että työ ylipäätään on relevanttia ja todelliseen tarpeeseen perustuvaa.
Kirkon Ulkomaanapu on Suomen suurin kansainvälisen avun järjestö. Se toimii 12 maassa ja tekee työtä kaikkein köyhimpien ihmisten kanssa uskontoon, etniseen taustaan tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta.
– Olemme oikeusperustainen järjestö. Ajattelemme, että kaikilla ihmisillä on oikeus koulutukseen, rauhaan ja toimeentuloon. Maaohjelmien suunnittelu lähtee aina kumppanuudesta paikallisten kansalaisyhteiskuntatoimijoiden ja viranomaisten kanssa, Karvinen kertoo.
Riskienhallintaa ja laadunvalvontaa tehdään järjestössä sekä globaalisti että maa- ja hankekohtaisesti. Kirkon Ulkomaanapu on sitoutunut esimerkiksi kansainväliseen CHS-standardiin (Core Humanitarian Standard), joka pitää sisällään yhdeksän avustustyön laatua ohjaavaa periaatetta. Merkittävä rooli on omavalvonnalla sekä toiminnan jatkuvalla arvioinnilla paikallisesti.
– Kun toimitaan maailman hauraimmissa maissa, on täysin mahdotonta ajatella, etteikö joskus väärinkäytöksiä ilmenisi.
Varojen tiukasta seulasta huolimatta väärinkäytöksiä tai niiden epäilyjä tulee vastaan. Keväällä 2023 Kirkon Ulkomaanavun yhden maatoimiston mahdolliset väärinkäytökset ilmenivät järjestön sisäisessä tarkastuksessa. Tuolloin rahoittaja peri takaisin 50 000 euroa antamiaan avustuksia, sillä tuen käyttöä alkuperäiseen tarkoitukseen eli poliittisen väkivallan ehkäisyyn ei voitu täysin todentaa.
– Kun toimitaan maailman hauraimmissa maissa, on täysin mahdotonta ajatella, etteikö joskus väärinkäytöksiä ilmenisi. Kun näitä tulee ilmi, se on ehkä positiivinenkin asia, sillä se osoittaa, että meidän järjestelmät toimivat, Karvinen sanoo.
Jokainen kehitysyhteistyötä tekevä taho on velvoitettu ilmoittamaan väärinkäytöksistä tai niiden epäilyistä ulkoministeriölle. Lisäksi rikosepäilyistä tehdään ilmoitus poliisille.
Julkinen kehitysyhteistyö ohjaa myös järjestöjä
Fingo on noin 260 suomalaisen kehitysyhteistyön, kestävän kehityksen ja globaalin kansalaiskasvatuksen parissa toimivan kansalaisjärjestön kattojärjestö. Se ei valvo järjestöjen toimintaa, mutta antaa ohjeistuksia ja kouluttaa toiminnan järjestämiseen, omavalvonnan ja prosessien kehittämiseen sekä varojen ja muiden resurssien käyttöön.
Fingon vaikuttamistyön johtaja Ilmari Nalbantoglu kertoo, että monet järjestöt Suomessa soveltavat toiminnassaan julkisen kehitysyhteistyön standardeja. Julkista eli esimerkiksi Suomen valtion tekemää kehitysyhteistyötä seurataan kansainvälisellä tasolla taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n kehitysapukomitean jäsenmaiden kriteerien avulla.
– Sen lisäksi jokainen järjestö tekee toiminta-alueillaan ja -maissaan riskiarvioinnin. Siihen kuuluu aina analyysi siitä, miten riskit voi välttää. Me vaihdamme ja jaamme tietoa maiden vaihtuvista tilanteista esimerkiksi ulkoministeriön kanssa, Nalbantoglu sanoo.
Suuret, äkilliset rahamäärät lisäävät riskejä
Nalbantoglun mukaan yleisesti voi sanoa, että varojen väärinkäytökset ovat yleisimpiä maissa, joissa esiintyy muutenkin korruptiota. Hän nostaa esimerkiksi Ukrainan.
– Ennen kuin sota alkoi, Ukraina oli Euroopan korruptoituneimpia maita. Venäjän hyökkäyssodan alkaessa tällaiseen sekavassa tilassa olevaan maahan tuli kerralla paljon ulkopuolista rahaa. Se on aina riski, Nalbantoglu sanoo.
Hyökkäyssota sai suomalaiset lahjoittamaan rahaa myös yksittäisille auttajille ja keksimään muita keinoja hädässä olevien ukrainalaisten auttamiseksi.
Suomen valtio on tukenut Ukrainaa kehitysyhteistyön keinoin vuodesta 2014. Hyökkäyssodan jälkeen Suomen tukea on lisätty. Tänä vuonna Ukrainan maaohjelman toteutukseen ja humanitaariseen työhön on varattu 58 miljoonaa euroa, mikä tekee Ukrainasta Suomen suurimman kehitysyhteistyön kumppanimaan. Myös iso osa järjestöistä, kuten Punainen Risti, Pelastakaa Lapset ja Kirkon Ulkomaanapu keräävät varoja Ukrainaan.
Hyökkäyssota sai suomalaiset lahjoittamaan rahaa myös yksittäisille auttajille ja keksimään muita keinoja hädässä olevien ukrainalaisten auttamiseksi. Myöhemmin julkisuuteen nousi useita väärinkäytöksiä, kun auttamistyöhön ryhtyneet eivät tunteneet avustustyön velvollisuuksia, kuten rahankeräyslupaa tai pienkeräysilmoituksia.
Fingon Nalbantoglun mukaan suomalainen kehitysyhteistyö on kuitenkin yleisellä tasolla matkalla kohti entistä ammattimaisempaa suuntaa.
– Meillä on aiemmin ollut eläväinen kenttä toimijoita pieniltäkin paikkakunnilta. Työ on perustunut vapaaehtoisten ja paikallisten yhdistysten toimintaan. Kun kilpailu ihmisten vapaa-ajasta kiristyy, vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta vaikeutuu.
Hallintoakin tarvitaan, mutta kuinka paljon?
Järjestöjen rahavirtoja ja varojen käyttöä seurataan erityisesti tilintarkastuksessa.
Vuonna 2023 Kirkon Ulkomaanavun kokonaisrahoitus oli noin 72,7 miljoonaa euroa. Avustustoimintaan käytettiin 64,8 miljoonaa euroa, kun taas toimintoihin Suomessa ja yleishallintokuluihin 8,1 miljoonaa euroa. Rahoitus koostuu kansainvälisestä rahoituksesta, yksityisten, yhteisöjen ja yrityksen lahjoituksista, seurakuntien tuesta sekä valtionavusta.
Tämä juttu on Aiherahoitettu artikkeli. Jutun tilaaja on Kirkon Ulkomaanapu KUA.
Rapportin Aiherahoitetussa artikkelissa tilaaja tuo toimittajan haluamansa aiheen äärelle. Toimittaja kirjoittaa jutun itsenäisesti.
Jutun asiasanat:
Hyväntekeväisyys
Lahjoittaminen
Kehitysyhteistyö
Venla Seuri
9/25/2024
