Kahdeksan paahtavaa tuntia Porissa, osa 3 – RKP ja kokoomus
Niko Peltokangas
7/31/2018
RKP:N MATSIT, KEPIT JA PORKKANAT
Jännitän hieman ruotsalaisen kansanpuolueen tuntia tajuttuani, että siellähän puhutaan ruotsia. Muistiinpanot jäävätkin lyhyemmiksi kuin muilla puoluetunneilla, mutta se johtuu vanhasta tutusta, jonka kanssa vaihdamme kuulumisia tapahtuman ajan.
RKP tarjoilee keppiä ja porkkanaa. Porkkanoita saa syödäkseen ja harjanvarsia jaetaan jumppatuokiota varten. Juontajana toimii Kaj Kunnas, joka on juuri niin sympaattinen ja ärsyttävä kuin haastatellessaan jääkiekkoilijoita pelkillä väitelauseilla.
Kaksikieliset keskustelut leviävät lavalta ”ruohonjuuritasolle”, sillä osa kansanedustajista vastailee Kunnaksen väitteisiin maan tasalta lavan ja katsomon välistä. Kaveriani häiritsee tuttavallinen etunimittely, koska hän pelkää sen luovan sisäpiiritunnelmaa. Minua se häiritsee siksi, etten tiedä kumpi Matseista on Löfström (Ahvenanmaan kansanedustaja) ja kumpi Nylund (pedersöreläinen kansanedustaja).
Keskustelu liikkuu #MeToo-kampanjasta ruotsinkielisten kokemaan syrjintään ja sote-uudistukseen. Eva Biaudet huomauttaa, että Anna-Maja Henriksson on ainoa puoluejohtaja, jolta kysellään alueellisia kysymyksiä. Soten pienimmäksi huolenaiheeksi sanotaan vaalien ajankohtaa ja epäillään jopa, että ensimmäiset vaalit olisivat eduskuntavaalien yhteydessä – vuonna 2023.
Kaksikielistä keskustelua on helppo seurata ja samalla huomaa kuuntelevansa ruotsia aivan sujuvasti. Ehkä RKP voisi nostaa ensi vuonna tasoja ja tuoda lavalle saamenkielisiä poliitikkojaan.
KOKOOMUKSELLE RIITTÄÄ LÄSSYTYS
Kokoomus hoitaa tuntinsa niin kuin vain kokoomus osaa. Puolue näkyy vain logona taustalla, kun hyvin valitut julkkikset ja poliitikot keskustelevat tunnin ajan onnellisuudesta.
Järjestävää seuraa keskustelussa edustaa ministeri Anne-Mari Virolainen eikä juontaja Lotta Backlundinkaan puoluetausta ole salaisuus, mutta kokoomus on ainoa, joka nostaa lavalle kilpailevan puolueen edustajan, viisikymppiseltä vaikuttavan demarinuoren. Onnellisuusteeman hassun pikku jurottajan rooli on puolestaan varattu politiikan toimittaja Tommi Parkkoselle, joka piikittelee joskus kokoomustakin.
Keskustelu on oikeastaan SuomiAreena pienoiskoossa. Joukko monin tavoin etuoikeutettuja ihmisiä keskustelee aiheesta, jonka he kokevat etuoikeuksiensa ansiosta hyvin eri tavalla kuin ihmiset, jotka eivät SuomiAreenan lavoille pääse. Mielenterveysongelmista puhuttaessa moni keskustelija myöntää, ettei ole alan asiantuntija, mutta se ei estä puhumasta pehmoisia myös niistä. Puhe soljuu ja sitä on miellyttävä kuunnella. Hirveää lässytystä se on.
Filosofian akatemian toimitusjohtaja Karoliina Jarenko huomauttaa pari kertaa jotain tuloeroista, erilaisista olosuhteista ja länsimaalaisten asettamista onnellisuuden mittareista. Silti hänenkin mielestään jokainen on oman onnensa seppä ja onnelliseksi voi tulla päättämällä ja narulla ei voi työntää, mitä se sitten tarkoittaakin.
Niko Peltokangas
7/31/2018