"Ainut julkinen tunne, jonka patriarkaatti miehelle sallii on viha", julistaa Hilla Körkkö kolumnissaan Helsingin Sanomien Nytissä. Teksti on järkyttävä ja surullinenkin, ja siksi tärkeä lukea. Jos maailma näyttää ultrafeministisen kehyksen lävitse kuvatunlaiselta, ei ihme, että epäluulo myrkyttää kanssakäymistä sukupuolten välillä. Kirjoittajan näkemys on varmastikin vilpitön, mutta sillä ei ole mitään tekemistä suomalaisen arkitodellisuuden kanssa, onneksi.
Väite siitä, että Suomessa vallitsisi patriarkaatti ja se sallisi miesten osoittaa julkisesti vain vihaa ja väkivaltaa, on absurdi. Kun katsoo ympärilleen missä ja milloin tahansa, näkee miten isät leikkivät lastensa kanssa ja puhaltavat pipin pois, rakastavaiset suukottelevat, ystävät halaavat, poika taluttaa vanhaa äitiänsä ja ohikulkeva mies pysähtyy kysymään tuntemattomalta, tarvitseeko tämä apua.
IDEOLOGIALLA ON VOIMA sumentaa todellisuudentaju, mikä on historian valossa tunnetusti vaarallista. Nytin kolumnin ultrafeministinen näkemys miehistä tuo mieleen vastakkaisen äärilaidan. Samankaltaiset mekanismit – epäluulo, pelko, käsitys alisteisuudesta ja vihamieliset kuvitelmat – vääristävät myös niin kutsuttujen incelien näkemyksiä naisista. Kumman tahansa sukupuolen demonisointi on äärimmäisen vahingollista sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Sama koskee myös vastakkaisen sukupuolen mitätöintiä uudelleenkoulutettavaksi materiaaliksi.
Oletuksia, joiden perusteena on heidän ikänsä ja sukupuolensa – eikö juuri tällaisista stereotypioista pitänyt päästä eroon?
