Jehovan todistaja valehtelee vain poikkeustapauksessa – vinkkejä todistajista uutisoiville toimittajille
Niko Peltokangas
9/30/2018
Jehovan todistajista on uutisoitu tällä viikolla ainakin kahden tapahtuman vuoksi. Yhdysvalloissa järjestö tuomittiin maksamaan miljoonakorvaukset naiselle, jonka kohtaamaa seksuaalista hyväksikäyttöä seurakunta oli peitellyt. Suomessa puolestaan kauneussalongissa työskentelevä (oletettu) Jehovan todistaja kieltäytyi ottamasta asiakkaakseen entistä Jehovan todistajaa.
Varsinkin jälkimmäinen uutinen herätti minussa paljon ajatuksia, olenhan entinen Jehovan todistaja itsekin. Tunnistin myös tapauksen kaikki osapuolet omilta todistajavuosiltani.
Kokosin muutaman vinkin toimittajille, jotka uutisoivat Jehovan todistajiin liittyvistä aiheista. Näihin kannattaa tietysti suhtautua Journalistin ohjeiden 12. pykälän edellyttämällä kriittisyydellä.
1. TODISTAJAT PITÄVÄT KRIITTISTÄ KIRJOITTELUA VAINONA.
Todistajat eivät yritä voittaa yleistä mielipidettä puolelleen median kautta, koska he pitävät kriittistä julkisuutta osana "tosi kristittyjen" vainoa, jota he odottavat Raamatun tulkintansa perusteella. Siksi he mielellään leimaavat sen esimerkiksi liikkeen entisten jäsenten masinoimaksi mustamaalaukseksi. Yksinkertaistaen voi sanoa, että Jehovan todistajien ei tarvitse voittaa yksittäistä mediataistelua, koska lopulta Jeesus sotii koko pahaa maailmaa vastaan heidän puolestaan ja voittaa.
2. JÄRJESTÖ PUHUU MEDIASSA MYÖS JÄSENILLEEN.
Koska järjestö ei tavoittele ensisijaisesti mediavoittoja, osa sen mediaviestinnästä on suunnattu jäsenille. Juuri meistä entisistä todistajista – "luopioista" – puhuminen on tyypillinen avainsana, jolla hämmentyneitä nykyjäseniä rauhoitellaan. Koska "luopioita" ja heidän levittämää "luopiomateriaalia" – kuten tämä kirjoitus – tulee karttaa, avainsana saa todistajan jättämään jutun siihen tai ainakin suhtautumaan siihen pelkkänä valheena.
3. JEHOVAN TODISTAJA EI VALEHTELE – PAITSI YHDESSÄ POIKKEUSTAPAUKSESSA.
Rehellisyys on Jehovan todistajille tärkeää eikä järjestössä virallisesti hyväksytä edes niin sanottuja valkoisia valheita. Poikkeuksen tekee kuitenkin niin sanottu teokraattinen sodankäynti eli esimerkiksi järjestön puolustaminen kritiikiltä. "Kaikki totuudenvastainen puhe ei ole valehtelua" vaan on "oikein kätkeä totuus Jumalan vihollisilta", Vartiotornissa opetetaan.
Tämän valossa on ymmärrettävää, että järjestön edustaja kerta toisensa jälkeen vakuuttaa julkisuudessa todistajien olevan normaalisti tekemisissä entisten jäsenten kanssa. Kuka tahansa entinen jäsen tietää, että tämä on vale. Virallinen opetus on myös helposti tarkastettavissa järjestön omasta kirjallisuudesta.
4. HASSUJEN USKOMUSTEN TAKANA KÄYTETÄÄN VALTAA.
Jehovan todistajat on melko marginaalinen ilmiö Suomessa ja maailmanlaajuisesti. Sitä käsitellään julkisuudessa mielestäni suunnilleen siinä mitassa kuin on tarpeellista, mutta entistä perehtyneemmät toimittajat saisivat aikaan laadullisesti terävämpiä juttuja. Kuten muissakin sulkeutuneissa yhteisöissä, Jehovan todistajien seurakunnissa käytetään valtaa, jonka läpivalaiseminen on median tehtävä.
Vaikka jättäisi hassut uskonnolliset opit ja aataminaikaiset arvot huomiotta, yhteiskunnan jäsenenä järjestöltä tulee vaatia syrjimättömyyttä ja väkivallattomuutta myös hengellisessä mielessä. Yksi puuttumisen arvoinen ongelma on se, että lapsia ja nuoria sitoutetaan virallisesti liikkeeseen jo varhain, minkä vuoksi heidän on mahdotonta irtaantua siitä myöhemmin menettämättä perhe- ja ystävyyssuhteitaan. Myös järjestön sisäinen oikeusjärjestelmä, joka saattaa johtaa rikosten peittelyyn, pitää tuoda päivänvaloon niin kauan, että käytäntö muuttuu.
Niko Peltokangas
9/30/2018