Hoitajat kertovat, mikä heidän työssään on parasta

Hoitotyöhön liittyvistä ongelmista uutisoidaan paljon ja julkinen keskustelu alasta on usein kielteistä. Pyysimme kolmea lähihoitajaa kertomaan, mistä he työssään nauttivat. Vastauksista paljastuu ihmisten merkityksellisyys.

Tina Hagnäs

2/19/2024

Huumori kukkii jokaisessa työvuorossa Iida Salolla, Enni Rantanen-Hongistolla ja Georgios Lostarakoksella. He viihtyvät yhdessä.

Parasta ja palkitsevinta hoitotyössä on tyytyväinen asiakas. Tästä lähihoitajat Enni Rantanen-Hongisto, Iida Salo ja Georgios Lostarakos ovat yksimielisiä. 
He ovat osa Turussa Hippoksentien varrella sijaitsevan Validian yksikön henkilökuntaa. Toimipisteessä asuu tällä hetkellä 60 eri tavoin liikuntavammaista, iältään 18–80-vuotiasta henkilöä. 
– Tuntuu hyvältä, kun asiakas voi hyvin, saa sovitun palvelun ja itse koet tehneesi työsi hyvin, vuoromestarin vastuuta kantava Rantanen-Hongisto summaa. 
– Tämä on palvelua, ja palkkio tulee siitä, että sinuun luotetaan. Ei tätä kukaan vain rahan takia tee, Lostarakos lisää. 
Lähihoitajan tavanomainen työvuoro koostuu asiakkaiden perushoidosta aamu- ja iltatoimineen ja lääkehoitoineen. Vuoromestari organisoi päivittäistä työtä ja vastaa asiakkaiden kutsuihin. Yhdellä lähihoitajalla on vuoronsa aikana keskimäärin viisi asiakasta vastuullaan.
Kesken työvuoron haastatteluun saapuneet hoitajat toteavat, että ainakin heidän kohdallaan hoitoala on ylittänyt opiskeluaikaiset odotukset. Erityisesti ammatin monipuolisuus on yllättänyt heidät myönteisesti. 
– Työnkuvani on oikeasti todella kattava ja antaa mahdollisuuden käyttää koko ammattitaitoani. Se ei ole mitenkään itsestään selvää, Iida Salo toteaa. 
﻿
"Työ on antanut uudenlaisen, terveen empatian toisia kohtaan ja se tasapainottaa persoonani eri puolia. Koen palvelevani ihmisiä ja olevani itse usein se, joka siitä saa eniten."﻿
Georgios Lostarakokselle hoitoala on antanut mahdollisuuden myös henkilökohtaiseen kasvuun ja kehittymiseen. 
– Työ on antanut uudenlaisen, terveen empatian toisia kohtaan ja se tasapainottaa persoonani eri puolia. Koen palvelevani ihmisiä ja olevani itse usein se, joka siitä saa eniten.
﻿
HOITOALAAN LIITETÄÄN edelleen vahvasti kutsumusammatin myytti, mutta tosielämässä moni päätyy alalle arkisten valintojen seurauksena. 
Rantanen-Hongiston ammatillinen polku alkoi sattumusten kautta. Hän aloitti työn henkilökohtaisena avustajana heti lukion jälkeen ja opiskeli vasta 14 työvuoden jälkeen lähihoitajaksi. Salo puolestaan siirtyi suoraan peruskoulusta ammattikouluun opiskelemaan alaa, ”koska jotain piti valita”.
Toisilla tämä uravalinta on pidemmän kypsyttelyn tulosta. Lostarakoksen urapolku on kuljettanut hänet kolmen aikaisemman tutkinnon sekä 20 vuoden työputkea seuranneen ikäkriisin kautta nykyisiin tehtäviin. 
Työhönsä tyytyväiset lähihoitajat tuntevat myös sen kuormittavan puolen. 
– Totta kai jokainen hoitaja tuntee nämä. On vuorotyö, työn fyysinen raskaus, liian vähän väkeä ja vielä eettinen kuorma siitä, kun kaikkea ei pysty tekemään täydellisesti. Tähän tulee myöskin psyykkinen puoli, Rantanen-Hongisto laskee. 
Kuormaa ei kevennä se, että monen kohdalla hoitotyö ei rajoitu yksin työpaikalle. 
– Minulle Enni ja Iida ovat sankareita. Töitten jälkeen he menevät kotiin ja huolehtivat vielä perheistään. Minun tarvitsee huolehtia vain itsestäni, Lostarakos huomauttaa. 
Kysyttäessä, mitä alalla mahdollisesti voisi parantaa, nousee miettimättä esiin yksi asia: palkka voisi kieltämättä olla parempi. He kuitenkin tekevät selväksi, että työn myönteiset puolet kompensoivat kuormitusta ja auttavat palautumaan. Vaakakuppeja tasapainottavat varsinkin hyvä työilmapiiri ja esihenkilöiden tuki. Niiden voimalla töihin on useimpina päivinä mukava tulla. 
– Meillä on tosi hyvä, monimuotoinen ja monikulttuurinen työyhteisö, jossa saa olla oma itsensä. Huumori lentää ja jokaisessa vuorossa nauretaan. Tämä on kuin perhe, kolmikko pohdiskelee. 
Keskustelussa nousee esiin myös tasavertaisuuden kokemus. 
– Edes uutena työntekijänä ei ole tarvinnut teeskennellä, että osaa kaikkea. Täällä otetaan yhdessä selvää asioista, Enni lisää.
﻿
RANTANEN-HONGISTO, Salo ja Lostarakos antavat omille esihenkilöilleen runsain mitoin kiitosta alaisia arvostavasta ja kunnioittavasta asenteesta sekä läsnäolevasta työskentelytyylistä.
– He tosiaan kuuntelevat esimerkiksi työvuorotoiveita. Usein ne toiveet järjestyvät tai ne jollakin tavalla järjestetään. Ei siis ole ongelma, jos täytyy hoitaa asioita ja sen takia lähteä vähän aikaisemmin. 
Validian Turun yksikössä esihenkilöt ovat hoitajien mukaan koko ajan saatavilla. Pienistäkin ongelmista voidaan keskustella saman tien ja he saavat kaipaamansa tuen esimerkiksi haastavassa tilanteessa asiakkaan kanssa.
Suitsutusta esihenkilöt saavat myös työntekijöitä kohtaan osoittamastaan luottamuksesta. Kolmikko kertoo saavansa tehdä omaa työtään koskevia päätöksiä hyvinkin itsenäisesti.
﻿
"Opiskeluaikana luulin, että asiakas on ihminen, jolla on ongelma ja jota minä yritän auttaa. 
Mutta hän on paljon enemmän. Hän on itseni peili, toivoa täynnä oleva sielu. Joskus asiakas voikin olla ratkaisu minun ongelmiini. Saan toivoa auttamisen sijaan. Suosittelen kokeilemaan hoitotyötä pari vuotta. Jos ei tule uraa, näkökulma todellisuuteen muuttuu myönteisellä tavalla."GEORGIOS M. LOSTARAKOS
﻿