Vaikeavammainen Annukka Karajas-Kaukonen on sisukas ihminen, joka tahtoo tulla kuulluksi
Tina Hagnäs
9/18/2023
– Olen tämmöinen minä itse -ihminen. Pyydän apua vain, kun sitä todella tarvitsen, Annukka Karajas-Kaukonen muotoilee. KUVA: Eeva Anundi
Tämä juttu on Aiherahoitettu artikkeli.
Kuntosalilta takaisin Validia-talon kotiinsa hetki sitten palannut Annukka Karajas-Kaukonen kertoo asuneensa palveluasunnossaan nyt puolitoista vuotta. Ajatus muutosta syntyi, kun vanhuuden oireet alkoivat vähitellen painaa. Päätökseksi se kypsyi, kun niin ikään vammainen puoliso sairastui vakavasti.
Kotihoito kävi liian vaikeaksi, hän kertoo.
Nyt puolisot asuvat Validia-talossa kumpainenkin omassa asunnossaan. Annukan päiviä rytmittävät säännölliset ateriat. Ennen lounasta hän hoitaa sähköpostiliikennettään ja muita juoksevia asioita. Iltapäivisin hän saattaa lähteä ostoksille, jos sää antaa myöten, tai sitten kuntosalille.
– Mulle liikkuminen on aina ollut henki ja elämä, Karajas-Kaukonen sanoo.
Kuntosali- ja muutkin reissut taittuvat häneltä itsenäisesti mopolla, kun hänet ensin avustetaan kyytiin.
– Olen tämmöinen minä itse -ihminen. Pyydän apua vain, kun sitä todella tarvitsen, hän muotoilee.
Päivittäistä apua CP-vammainen Karajas-Kaukonen tarvitsee pääasiassa syömiseen. Osteoporoosin vuoksi murtunut ranne ei salli omatoimista lusikoimista. Apua vessassa käymiseen hän tarvitsee silloin tällöin. Karajas-Kaukonen myös saunoo mielellään ja se onnistuu viikottain, kun hoitaja lähtee lauteille seuraksi.
– Kyllä palvelut ovat hyvällä tasolla. Joskus tosin vähän kestää ennen kuin joku tulee, mutta ei mahda mitään.
Aktiivisella asenteella kaksi tutkintoa ja 25 vuoden työura
Sisukkuus ja eteenpäin menevä asenne värittävät koko Annukka Karajas-Kaukosen elämänkaarta. CP-vammasta johtuvista pakkoliikkeistä ja puheviasta huolimatta hänellä on ansioluettelossaan 25 vuoden mittainen työura Kelalla sekä kaksi korkeakoulututkintoa: Kelan sosiaalivakuutustutkinto ja sitä seurannut ekonomitutkinto.
– Mulla oli idea, että vammaisen pitää vähän ylikouluttaa itsensä. En minä silti mikään poikkeustapaus ollut. Tampereen yliopistossa oli samaan aikaan 70-luvulla monta vammaista opiskelijaa.
Karajas-Kaukonen on edelleen toimeen tarttuvaa tyyppiä. Validia-talossa hän on ollut mukana perustamassa kulttuuritoimikuntaa, josta on sukeutunut yhteisössään hyvin aktiivinen ja aloitteellinen elin. Toimikunta ideoi ja järjestää erilaisia näyttelyitä ja tapahtumia.
– Kulttuuritoimikunnan nimikkeen alla ollaan vallattu muitakin alueita kuin kulttuuria, hän naurahtaa ja kiittää samalla asumisyksikön henkilökuntaa hyvästä ja avoimesta asenteesta toimikunnan ehdotuksia ja aloitteita kohtaan.
– Ne toteutetaan, jos suinkin mahdollista.
Kohti päämäärää kuljettiin yhdessä
Asiakkaiden tarpeita ja toiveita kuunnellaan Validiassa herkällä korvalla.
Viime vuonna Validia otti ensimmäisenä maailmassa käyttöön vammaispalveluiden RAI-järjestelmän. Sen tavoitteena on helpottaa ja systematisoida asiakkaiden palvelutarpeiden arviointia ja tehdä sen pohjalta aidosti toimiva hoito- ja palvelusuunnitelma, jota päivitetään säännöllisesti. Järjestelmän toivotaan myös yhdenmukaistavan alan arviointikäytäntöjä.
Käytännössä asukkaan toimintakykyarvioinnit tapahtuvat siten, että asiakkaan omahoitaja ja asiakas sekä usein myös läheiset arvioivat yhdessä asiakkaan tilannetta keskeisiä tarpeita ja tavoitteita monista näkökulmista.
Arvioinnin pohjalta sovitaan asiakkaalle omat tavoitteet ja tehdään konkreettinen suunnitelma, jota kaikkien asiakkaan hoitoon osallistuvien on tarkoitus noudattaa.
Juuri tällaisessa arviointitilanteessa nousi esiin Karajas-Kaukosen oma halu poseerata omassa juhlakuvassaan seisten. Siitä tuli käytännössä koko suunnitelman päätavoite.
– Olihan se rankkaa, mutta kaksi vuotta pyörätuolissa istuttuani alkoi tuntua siltä, että en halua ihan pelkästään jäädä tähän, hän taustoittaa.
Kun tavoite oli yhdessä sanoitettu ja sovittu, Karajas-Kaukosen hoitoon osallistuvat ammattilaiset ryhtyivät sitä toteuttamaan. Matka kohti päämäärää kuljettiin yhdessä. Erityisesti fysioterapeutilla oli tässä tärkeä rooli.
Tekemisen mielekkyys kasvaa selkeistä tavoitteista
Annukka Karajas-Kaukosen arvioinnin tehnyt sairaanhoitaja Riia Hynninen on kokemustensa perusteella vilpittömän tyytyväinen uuteen työkaluun.
Hänen mielestään se tekee asiakastyöstä myös työntekijän näkökulmasta tavoitteellisempaa ja suunnitelmallisempaa.
– RAI-arviointi antaa selkeät asiakaskohtaiset tavoitteet ja pystymme reagoimaan nopeasti asioihin, joihin tulee puuttua. On mielekästä mennä tiettyä tavoitetta kohti sen sijaan, että tekee jopa turhia asioita, Hynninen selventää.
Hänen mielestään järjestelmä myös selkiyttää kirjaamiskäytäntöjä.
– Toki aina kun tulee jotakin uutta, se lisää työmäärää lyhyellä aikavälillä. Mutta kun pystymme tekemään hyvät, kattava suunnitelmat, meidän on helpompi hoitaa asiakasta. Pitkällä aikavälillä se on selvä parannus.
Miten uusi järjestelmä sitten parhaimmillaan toimii?
Jutun asiasanat:
vammaispalvelut
validia
rai-järjestelmä
Tina Hagnäs
9/18/2023
