Kahdeksas kuolemansynti
Pasi Sillanpää
9/2/2017
Tavallista ihmistä on aina pidetty hieman yksinkertaisena. Siitä syystä he eivät esimerkiksi voi eduskuntavaaleissa äänestää pelkästään hekilöä, vaan äänestävät myös puoluejärjestelmää. Tästä puolestaan seuraa se, että hallitukseen ei voida koskaan valita vain parhaita kykyjä, koska aina joku huipputapaus on väärässä puolueessa. Sama syy on taustalla myös siinä, että työntekijöille ei anneta mahdollisuutta päättää omista työehdoistaan omilla työpaikoillaan tai valita itselleen sopivaa lääkäriä.
Vaikka olemme maailman koulutetuin kansa, monen rakenteen takana on ajatus, että ihmiset eivät tajua omaa parastaan.
Se on yksi ylimielisyyden ilmentymä. Meidän päättäjämme uskovat, että he pättäjinä kykenevät tekemään rationaalisempia ja kauaskatseisempia päätöksiä kuin kukaan muu. He luulevat, että päättäjien käyttöönsä saamat paremmat tiedot ja selkeämpi kokonaiskuva, johtavat päätöksiin, joissa on enämmän älliä ja viisautta kuin kansan ajatuksissa.
Jostakin syystä me silti keskustelemme jatkuvasti siitä, mikä on tiedon merkitys päätöksenteossa. Maailman muuttuminen läpinäkyvämmäksi on avannut silmämme sille, että tutkitusta tiedosta huolimatta, päättäjä valitsee usein rationaalisesti parhaan vaihtoehdon sijaan ideologisesti sopivimman.
Se tapa oli toimiva niin kauan, kuin ihmiset eivät oikeasti tienneet asioista riittävästi.
Ylimielisyys on ihmiskunnan pahin vitsaus. Ja se koskee poliittisen päätöksenteon lisäksi edelleen suurta osaa taloudellista päätöksentekoa. Edelleenkin harvalukuinen on se joukko yritysjohtajia, jotka luottavat tärkeissä päätöksissä enemmän oman organisaationsa alemmilla tasoilla olevien näkemykseen, kuin lentomaileja ja gollfkierroksia ahkerasti keränneeseen johtoryhmäänsä.
Ylimielisyys on myös monen maailman konfliktin takana. Suuret johtajat kautta maailman uskovat omaavansa muita häikäisevämmän kyvyn oikeudenmukaisiin päätöksiin ja siksi he myös uskovat, että vain heidän vallassa pysymisensä vie kansan kohti parempaa tulevaisuutta.
Jos ollaan ihan tarkkoja, niin ensimmäinen kuolemansynti, eli ylpeys sisältää myös ajatuksen ylimielisyydestä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vanhassa maaimassa tietynlainen nöyryys oli niin sisäänrakennettua, että asiaa ei tarvinnut erikseen mainita.
Nykypäivänä yhä useampi pitää nöyryyttä heikkoutena ja siitä samasta syystä ylimielisyydestä pitää tehdä uusi kuolemansynti.
Pasi Sillanpää
9/2/2017
