Häpeä

Lopeta jo tuo pelleily! Eikö sinua yhtään hävetä? Edes toisten puolesta?

Pasi Sillanpää

5/26/2018

Oletko kuullut fyysikko Rickhard Feynmanista? 
Hän sai mm. Nobelin fysiikan palkinnon vuonna 1965 ja oli yksi Challenger -sukkulan onnettomuustutkijoista. Hän oli aikalaistensa mukaan myös erinomainen opettaja ja varsinainen pilailija. Pilailunsa seurauksena psykologit totesivat hänet aseelliseen sotilaspalvelukseen kyvyttömäksi. Itse asiassa hänen koko elämänsä oli yhtä seikkailua ja hän on kirjoittanut siitä kirjojakin. Yksi niistä on nimeltään: Mitä siitä, mitä muut ajattelevat?
En ole kyseistä kirjaa lukenut, mutta taitaa olla juuri siitä kirjasta hänen somessakin jaettu heittonsa: 
"I have no resposibility to live up to what others expect of me. That's their mistake, not my failing."
Käsi sydämelle, jos suomalainen kaveri kehuu sitä, että on osannut tekeytyä niin hulluksi, että hänet on vapautettu varusmiespalveluksesta, niin mitä ajattelet? Jos olet perinteinen isänmaallinen konservatiivi, sanot tietenkin; että varsinainen lusmu, vastuuta pakoileva lurjus. Jos olet vihervassari ja polkupyörähippi, toteat, että viisas mies, ei kukaan viisas armeijaan mene.
Jos reaktiosi on jompi kumpi edellä mainituista, olet tosikko. 
Suomessa - tai eiköhän se koske suurinta osaa maailmasta - on asetettu kriteerit sille, mitä ihmisen tulee olla. Jos olet virallisesti pelle, niin sinun sallitaan olevan pelle pellen työtä tehdessäsi, mutta melkein kaikissa muissa elämäntilanteissa, pelleilyä ei katsota hyvällä. Se on vastuutonta.
Olen miettinyt pelleilyn merkitystä. Huomaan siinä nimittäin jonkinlaisen elämänkaaren. 
Pieni lapsi tykkää pelleilystä. Hän ei ehkä ymmärrä, että kyse on siitä, mutta jo alle vuoden ikäinen ymmärtää ilmeistä ja muista eleistä, että nyt pidetään hauskaa. Nuoret tekevät jäyniä toisilleen. Mutta sen jälkeen ihmisistä tulee enemmän tai vähemmän aikuisia ja pelleily loppuu. Somessa sarkasmista on jopa tullut legendaarinen kaiken pahan alku ja juuri, kaikkien väärinymmärrysten äiti. Sitten taas elämänkaaren lopulla isoisät ja isoäidit saavat hullutella. Heitä ei tarvitse edes ottaa vakavissaan, koska heillähän ei muistikaan enää pelaa.
Pelleily ei vaan sovi työikäiselle aikuiselle ihmiselle, koska sen jälkeen häntä ei enää voi ottaa vakavasti tai hänet ymmärretään väärin. Pelleily myös velvoittaa onnistumaan. Jos olet aito pelle, sinun on oltava hauska. Jos pelleily on sinulle lisämauste, sinun pitää onnistua siinä mitä muuten teet. Jos teet jotakin totista ja pelleilet ja epäonnistut, olet vain surkea pelle.
Se on suorastaan noloa, että aikuinen ihminen yrittää leikkiä hauskaa. 
Kasvattajatkin sanovat, että pienelle lapselle ei saisi opettaa sarkasmia, koska sitten he eivät ymmärrä mikä on totta. Onkohan nämä kasvattajat tosikkoja?
Mun poika oli kolmevuotias, kun olimme uimassa Lohjanjärvessä. Piti lähteä, mutta poikaa ei saanut järvestä sitten millään. Keksin huutaa hänelle: "Tule äkkiä pois, siellä on krokotiili." Poika juoksi kovalla vauhdilla minun luokseni, pysähtyi ja katsoi silmiin: "Isä, sä taisit juksata?" Myönsin niin tehneeni ja vastasin: "Kyllä, mutta sain sinut myös tulemaan, kun en muuten saanut". Kevyet heipat vaan sinulle tosikko kasvatuspsykologi.
Meillä on aivan liian syvään kylvetty tarve olla luterilaisen totisia jokaisessa tilanteessa. Voisimme ottaa elämän niin työssä kuin vapaallakin paljon rennommin. Pilaillen, läppää heittäen ja mokaillen. Meille tekisi hyvää olla välillä hulluja. Vaikka koko kansa kerralla. Mutta samalla kun kehotan olemaan hulluja, niin tajuan vastuuni. Kovin harva tietää mitä on olla niin tosissaan hullu ja pelle, että se on jo fiksua. Suomalainen pellleily saattaisikin muuttua ikäväksi. 
Eli käsky takaisin. Älkää pelleilkö. Se voi aiheuttaa nolostusta. Älkää ottako riskejä siitä, että joku pitää teitä hassuina. Menee kaikki uskottavuus, ettekä saa sitä enää ikinä takaisin. Sitten te kärvistelette koko loppuelämänne pellen leima otsassa.
Ei tosiaankaan kannata pistää itseään alttiiksi. Siinä ei mene pelkästää oma maine, vaan sukukin saa hävetä silmät päästään.