Suomen harjoittama kaivospolitiikka on lähes vastakkaista kansalaisten käsityksille hyvästä kaivospolitiikasta. Suomalaiset kannattavat kotimaista omistusta sekä tiukempaa ympäristövalvontaa ja kaivosverotusta, selviää Jyväskylän yliopiston kyselytutkimuksesta.

Suomalaiset pitävät kallioperän mineraaliesiintymiä kansallisomaisuutena: kaivannaisia olisi hyödynnettävä siten, että ne tuottaisivat kansakunnalle mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman vähin haitoin. Näkemystensä perusteella suomalaiset ovat resurssinationalisteja, tai näkökulmasta riippuen, resurssiviisaita, tai molempia.

Peräti 82 prosenttia suomalaisista katsoo, että ulkomaista omistusta pitäisi rajoittaa kotimaan kaivoshankkeissa. Vain joka kymmenes vastustaa rajoituksia.

– Tässä on vahva kansalaismielipide, jonka mukaan oman maan luonnonvarat pitäisi pitää hyvinkin tiukasti omissa käsissä. Samaan aikaan yhteiskuntapolitiikkaa on viety uusliberalistiseen suuntaan. Voisi olla paikallaan arvioida uudelleen kansallista strategiaa, sanoo tutkimusta luotsannut sosiologian professori Tapio Litmanen.

Suomalaisten kaivosasenteita selvitettiin ensimmäisen kerran vuonna 2012. Tuolloin noin 90 prosenttia ilmoitti kannattavansa kotimaisen omistuksen turvaamista kaivosalalla nykyistä paremmin. Ajatuksen torjui vain 3,5 prosenttia vastaajista. Osallistujilta kysyttiin myös näkemystä kaivosalalla toimivan valtionyhtiön perustamisesta. Noin kaksi kolmannesta asettui valtionyhtiön kannalle, kun kielteisesti suhtautui joka kymmenes.

RESURSSIVIISAUS ON VALTAVIRTAA



Kuva Sulkavan linnavuorelta: Mikko Muinonen / Flickr, Creative Commons 

Suomalaisten tyytymättömyys kaivostoiminnan omistuskuvioihin kummunnee osin valtausperiaatteesta. Kaivoslain mukaan alueen valtaaja saa etuoikeuden malmien hyödyntämiseen, ja kaivosluvan myötä malmio siirtyy kaivosyhtiön omistukseen.

– Mikään vakavasti otettava verrokkimaa ei sovella nykyisin “ensiksi ehtinyt saa pitää” -periaatetta. Muualla kaivoslain lähtökohta on, että mineraaliesiintymät omistaa valtio, joka antaa kaivosyhtiöille oikeuden hyödyntää uusiutumattomia luonnonvarojaan kohtuullista korvausta vastaan, sanoi kansantaloustieteen professori Olli Tahvonen kaivosartikkelissa marraskuussa 2017.

Valtiot, jotka katsovat omistavansa alueeltaan löytyvät luonnonvarat, edustavat ehdottomasti valtavirtaa. Resurssinationalismin voimistuessa tietyt maat, kuten Venäjä, Kiina ja Intia, ovat lisäksi asettaneet vientirajoituksia kriittisille kaivannaisille turvatakseen omat tarpeensa. Maailman geopoliittisen tilanne on muuttunut paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana, Tapio Litmanen toteaa.

– Kun Suomi liittyi 90-luvun puolivälissä EU:hun, elettiin iloista, sinisilmäistä markkinatalousajattelun ja globalisaation aikakautta. 2000-luvun alussa maailmanpoliittiset kehityskulut kääntyivät. Suurvallat ryhtyivät ajattelemaan enemmän omia taloudellisia intressejään kuin markkinatalouden periaatteita.

EPÄOIKEUDENMUKAISUUS KIRVELEE

Joka kolmas suomalainen suhtautuu kielteisesti siihen, että ulkomaiset kaivosyhtiöt ylipäätään toimivat Suomessa. Lisäksi noin viidennes on jokseenkin eri mieltä asian hyväksyttävyydestä. On mahdollista, että kansalaiset suhtautuisivat suopeammin ulkomaisiin kaivosyhtiöihin, mikäli näkisivät Suomen saavan kohtuullisen osuuden tuotoista.

– Kaivosyhtiöt luovat työpaikkoja ja verotuloja, mutta yrittävät minimoida paikalliset kustannukset sekä maksimoida osakkeenomistajien hyödyt. Merkittävä osa taloudellisesta tuloksesta menee ulkomaille, Litmanen sanoo.

Kyselyn mukaan taloudellisten hyötyjen oikeudenmukaiseen jakautumiseen uskoo noin 5 prosenttia kansasta. Lisäksi noin 10 prosenttia pitää vallitsevaa tilannetta jokseenkin oikeudenmukaisena. Selvästi tyytymättömiä on hieman yli puolet vastaajista.

– Yleisesti on tietenkin resurssiviisasta, ettei valtio anna luonnonvaroja liian edullisesti monikansallisten yhtiöiden hyödynnettäväksi. Kun kansalaismielipide on näin negatiivinen, tarvitaan julkista keskustelua esimerkiksi kaivosverosta tai vastaavasta instrumentista. Samalla on kuitenkin hyvä miettiä sitä, miten toimet vaikuttaisivat kaivosalan toimintaedellytyksiin Suomessa, Litmanen pohtii.

Monissa maissa on käytössä kaivosvero, kehittynyt rojaltijärjestelmä tai näiden yhdistelmä, mikä on omiaan hillitsemään myös kaivosyhtiöiden verovälttelyä. Suomessa kaivosyhtiöt maksavat voitoistaan – periaatteessa – normaalia 20 prosentin yritysveroa. Suomi menetti kaivosyhtiöiden verosuunnittelun vuoksi vähintään 49 miljoonan euron verotulot vuosina 2011–2014, kertoo Finnwatchin raportti (2016). Tuona aikana 11 kaivosyhtiötä maksoi Suomeen yritysveroa kaikkiaan 92 miljoonaa euroa – ja myi louhimiaan malmeja 3,85 miljardilla eurolla. Malmien arvosta jäi Suomeen 2,4 prosenttia suorina yritysverotuloina.

PUNTARISSA TYÖPAIKAT JA YMPÄRISTÖHAITAT



Sodankylässä Kevitsan kaivoksesta on päässyt metalleja pohjaveteen (Yle 10.10.2017 ). Kuva: Boliden/Tomas Westermark

Kaivostoiminnalla sinänsä on laaja hyväksyntä suomalaisten keskuudessa, vaikka yksittäiset hankkeet, vaikkapa luontoarvoiltaan merkittävillä alueilla, voivat herättää suurta vastustusta. Lähtökohtaisesti noin 73 prosenttia vastaajista suhtautuu perusmetallien louhintaan Suomessa myönteisesti. Kielteisellä kannalla on vain 6 prosenttia. Yleisellä suopeudella on kuitenkin rajansa: vain reilu kolmannes pitää uraanin louhimista Suomessa hyväksyttävänä. Kolmannes torjuu uraanikaivokset, ja loput eivät ota kantaa.

– Kun suomalaiset listaavat kaivostoiminnan hyötyjä, tärkeimmiksi nousevat työpaikat sekä alueellisten koulutusmahdollisuuksien parantuminen. Toisena tulevat kaivoksen tuomat parannukset kuljetusinfrastruktuuriin, kertoo projektitutkija Tuija Jartti Jyväskylän yliopistosta.

Suomessa on kymmenkunta metallikaivosta ja noin 30 teollisuusmineraalikaivosta. Sektorin vuotuinen liikevaihto on noin 2 miljardia euroa (TEM 2017). Metalli- ja teollisuusmineraalien tuotanto työllistää Suomessa suoraan 4 500 ihmistä, mikä ei ole lukumäärällisesti kovin paljon.

– Uskoakseni vastaajat arvottavat kaivosten työllisyysvaikutukset merkittäviksi, koska esimerkiksi metallikaivosten työpaikat sijoittuvat usein Itä- ja Pohjois-Suomeen. Näiden työpaikkojen nähdään olevan alueellisesti tärkeitä, Jartti sanoo.

Positiivisten työllisyysvaikutusten lisäksi suomalaiset näkevät myös kolikon kääntöpuolen. Kaivostoiminnan katsotaan vaikuttavan kielteisesti esimerkiksi matkailuelinkeinoon.

Kyselyn perusteella suomalaiset ovat hyvin tietoisia kaivosten mahdollisista ympäristöhaitoista. Noin 85 prosenttia vastaajista arvioi, että kaivostoiminta vaikuttaa kielteisesti pohja- ja pintavesien laatuun. Selvästi eri mieltä on vain 2,7 prosenttia. Lähes yhtä kriittisesti vastaajat suhtautuvat myös muihin kaivosten aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. Lisäksi vastaajat katsovat kaivostoiminnan edistävän osaltaan ilmastonmuutosta.

– Kyselyaineisto osoittaa, että suomalaiset ovat realisteja kaivosasioissa. Toiminnalle löytyy yleinen hyväksyntä ja alan työpaikkoja pidetään tärkeinä, mutta toisaalta suhtaudutaan hyvinkin kriittisesti kaivosten ympäristövaikutuksiin sekä viranomaistoimintaan, Tapio Litmanen summaa.

KAIVOSASIOISSA VIRANOMAISIIN EI LUOTETA

Kansainvälisissä vertailuissa suomalaisten luottamus viranomaisiin, lakeihin ja sääntelyn valvontaan on maailmanennätystasoa. Litmanen nostaa esimerkiksi Säteilyturvakeskuksen, joka saa toistuvasti kansalaisilta korkeat arvosanat. Kaivosala tekee kuitenkin poikkeuksen: kansalaisten luottamus kaikkiin kaivossektorin toimijoihin on hyvin alhainen.

Suomalaiset eivät usko, että lait ja muu sääntely varmistavat kaivosyhtiöiden käyttäytyvän kunnolla. Luottamus ympäristölainsäädännön voimaan on kaikista heikointa. Noin 54 prosenttia arvioi, ettei sääntely estä kaivosteollisuutta aiheuttamasta merkittäviä ympäristö- ja terveyshaittoja. Noin 30 prosenttia vastaajista pitää ympäristölakien tarjoamaa turvaa jonkinlaisena, kun luottavaisten osuus jää noin 16 prosenttiin. Melkein yhtä syvää on yleinen epäluottamus viranomaisten kykyyn valvoa kaivosten ympäristövaikutuksia.

– Suomalaista ympäristöhallintoa on heikennetty. Organisaatiomuutoksissa ympäristöasiat ovat menettäneet autonomiaansa elinkeinoelämän intresseille. Viranomaisresursseja on vähennetty: niitä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Yhä useammin yhtiöt valvovat itse omia vesistöpäästöjään ja tekevät omia raporttejaan tai ostavat ne konsulteilta, sanoo Litmanen.



Kuusamossa on runsasti luontomatkailua – sekä kaivosyhtiöitä kiinnostavia malmiesiintymiä. Kuva: Hannu Hautala / Ruka-Kuusamo Matkailu

Monilla paikkakunnilla aktiiviset, elinympäristöstään huolestuneet ihmiset ovat ryhtyneet tekemään itse kaivosten ympäristövalvontaa. Litmanen korostaa kansalaistoiminnan arvoa mutta on huolissaan yhteiskunnallisen kehityksen suunnasta.

– On hyvin ongelmallista, että valtio vetäytyy vastuusta. Kansalaiset toimivat olemattomilla resursseilla ja ilman tukea. Ryhmittymät ovat myös pistemäisiä: kaikilta paikkakunnilta ei löydy riittävästi ennen kaikkea osaamista, ja silloin ympäristövalvonta jää tekemättä.

Yli puolet suomalaisista uskoo, että hallintoviranomaiset eivät pysty saattamaan kaivosyhtiöitä vastuuseen mahdollisista vahingoista. Vain noin 15 prosenttia vastaajista suhtautuu luottavaisesti viranomaisten kykyyn vastuuttaa kaivosyhtiöitä.

– Näitä kysymyksiä pitäisi käsitellä vakavasti, ja ryhtyä toimiin luottamuksen parantamiseksi. Kansallisessa kaivosstrategiassa linjataan, että Suomesta tulee johtava puhtaan kaivostoiminnan maa, mutta kansalaismielipide kertoo toista. Oletan, että taustalla on tosielämän havaintoja siitä, ettei yhteiskunta ole oikealla tiellä, Litmanen sanoo.

Suomalaiset tuntuvat kuitenkin luottavan toisten kansalaisten arviointikykyyn kaivosratkaisuissa. Lähes 90 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että kaivosyhtiön olisi tarpeen saada paikallisyhteisöltä suostumus ennen kuin kaivoshanketta ryhdytään toteuttamaan.

Jyväskylän yliopiston tammikuussa 2018 julkaisemaan tutkimukseen vastasi 1 091 suomenkielistä, 18–75-vuotiasta mannersuomalaista syyskuussa 2016. Vuoden 2012 kaivoskyselyn 1 064 vastaajaa olivat Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin kaivosmaakunnista sekä Uudeltamaalta. Ensimmäinen raportti on luettavissa täältä. Niiltä osin, kun selvitykset ovat vertailukelpoisia, suomalaisten kaivosasenteet ovat pysyneet pitkälti samankaltaisina.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä on kaivosaiheisen juttusarjan kolmas osa. Palautetta ja juttuvinkkejä voi lähettää osoitteeseen minimahti@gmail.com. Kiitos kaikille lukijoille ja tukijoille! Terveisin, Saana Katila

Juttusarjan ensimmäinen osa: Professori Tahvonen: Suomen kaivoslaki yllyttää luonnonvarojen ryöstökäyttöön

Juttusarjan toinen osa: Oikeusprofessori Pölönen: Kuusamon ennakkotapaus mullistaa kaivosalan pelisääntöjä – kunnalla on päätösvaltaa