Vesi ei ole kaupan – ennen kuin se on kaupan
Vesiyhtiön vähemmistöosakkuudesta alkanut keskustelu veden omistuksesta kärjistyy kansalaisaloitteen avulla ja se on toimittaja Niko Peltokankaan mielestä vain tervetullutta.
Niko Peltokangas
1/31/2020
Valtakunnalliseksi uutiseksi noussut Jyväskylän vesiyhtiön myyntihanke on herättänyt minussa sympatiaa kuntapoliitikkoja kohtaan. Kun rahat tuntuvat loppuvan ja konsultit neuvovat myymään, valtakunnan tason arvokeskustelu, kansanedustajan kirjallinen kysymys ja koko kansan silmät selässä eivät välttämättä helpota päätöksentekoa.
Jyväskylän kaupunki on siis selvittänyt mahdollisuutta ottaa vesihuollosta vastaavaan energiayhtiöön vähemmistöosakas. Kaupunginjohtajan mukaan yhtiöön haluttaisiin osakas, jolla on rahan lisäksi osaamista ja asiantuntemusta. Ylen jutussa hän harmittelee, kuinka vähemmistöosakkaan etsiminen on käännetty julkisuudessa vesihuollon yksityistämiseksi, vaikka kaupunki aikoo säilyttää enemmistön ja määräysvallan jatkossakin.
On kuitenkin hyvä, että kohu on syntynyt. Kerron kyllä, miksi.
***
Konsulttien selvittämä myyntihanke näyttää tyypilliseltä kuntapolitiikan asialta. Julkisia palveluja yhtiöitetään, ja markkinoilla ne sitten toimivat niin kuin markkinoilla toimitaan. Yhtiön myyminen on tapa ”panna tase töihin” eli ansaita omaisuudella rahaa samalla, kun se toteuttaa alkuperäistä tehtäväänsä, Jyväskylän tapauksessa tarjoaa vettä kuntalaisille.
Kuntayhtiöiden opettelu markkinoiden tavoille aiheutti syksyllä kohua ja lakkoilua Turussa, jossa kaksi kaupungin omistamaa yhtiötä yritti vaihtaa työehtosopimusta halvempaan. Viime päivinä on puolestaan toistelu sähkönsiirtoyhtiö Carunaa esimerkkinä siitä, miten yksityinen firma nostaa hintoja, kun se saa haltuunsa palvelut, joita ihmisten on pakko käyttää.
Vain vastustaminen olisi ideologista.
Kaikki tällainen tapahtuu pikkuhiljaa ja ilman dramatiikkaa. Yhtiöittäminen on aivan tavallinen tapa tehostaa palveluja myyttisillä bisneskeinoilla. Yhtiön myymisestä taas saa aina tarpeellista rahaa. Juuri ja juuri mahdolliset hyödyt lasketaan aina satavarmoja haittoja suuremmiksi. Kaikkiin huoliin vastataan vakuuttavalla äänellä, että kyllä kaikki menee parhain päin. Päätösvallankin sanotaan pysyvän kunnalla ja poliitikoilla, vaikka todellisuudessa yrityssalaisuuden piiriin pääsevä päättäjäporukka pienenee ja yhtiöiden hallintoon valitaan kaiken lisäksi viranhaltijoita.
Missään tapauksessa palveluiden markkinaehtoistamisen takana ei ole esimerkiksi uusliberalistista ideologiaa. On vain nykyaika ja reaaliteetit. Vain vastustaminen olisi ideologista.
Tunnistan tämän monesta päätöksestä, jota olen itse ollut kuntapolitiikassa tekemässä. Jos kehitystä haluaa vastustaa, vaihtoehdot pitäisi itse laskea ja kuvitella, tai tyytyä vain puolustamaan nykytilannetta, joka on aina kallis, tehoton tai muulla tavoin pielessä. Helpointa on ajatella, että ei tässä nyt vielä kaikki mene ja saadaan tärkeämpiä asioita sitten helpommin eteenpäin, kun nyt suostutaan tähän. Kyse ei ole niinkään edes ryhmäpaineesta vaan inhimillisestä tulevaisuususkosta ja luottamuksesta. Onneksi jotkut osaavat epäillä ja vastustaa paremmin kuin minä.
***
Niko Peltokangas
1/31/2020
Kommentit (0)
Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.