Asennetutkimus: Suomalaisista 82 prosenttia rajoittaisi ulkomaista omistusta kaivoshankkeissa
Saana Katila
1/26/2018
Suomen harjoittama kaivospolitiikka on lähes vastakkaista kansalaisten käsityksille hyvästä kaivospolitiikasta. Suomalaiset kannattavat kotimaista omistusta sekä tiukempaa ympäristövalvontaa ja kaivosverotusta, selviää Jyväskylän yliopiston kyselytutkimuksesta.
Suomalaiset pitävät kallioperän mineraaliesiintymiä kansallisomaisuutena: kaivannaisia olisi hyödynnettävä siten, että ne tuottaisivat kansakunnalle mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman vähin haitoin. Näkemystensä perusteella suomalaiset ovat resurssinationalisteja, tai näkökulmasta riippuen, resurssiviisaita, tai molempia.
Peräti 82 prosenttia suomalaisista katsoo, että ulkomaista omistusta pitäisi rajoittaa kotimaan kaivoshankkeissa. Vain joka kymmenes vastustaa rajoituksia.
– Tässä on vahva kansalaismielipide, jonka mukaan oman maan luonnonvarat pitäisi pitää hyvinkin tiukasti omissa käsissä. Samaan aikaan yhteiskuntapolitiikkaa on viety uusliberalistiseen suuntaan. Voisi olla paikallaan arvioida uudelleen kansallista strategiaa, sanoo tutkimusta luotsannut sosiologian professori Tapio Litmanen.
Suomalaisten kaivosasenteita selvitettiin ensimmäisen kerran vuonna 2012. Tuolloin noin 90 prosenttia ilmoitti kannattavansa kotimaisen omistuksen turvaamista kaivosalalla nykyistä paremmin. Ajatuksen torjui vain 3,5 prosenttia vastaajista. Osallistujilta kysyttiin myös näkemystä kaivosalalla toimivan valtionyhtiön perustamisesta. Noin kaksi kolmannesta asettui valtionyhtiön kannalle, kun kielteisesti suhtautui joka kymmenes.
RESURSSIVIISAUS ON VALTAVIRTAA
Suomalaisten tyytymättömyys kaivostoiminnan omistuskuvioihin kummunnee osin valtausperiaatteesta. Kaivoslain mukaan alueen valtaaja saa etuoikeuden malmien hyödyntämiseen, ja kaivosluvan myötä malmio siirtyy kaivosyhtiön omistukseen.
– Mikään vakavasti otettava verrokkimaa ei sovella nykyisin “ensiksi ehtinyt saa pitää” -periaatetta. Muualla kaivoslain lähtökohta on, että mineraaliesiintymät omistaa valtio, joka antaa kaivosyhtiöille oikeuden hyödyntää uusiutumattomia luonnonvarojaan kohtuullista korvausta vastaan, sanoi kansantaloustieteen professori Olli Tahvonen kaivosartikkelissa marraskuussa 2017.
Valtiot, jotka katsovat omistavansa alueeltaan löytyvät luonnonvarat, edustavat ehdottomasti valtavirtaa. Resurssinationalismin voimistuessa tietyt maat, kuten Venäjä, Kiina ja Intia, ovat lisäksi asettaneet vientirajoituksia kriittisille kaivannaisille turvatakseen omat tarpeensa. Maailman geopoliittisen tilanne on muuttunut paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana, Tapio Litmanen toteaa.
– Kun Suomi liittyi 90-luvun puolivälissä EU:hun, elettiin iloista, sinisilmäistä markkinatalousajattelun ja globalisaation aikakautta. 2000-luvun alussa maailmanpoliittiset kehityskulut kääntyivät. Suurvallat ryhtyivät ajattelemaan enemmän omia taloudellisia intressejään kuin markkinatalouden periaatteita.
EPÄOIKEUDENMUKAISUUS KIRVELEE
Joka kolmas suomalainen suhtautuu kielteisesti siihen, että ulkomaiset kaivosyhtiöt ylipäätään toimivat Suomessa. Lisäksi noin viidennes on jokseenkin eri mieltä asian hyväksyttävyydestä. On mahdollista, että kansalaiset suhtautuisivat suopeammin ulkomaisiin kaivosyhtiöihin, mikäli näkisivät Suomen saavan kohtuullisen osuuden tuotoista.
– Kaivosyhtiöt luovat työpaikkoja ja verotuloja, mutta yrittävät minimoida paikalliset kustannukset sekä maksimoida osakkeenomistajien hyödyt. Merkittävä osa taloudellisesta tuloksesta menee ulkomaille, Litmanen sanoo.
Kyselyn mukaan taloudellisten hyötyjen oikeudenmukaiseen jakautumiseen uskoo noin 5 prosenttia kansasta. Lisäksi noin 10 prosenttia pitää vallitsevaa tilannetta jokseenkin oikeudenmukaisena. Selvästi tyytymättömiä on hieman yli puolet vastaajista.
– Yleisesti on tietenkin resurssiviisasta, ettei valtio anna luonnonvaroja liian edullisesti monikansallisten yhtiöiden hyödynnettäväksi. Kun kansalaismielipide on näin negatiivinen, tarvitaan julkista keskustelua esimerkiksi kaivosverosta tai vastaavasta instrumentista. Samalla on kuitenkin hyvä miettiä sitä, miten toimet vaikuttaisivat kaivosalan toimintaedellytyksiin Suomessa, Litmanen pohtii.
Monissa maissa on käytössä kaivosvero, kehittynyt rojaltijärjestelmä tai näiden yhdistelmä, mikä on omiaan hillitsemään myös kaivosyhtiöiden verovälttelyä. Suomessa kaivosyhtiöt maksavat voitoistaan – periaatteessa – normaalia 20 prosentin yritysveroa. Suomi menetti kaivosyhtiöiden verosuunnittelun vuoksi vähintään 49 miljoonan euron verotulot vuosina 2011–2014, kertoo Finnwatchin raportti (2016). Tuona aikana 11 kaivosyhtiötä maksoi Suomeen yritysveroa kaikkiaan 92 miljoonaa euroa – ja myi louhimiaan malmeja 3,85 miljardilla eurolla. Malmien arvosta jäi Suomeen 2,4 prosenttia suorina yritysverotuloina.
PUNTARISSA TYÖPAIKAT JA YMPÄRISTÖHAITAT
Kaivostoiminnalla sinänsä on laaja hyväksyntä suomalaisten keskuudessa, vaikka yksittäiset hankkeet, vaikkapa luontoarvoiltaan merkittävillä alueilla, voivat herättää suurta vastustusta. Lähtökohtaisesti noin 73 prosenttia vastaajista suhtautuu perusmetallien louhintaan Suomessa myönteisesti. Kielteisellä kannalla on vain 6 prosenttia. Yleisellä suopeudella on kuitenkin rajansa: vain reilu kolmannes pitää uraanin louhimista Suomessa hyväksyttävänä. Kolmannes torjuu uraanikaivokset, ja loput eivät ota kantaa.
– Kun suomalaiset listaavat kaivostoiminnan hyötyjä, tärkeimmiksi nousevat työpaikat sekä alueellisten koulutusmahdollisuuksien parantuminen. Toisena tulevat kaivoksen tuomat parannukset kuljetusinfrastruktuuriin, kertoo projektitutkija Tuija Jartti Jyväskylän yliopistosta.
Suomessa on kymmenkunta metallikaivosta ja noin 30 teollisuusmineraalikaivosta. Sektorin vuotuinen liikevaihto on noin 2 miljardia euroa (TEM 2017). Metalli- ja teollisuusmineraalien tuotanto työllistää Suomessa suoraan 4 500 ihmistä, mikä ei ole lukumäärällisesti kovin paljon.
– Uskoakseni vastaajat arvottavat kaivosten työllisyysvaikutukset merkittäviksi, koska esimerkiksi metallikaivosten työpaikat sijoittuvat usein Itä- ja Pohjois-Suomeen. Näiden työpaikkojen nähdään olevan alueellisesti tärkeitä, Jartti sanoo.
Positiivisten työllisyysvaikutusten lisäksi suomalaiset näkevät myös kolikon kääntöpuolen. Kaivostoiminnan katsotaan vaikuttavan kielteisesti esimerkiksi matkailuelinkeinoon.
Kyselyn perusteella suomalaiset ovat hyvin tietoisia kaivosten mahdollisista ympäristöhaitoista. Noin 85 prosenttia vastaajista arvioi, että kaivostoiminta vaikuttaa kielteisesti pohja- ja pintavesien laatuun. Selvästi eri mieltä on vain 2,7 prosenttia. Lähes yhtä kriittisesti vastaajat suhtautuvat myös muihin kaivosten aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. Lisäksi vastaajat katsovat kaivostoiminnan edistävän osaltaan ilmastonmuutosta.
– Kyselyaineisto osoittaa, että suomalaiset ovat realisteja kaivosasioissa. Toiminnalle löytyy yleinen hyväksyntä ja alan työpaikkoja pidetään tärkeinä, mutta toisaalta suhtaudutaan hyvinkin kriittisesti kaivosten ympäristövaikutuksiin sekä viranomaistoimintaan, Tapio Litmanen summaa.
KAIVOSASIOISSA VIRANOMAISIIN EI LUOTETA
Kansainvälisissä vertailuissa suomalaisten luottamus viranomaisiin, lakeihin ja sääntelyn valvontaan on maailmanennätystasoa. Litmanen nostaa esimerkiksi Säteilyturvakeskuksen, joka saa toistuvasti kansalaisilta korkeat arvosanat. Kaivosala tekee kuitenkin poikkeuksen: kansalaisten luottamus kaikkiin kaivossektorin toimijoihin on hyvin alhainen.
Saana Katila
1/26/2018