Yhdeksän toivon hippusta vapuksi
Saara Särmä
4/29/2024
Lukijoiden tuella
Arvoisa lukijani
Yleensä huhtikuu ei ole minulle erityisen vaikea kuukausi, mutta tänä vuonna se on eittämättä ollut kuukausista julmin. Sairastelin muutaman viikon oikein kunnolla. Kuumessa ja köhässä sängynpohjalla maatessani en jaksanut kovin paljoa seurata uutisia, saati kommentoida niitä.
Pelkkä sairastelu vie joka tapauksessa mielialan matalaksi. Samaan aikaan sekä valtakunnan- että maailmanpolitiikassa on ollut sellaista menoa ihan vähäisenkin uutisseurannan perusteella, että olen meinannut tyystin vaipua epätoivoon ja lamaannukseen.
Viimeinen pisara oli viime viikkoinen uutinen siitä, että valtio lopettaa kokonaan tuen rauhanjärjestöiltä. Nyt jos koskaan demokraattisessa sivistysvaltiossa tarvitaan moniäänistä keskustelua sodan ja rauhan kysymyksistä sekä vaihtoehtoja syvenevälle militarismille. Ilman rauhanjärjestöjen työtä vaihtoehdot ja keskustelutila kapenevat väistämättä.
Jotenkin ajattelen, että vaikka olisi erilaisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa eri linjoilla, niitä kannattaisi puolustaa juuri demokratian ja moniäänisyyden vuoksi. Ellei sitten halua eroon sivistysvaltiosta ja kaipaa autoritääristä yhteiskuntaa tai diktatuuria.
Lamaannusta ja epätoivoani torjuakseni päätin listata toivoa tuovia asioita ja ilmiöitä. Toivottavasti niistä on iloa myös sinulle, lukijani.
1.Samae Koskisen uusi levy Mä näin unta että kaikki meni hyvin, jonka olen muutamassa päivässä kuunnellut kymmeniä kertoja. Olen aina pitänyt Samaen musiikista, mutta tämä kantaaottava käänne lämmittää mieltäni erityisesti.
Helsingin Sanomien haastattelussa kerrotaan, että “Koskinen sai tarpeekseen sosiaalisessa mediassa rehottavasta naisvihamielisyydestä, rasismista ja ilkeilystä.” Jokainen joka saa tarpeekseen ja uskaltaa ottaa julkisesti kantaa, tuottaa minulle toivoa ja iloa.
Erityisesti olen viime päivinä hyräillyt tätä mainiota poprallia:
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Lue juttu loppuun.
Tuen Särmän journalistista työtä. Pääsen heti lukemaan jutun. Jatkossa saan lempeät ajatukset suoraan sähköpostiini ennen muita. Tilaamalla myös mahdollistan juttusarjan jatkumisen.
En halua tukea Saara Särmän työtä. Ohitan maksumuurin, kirjaudun sisään, ja luen tällä kertaa ilmaiseksi.
Lukijoiden tuella
"Pidätkö lukemastasi? Kirjoittaminen on minulle työtä, joten tämä juttusarja voi jatkua maksavien lukijoiden ansiosta.
Lämmin kiitos!"
