Hyppää, karhu, hyppää!
Suvi Auvinen
7/31/2017
Miksi se vain olla möllöttää eikä tee mitään, tänne on maksettu bensat Helsingistä, kuunneltu Ipanapaa koko matka ja pulitettu pääsyliput? Eikö paikalle vaivautunut henkilö ansaitsisi nähdä muutakin, kuin kekona aitauksen nurkassa kyhjöttävän mustavalkoisen karvakasan?
Helsingin Sanomat kirjoitti Ähtäriin saapuvista pandoista otsikolla “Miksi Ähtäriin tulevasta pandaparista kohkataan? Apaattinen ja laiska panda häviää suomalaiskarhulle voimassa ja viihdyttävyydessä“. Jutun pointti oli, että pandat ovat vähemmän viihdyttäviä ja muutenkin yksinkertaisesti paskempia kuin suomessa esiintyvät ruskeakarhut, jotka nousevat takajaloilleen, heiluttavat tassujaan, juoksevat hunajapurkin perässä ja osaavat temppuja. “Pandoilta viihdyttävyyttä on turha odottaa. Pandojen apaattisuus on maailmalla turistien yleinen valituksen aihe”, todetaan jutussa.Jutun lopussa on myös taulukko, jossa karhuja vertaillaan. Vertailussa panda saa vain kaksi pistettä: söpöydestä ja siitä, että pandan voi nähdä talvellakin, koska se eri ilmastoon tottuneena ei nuku talviunta.
Yhteiskunnassa, jossa jopa sana ympäristö viittaa siihen, että kaikki pyörii meidän ihmisten ympärillä, voi Helsingin Sanomien juttu tuntua luontevalta. Me olemme niin tottuneita eläinten hyöty- ja viihdekäyttöön, etteivät olettamukset eläinten omista oikeuksista edes nouse mieleen. Me vieraannutamme itsemme muista eläimistä kaikin mahdollisin keinoin, koska se on ainoa keino jolla voimme ylläpitää nykyisenkaltaista eläinten käyttöä.Jos on kuitenkaan uhrannut hetkeäkään ajatuksia eläinten itseisarvolle, on pandoja ja ruskeakarhuja vertaileva juttu hyytävää luettavaa.
Eläinoikeusajattelu lähtee siitä yksinkertaisesta ajatuksesta, etteivät eläimet ole täällä meitä varten. Siitä ajatuksesta, ettei meillä ole mitään oikeutta käyttää eläimiä viihteeksemme tai ruoaksemme. Ajatuksesta siitä, että eläimet ovat ajattelevia ja tuntevia olentoja, joiden oikeudet eivät rajoitu siihen, kuinka me niitä suvaitsemme käyttää. Täysin samat oikeudet pätevät lemmikkikoiraan, pandaan ja broileriin, aivan kuten ihmisoikeudet kaikkiin maailman ihmisiin.
Pandan arvo ei voi typistyä siihen, kuinka paljon siitä on viihdykettä Ähtäriin sitä pällistelemään saapuville ihmisille. Pandan omalla elämällä on arvo ihmisten katseen ulkopuolella, täysin siitä riippumatta. Pandalla on yhtäläinen oikeus lajityypilliseen elämään kuin millä tahansa muulla eläimellä, vaikkei Helsingin Sanomien toimittaja pidäkään sitä yhtä viihdyttävänä kuin ruskeakarhua. Panda on ajatteleva, tunteva, sosiaalinen eläin, jonka oikeuksien kannalta pitäisi olla yhdentekevää se, mitä me ihmiset siitä ajattelemme.
Kahdenkymmenen vuoden kuluttua elämme maailmassa, jossa Helsingin Sanomat eivät voi kirjoittaa muista eläimistä näin alentuvaan ja esineellistävään sävyyn. Ähtärin pandat ovat jonkun lapsia, eivät turistinähtävyys jonka viihdearvolla sopii tehdä pisteytyksiä valtakunnan päämediassa.
Suvi Auvinen
7/31/2017