Radikaali ja anarkistinen yritys
Pasi Sillanpää
8/27/2017
Vuonna 2008 vastuullisuus oli lähdössä seuraavaan aaltoonsa. Noihin aikoihin puhuttiin esimerkiksi siitä, että Fortum loi uuden politiikan henkilökunnan työsuhdeautoille. Autojen päästörajat määriteltiin täsmällisesti. Paljon kuluttavia autoja ei enää sallittu
Samaan ajanjaksoon osuu myös Fortumin toimitusjohtaja Mikael Liliuksen optiokohu, joka johti lopulta hänen eroonsa. Hänen korkea ansiotasonsa valtionyhtiössä oli liian suuri poliittinen rasite eduskunnalle ja imagorasite yhtiölle ja hän sai mennä.
Samaan aikaan mietin itsekin, olisiko nyt aika kirjoittaa kirja siitä, onko yhteiskuntavastuu yritykselle hyvää bisnestä. Suomesta ei vielä löytynyt hyviä esimerkkejä, joten jätin asian sikseen.
Tällä viikolla, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, Finlayson sen vihdoinkin teki. Käytti yhteiskunnallista asiaa toimivana keppihevosena edistääkseen omaa myyntiään. Nyt ei ole enää kyse pienestä yhdistysten sponsoroinnista tai vastuullisuuskysymysten kirjaamisesta yrityksen oheisiin, vaan tarkkaan mietitystä bisneslogiikasta.
Suomessa on ollut perinne, että niin kauan kuin vastuullisuus koskee vain ympäristöasioita tai lapsia ja nuoria, yrityksellä ei ole mitään hätää. Mutta siinä vaiheessa kun yritys alkaakin puhua yhteiskunnallisista kipupisteistä, pitää varautua törmäyksiin. Tähän saakka suomalaisyritykset ovat visusti varoneet yhteentörmäyksiä.
Toisin on vaikkapa briteissä. Virgin -monialayhtiön pääomistaja Richard Branson on puhunut avoimesti ympäristön suojelemisesta ja huumeiden vapauttamisen puolesta. Hänen mielestään huumesota on hävitty ja sen sijaan pitää luoda uusi ajattelumalli, jonka avulla voidaan paremmin hallita huumeisiin liittyviä ongelmia.
Tuleeko kenellekään mieleen suomalaista yritysjohtajaa, joka olisi valmis puhumaan isolla äänellä huumeiden vapauttamisen puolesta? Ja vielä isompi kysymys? Mitä bisnestavoitetta Branson tällä ajaa takaa?
Yritysvastuu Suomessa on vielä partiopoikamaista toimintaa, jossa yleensä otetaan sinänsä helppo, mutta monelta unohtunut aihe käsiteltäväksi. Sen lisäksi, että yritykset puhuvat lähinnä helpoista asioista, yhteiskuntamme on tottunut silottelemaan keskustelua. Meillä on tavallista, että asioista ei sanota suoraan. Suoraan sanominen on tulkittu sivistymättömien ja hieman yksinkertaisten ihmisten tavaksi töksäytellä asioista.
Meillä pääsee anarkistiksi sanomalla niin kuin asia on. Monessa muussa kulttuurissa anarkismia on vasta se, kun aidosti muuttaa asioita ja tekee ne vielä lakeja rikkoen tai ainakin niiden rajamailla. Meillä tullaan jo sankariksi ottamalla sakot markkinointilakien rikkomisesta.
Finlaysonin tasa-arvo kampanja ei ollut ainoa laatuaan, vaan uuden ajan näkyvä merkki. Vastuullisuudesta on tullut merkittävä osa yritysten toimintaa. Itse tapauksen sijaan meidän tuleekin kiinnittää huomiota aivan toiseen asiaan.
On aika puhua siitä, mitä pidämme hyvänä yritysvastuuna. Kuinka radikaali tai anarkistinen yritys voi olla? Ja kuinka paljon yritysvastuuta saa käyttää lyhyen ajan bisnestavoitteiden edistämiseen?
Pasi Sillanpää
8/27/2017
