7320 tuntia
Suvi Auvinen
6/8/2017
Mitä sinä ajattelet ajatellessasi navettaa? Minä ajattelen joululaulua. Heinillä härkien kaukalon nukkuu lapsi viaton. Kultaista heinää ennen kaikkea, suuria lempeitä eläimiä joilla on märkä vaaleanpunainen turpa. Punaisen lautaseinän raoista siivilöityvän loppukesän auringon valossa leijuvaa heinäpölyä, kun lehmät maleksivat verkkaisesti Suomi-filmin kuvaston siunaamassa idyllissä. Kärpäsiä, lannan etäistä hajua, ympärillä kaikkialle levittäytyviä loputtoman vihreitä niittyjä, joilla loput mansikit rouskuttavat apilaa.
Keskimääräinen suomalainen on tullut niin kauas maatilojen arjesta, että mielikuvani navetasta jakanevat monet. Navetta on lehmien koti, opettavat lastenkirjat, ja maitotalous tekee kaikkensa pönkittääkseen mielikuviamme lehmien elämänlaadusta ja elinympäristöstä. Googlen kuvahaku tukee kollektiivisen alitajunnan kuvastoa.
Nyt valmisteilla olevan uuden eläinlain puitteissa on puhuttu paljon parsinavetoista. Ei kuulosta pahalta, eihän? Navetan jokainen meistä pystyy kuvittelemaan, parsi kuulostaa joltain sympaattiselta parrulta sen sisällä.
Todellisuudessa parsinavetta on jotain aivan muuta kuin mielikuvamme. Leppoisan lehmien kodin sijaan parsinavetta muistuttaa enemmän äärimmäistä rangaistuslaitosta. Suomalaisista navetoista oli vuonna 2013 reilu puolet parsinavettoja, joten on olleellista tietää mistä puhumme.
Naudat ovat laumaeläimiä, joille on luontaista vaeltaa yhdessä suurilla aroilla. Parsinavetoissa lehmiltä viedään mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käytöstään. Parsinavetassa lehmä elää kaulastaan kytkettynä parteen, joka on pitkänomainen makuupaikka. Kääntyminen on mahdotonta, ja lehmä kykenee liikkumaan vain muutamia askeleita käydäkseen makuulle ja noustakseen ylös. Lehmät ovat sosiaalisia eläimiä, ja tuuppivat, nuuskivat ja nuolevat toisiaan paljon. Parsinavetassa eläimen mahdollisuudet tähän ovat olemattomat. Lain mukaan eläimiä saa pitää tällä tavoin kiinni kytkettyinä 305 päivää vuodessa. Tähänkin on mahdollista hakea poikkeuslupaa, ja pitää eläimiä vielä pidempi aika kiinni kytkettynä.
7320 tuntia vuodessa. Tämän ajan lehmä seisoo tai makaa sijoillaan, pystymättä kääntymään. 7320 tuntia sähkövaloa: Syö eteen kannettu ruoka, mene makuulle, nouse ylös, nosta häntää, juo vettä, sama aaltopeltiseinä, joku vaihtaa loisteputken, mene makuulle, pyörittele kieltä suussa, seiso paikoillasi lypsyn ajan, valot pois, valot päälle, huokaise. 7320 tuntia vuodessa lehmä odottaa. Kesälle laissa säädetyt 60 päivää jaloittelua ulkoilmassa tuntuvat varmasti toiselta ulottuvuudelta 7320 paikallaan vietetyn tunnin jälkeen.
Eläinoikeus- ja eläinsuojelutoimijat vaativat uuteen eläinlakiin parsinavettakieltoa. Vaatimukset tästä ollaan kuitenkin täysin sivuuttamassa.
Me toimimme maailmassa, jossa pidämme kogniviivisilta kyvyiltään erittäin kehittyneitä yksilöitä kaulastaan paikoilleen kytkettyinä 7320 tuntia vuodessa. Ainoa syy tähän ovat “kustannukset” – se, että lainsäätäjämme näkevät elinkelpoisen elämän mahdollistamisen ikävänä kulueränä tuottajille. Kaikki eläimet ovat osa yhteiskuntaamme, emme pelkästään me ihmiset. Arviolta 300 000 yksilöä yhteiskunnassamme kuitenkin viettää 7320 tuntia vuodessa odottaen, seisten paikoillaan lähes kosketusetäisyydellä lajitovereistaan. Ehkä loisteputken sammuessa jälleen yhden päivän päättymisen merkiksi lehmä uneksii navetasta, jossa lajitoverin märkä turpa on vasten omaa. Navetasta, jossa punaisen lautaseinän raoista siivilöityvän loppukesän auringon valossa leijuu heinäpölyä vasikoiden juostessa laitumelle äitiensä kanssa.
Suvi Auvinen
6/8/2017