Kymmeniä irtisanotaan, mutta vaikka sitä ei heti tajua, journalismiakin kehitetään
Hetken aikaa etsimällä toimittaja Niko Peltokangas löytää journalismin alan innovaatioita – yllättävän läheltä.
Niko Peltokangas
30.11.2018
Torstai oli synkkä päivä, kun irtisanomisuutisia tuli Aamulehdestä ja Sanomalta. Yhteensä yli viisikymmentä ihmistä menettää työnsä, heistä suurin osa journalistisista tehtävistä.
Ensimmäinen ajatus oli, että mites se luvattu digilehtien arvonlisäveron alennus, eikö sekään näitä töitä pelastaisi. Uutisoitava ja analysoitava sisältö tuskin on vähenemään päin. Vaikka konsulttijargon selittää kaiken parhain päin, toimittajana tuntuu varmalta, että journalismi kärsii, kun tekijät vähenevät.
Hallitus on luvannut EU-linjausten jälkeen laskea sähköisten lehtitilausten alv:n samaan kantaan kuin paperilehdillä. Journalistiliitto iloitsi päätöksestä ja toivoi, että se näkyisi lisääntyvinä resursseina toimituksissa. Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtiä edustava Kultti, jonka hallituksessa olen, ehdotti alv-vapauden palauttamista kaikkiin lehtitilauksiin. Painettujen lehtien tilauksia on verotettu vasta vuodesta 2011 lähtien.
***
Hieman nolotti, kun tajusin, että tässähän minä kirjoitan alustalle.
Varsinkin irtisanomispäivinä tuntuu, että suomalaista journalismia kehitetään vain kahdella riittämättömällä tavalla: karsimalla kustannuksia ja korvaamalla toimittajien tekemää perusteellista työtä läheisemmällä lukijasuhteella. Kumpikaan ei ole itsessään väärin, mutta toimittajien työskentelymahdollisuuksia ja journalismin laadullista tasoa nostaneet uudet innovaatiot ovat harvassa. (Olen typistänyt ne tällä palstalla aiemmin Long Playhin ja MustReadiin.)
Niko Peltokangas
30.11.2018
