Vesi ei ole kaupan – ennen kuin se on kaupan
Niko Peltokangas
1/31/2020
Valtakunnalliseksi uutiseksi noussut Jyväskylän vesiyhtiön myyntihanke on herättänyt minussa sympatiaa kuntapoliitikkoja kohtaan. Kun rahat tuntuvat loppuvan ja konsultit neuvovat myymään, valtakunnan tason arvokeskustelu, kansanedustajan kirjallinen kysymys ja koko kansan silmät selässä eivät välttämättä helpota päätöksentekoa.
Jyväskylän kaupunki on siis selvittänyt mahdollisuutta ottaa vesihuollosta vastaavaan energiayhtiöön vähemmistöosakas. Kaupunginjohtajan mukaan yhtiöön haluttaisiin osakas, jolla on rahan lisäksi osaamista ja asiantuntemusta. Ylen jutussa hän harmittelee, kuinka vähemmistöosakkaan etsiminen on käännetty julkisuudessa vesihuollon yksityistämiseksi, vaikka kaupunki aikoo säilyttää enemmistön ja määräysvallan jatkossakin.
On kuitenkin hyvä, että kohu on syntynyt. Kerron kyllä, miksi.
***
Konsulttien selvittämä myyntihanke näyttää tyypilliseltä kuntapolitiikan asialta. Julkisia palveluja yhtiöitetään, ja markkinoilla ne sitten toimivat niin kuin markkinoilla toimitaan. Yhtiön myyminen on tapa ”panna tase töihin” eli ansaita omaisuudella rahaa samalla, kun se toteuttaa alkuperäistä tehtäväänsä, Jyväskylän tapauksessa tarjoaa vettä kuntalaisille.
Kuntayhtiöiden opettelu markkinoiden tavoille aiheutti syksyllä kohua ja lakkoilua Turussa, jossa kaksi kaupungin omistamaa yhtiötä yritti vaihtaa työehtosopimusta halvempaan. Viime päivinä on puolestaan toistelu sähkönsiirtoyhtiö Carunaa esimerkkinä siitä, miten yksityinen firma nostaa hintoja, kun se saa haltuunsa palvelut, joita ihmisten on pakko käyttää.
Vain vastustaminen olisi ideologista.
Kaikki tällainen tapahtuu pikkuhiljaa ja ilman dramatiikkaa. Yhtiöittäminen on aivan tavallinen tapa tehostaa palveluja myyttisillä bisneskeinoilla. Yhtiön myymisestä taas saa aina tarpeellista rahaa. Juuri ja juuri mahdolliset hyödyt lasketaan aina satavarmoja haittoja suuremmiksi. Kaikkiin huoliin vastataan vakuuttavalla äänellä, että kyllä kaikki menee parhain päin. Päätösvallankin sanotaan pysyvän kunnalla ja poliitikoilla, vaikka todellisuudessa yrityssalaisuuden piiriin pääsevä päättäjäporukka pienenee ja yhtiöiden hallintoon valitaan kaiken lisäksi viranhaltijoita.
Missään tapauksessa palveluiden markkinaehtoistamisen takana ei ole esimerkiksi uusliberalistista ideologiaa. On vain nykyaika ja reaaliteetit. Vain vastustaminen olisi ideologista.
Tunnistan tämän monesta päätöksestä, jota olen itse ollut kuntapolitiikassa tekemässä. Jos kehitystä haluaa vastustaa, vaihtoehdot pitäisi itse laskea ja kuvitella, tai tyytyä vain puolustamaan nykytilannetta, joka on aina kallis, tehoton tai muulla tavoin pielessä. Helpointa on ajatella, että ei tässä nyt vielä kaikki mene ja saadaan tärkeämpiä asioita sitten helpommin eteenpäin, kun nyt suostutaan tähän. Kyse ei ole niinkään edes ryhmäpaineesta vaan inhimillisestä tulevaisuususkosta ja luottamuksesta. Onneksi jotkut osaavat epäillä ja vastustaa paremmin kuin minä.
***
Jyväskylän vesiyhtiön osamyynti ei tarkoita kaupunkilaisten veden myymistä Nestlélle, jonka johtaja puhui veden yksityistämisestä jo vuonna 2013. Ennen kuin suomalaisten juomavedet myydään ylikansalliselle sijoitusyhtiölle, tullaan tekemään monta vähemmistöosakkuuden myyntiä ja ”turvallista” yksityistämistä vaikkapa suomalaiselle eläkeyhtiölle. Kun Nestlé ostaa suomalaisten vedet, on tehty satoja pieniä päätöksiä, jotka eivät ole kärjistyneet kysymyksiksi veden yksityistämisestä. Päätökset ovat olleet niin pieniä, että niistä jokaisesta on voinut sanoa Jyväskylän kaupunginjohtajan sanoin ”keskustelu on tärkeää, mutta haluan tähdentää, että kaupungin vesi ei ole kaupan. Tässä ei ole ollenkaan dramaattisesta asiasta kysymys.”
Siksi on hyvä, että vesiyhtiön vähemmistöosakkuudesta nousi kohu. On hyvä, että vasemmistoaktiivit kärjistivät kysymyksen veden omistuksesta tekemällä siitä kansalaisaloitteen. Tänään julkaistu aloite on kerännyt tämän julkaisemiseen mennessä 35 000 kannattajaa.
Mitä nopeammin väärän suunnan oikaisee, sitä vähemmän eksyy.
Niko Peltokangas
1/31/2020