Hyvä lukijani, keväinen tervehdys täältä jälleen yhden apurahahakemuksen keskeltä.
Olen täynnä intoa tästä hankkeesta, kunpa vain pääsisin sitä toteuttamaan.
Pohdin edellisessä tekstissä pitääkö yhteiskunnallisesti aktiivisella ihmisellä olla mielipide jokaiseen vastaantulevan asiaan. Olin sitä mieltä, että välillä on virkistävää pitää taukoa mieltä olemisesta. Olen edelleen samaa, mutta myös eri mieltä itseni kanssa. Monet ristiriitaisetkin asiat lienevät totta samanaikaisesti.
Olin taannoin tamperelaisessa Maailmanrakastajan levyraadissa yleisönä ja erään raatilaisen tuomitessa biisin omasta mielestään todella paskaksi huomasin ajattelevani, että onpa raikasta kun joku on oikein kunnolla jotain mieltä. En enää muista hänen antamiaan perusteluja, mutta niitä oli.
Seuraavalla viikolla nautiskelin kuunnellessani musavisajoukkueeni väittelyä onko Beatles aivan parasta vai turhinta ikinä. Oliko se edes Beatles, en muista, kun en oikein ole noita musiikki-ihmisiä, vaikka olen varmaan 20 vuotta harrastanut musavisailua perjantaisin.
Joka tapauksessa on aivan mahtavaa kuunnella tai osallistua kunnon väittelyyn asioista, jotka todellakin ovat mielipidekysymyksiä. Toisin kuin esimerkiksi jonkun ihmisryhmän olemassa olon oikeutus tai ihmisoikeudet - ne puolestaan eivät ole mielipidekysymyksiä. Vaikka näiden vastustajat tosin haluaisivatkin esittää.
