Niko Peltokangas | Kiitos koronaystävyydestä, internet!

Kiitos koronaystävyydestä, internet!

Sosiaalinen media ruokkii korona-ahdistusta, mutta se on myös omiaan lievittämään sitä, kirjoittaa toimittaja Niko Peltokangas.

Niko Peltokangas

3/16/2020

Jos koronapandemia ei aiheuta tarpeeksi ahdistusta, sitä käsittelevä sosiaalinen media tekee parhaansa ahdistaakseen. Netinkäyttäjä toisensa jälkeen julistautuu asiantuntijaksi ja suomii poliittisia päättäjiä ja terveysviranomaisia liian kovista tai liian pehmeistä suosituksista ja päätöksistä. Oikea tieto hukkuu huhuihin. Luottamusta yhteiskuntaan koetellaan.
Sillä se lähtee, millä on tullutkin, sanotaan todennäköisesti aivan väärin, mutta sosiaalisesta mediasta löytyy kyllä myös helpotusta hölinään. Omaa luokkaa -podcastin juontajat järjestivät viikolla Instagram-lähetyksen, jossa käsiteltiin muun muassa itsensätyöllistäjien vaikeaa asemaa töiden peruuntuessa virusvarautumisen vuoksi. Antti Holma luki THL:n varautumisohjeita ASMR-videolla. Viimeisimpänä bongasin toimittaja Elina Iida Sofia Hirvosen blogin, jossa hän kirjoittaa, mitä ajattelee ja mitä tapahtuu pandemian aikana.
Teen itse lähes sataprosenttista etätyötä, joten kotona työskentely on minulle vaihtelua lähinnä kahviloissa ja kirjastoissa istuskeluun. Kun työhön ei normaalistikaan liity jatkuvaa sosiaalisuutta, en osaa kaivata sitä tavallista enemmän sosiaalista etäisyyttä vaativana aikana.
Epänormaalia tästä kaikesta tekee pandemia. Virus. Riskiryhmät. Kuolema. Tuttava linkkasi Instagramiin Sir Elwoodin hiljaisten värien biisin Viimeisellä rannalla, ja tunnistin tunnelman hyvin. Ydintuhoa maalaava laulu on aina koskettanut yhtä lailla kuin samannimiset elokuvat.
Vaikka ydintuho on tuttua vain telkkarista tai sitten juuri sen takia, yhdistän kaikki hiljaiset tappajat säteilyyn. Hometaloa haistellessa, kaupassa virusta väistellessä ja jopa ulkomailla hanaveden äärellä tunnen, kuinka äänetön tuho nakertaa elimistöäni ja synnyttää syöpää. Paikallisille maistuvan, mutta minulle vieraan hanaveden bakteerikanta aiheuttanee oikeasti korkeintaan mahavaivoja. Näkymättömästä syystä elinkelvottomaksi muuttunut maailma – tai pahanmakuinen vesi – linkittyy mielessäni kuitenkin aina säteilyyn.
Tunsin olevani osa jotain suurempaa ottaessani kuvan lähikaupan tyhjästä vessapaperihyllystä.
Tämän vuoksi ihmiskontaktit sosiaalisen median kautta ovat nousseet arvoonsa minullekin. Kun ihmiset jakavat konkreettisia kokemuksiaan viruksen ja sen torjuntatoimien vaikutuksesta elämäänsä, pystyn selkeämmin ajattelemaan ja hyväksymään sen vaikutukset minuun. Matkoja siirtävät ja kivoja tapahtumia peruvat kanssaihmiset helpottavat omaa orientoitumistani siihen, etten pääsekään toukokuussa Lontooseen ja odotettu Tukholman-risteily siirtyy kesään.
Ihmisen ääni edellä linkkaamieni kaltaisissa julkaisuissa auttaa käsittelemään tunteita ja suhteuttamaan pelkoja todellisuuteen. Mitä enemmän yleisöä netin julkaisijoilla on, sitä enemmän toivon heidän käyttävän sitä muuhun kuin tee-se-itse-epidemiologiaan ja kriisin paisutteluun.
Sosiaalisen median ansiosta tiedän myös, miten lujaa virus iskee epävarmassa asemassa olevien toimeentuloon ja riskiryhmään kuuluvien elämään. Netissä ovat tulleet vastaan niin naapuriapua välittävät ryhmät kuin lahjoituskanavat viruksentorjuntatyöhön. En usko, että viruskaranteeni riittää ohjaamaan maailmaa ilmastokestävään suuntaan ja parempaan työelämään, mutta tuleepahan useammalle näkyväksi, että joitain töitä voi tehdä monella tavalla ja jotkin ovat paljon arvokkaampia kuin niiden palkkaus antaa ymmärtää.
En siis tarvitse nettivideobileitä, mutta meemeistä tykkään. Tunsin olevani osa jotain suurempaa ottaessani kuvan lähikaupan tyhjästä vessapaperihyllystä. ”Who let the dogs out”, soi korvamatona, kun luin nokkelia huomioita maailman terveysjärjestön toteamuksesta, ettei korona tartu koiriin. Parhaillaan Twitterissä väännellään kirjojen nimiä tunnisteella #pilaakirjakoronalla.
Voi olla, että pian meilläkin lauletaan Italian tapaan parvekkeilla ja lainaillaan koiria ulkoilulenkeille. Sitä odotellessa tasoitan ahdistustani sosiaalisessa mediassa. Ohitan huhuilla tai panikoinnilla ärsyttävät julkaisut nopeasti ja keskityn myönteisiä tunteita synnyttäviin postauksiin. Kiitos niistä.