Kuuntelin viikonloppuna Sointu Borgin ja Janni Hussin Sana on vapaa -podcastia (kuunneltavissa Podimo-palvelussa) ja sen tuoreinta jaksoa. No niin. Syvä huokaus. Koska minut mainittiin jaksossa, koen velvollisuudekseni reagoida siinä esitettyihin väitteisiin ja näkemyksiin feminismistä. Tästä tulee pitkä, olkaa varoitetut. Jaan Sointun toiveen, että olisinpa ollut paikalla keskustelemassa, koska se olisi ollut paljon helpompaa.
Ihan ensiksi haluaisin todeta olevani sitä mieltä, että kenenkään ei tarvitse tuntea feminismi-sanaa omakseen eikä kutsua itseään feministiksi, jos ei siltä tunnu. Se on ihan tosi fine. Ihan todella monta kertaa kuunnellessa teki mieli huutaa ääneen: "Ei teidän ole pakko identifioitua feministeiksi, senkun teette tasa-arvotekoja!"
Pidän tekoja käsitteitä tärkeämpinä. Jos ajaa tasa-arvoa omassa elämässään ja tekee tasa-arvotekoja, se on ihan mahtavaa. Nimekkeistä viis. Sen mitä olen tätä podcastia kuunnellut, arvostan tosi paljon sekä Sointua että Jannia ja sitä mitä he tekevät. Olen myös mukana Röyhkeästi rohkea -kirjassa ja ilolla seuraan aina Sointun tekemisiä, ja rakastan asennetta jolla Sointu hommiaan tekee.
Femakoksi haukkuminen ei ole viime aikojen keksintö, vaan ainakin 30-40 vuotta vanha juttu.
