Itsenäisyyspäivän hakaristit saivat muut fasistit näyttämään siedettäviltä
Niko Peltokangas
12/26/2018
Mielenosoitus on poliittista viestintää puhtaimmillaan. Joukkovoiman rauhanomaisella näyttämisellä on harvoin muuta kuin symbolista merkitystä, joten mielenosoitusten onnistumista mitataankin usein symboleiden ja viestien läpimenolla mediassa.
Itsenäisyyspäivänä Suomen pääkaupungin kaduilla nähtiin poikkeuksellisia symboleja, kun uusnatsistisen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL) suomalaiset ja ulkomaiset aktiivit toivat punavalkomustat hakaristiliput mielenosoitukseensa.
Uusnatsien tempausta on pidetty eri tavoin epäonnistuneena. Hakaristilippujen kantaminen sai entistä useamman tuomitsemaan marssimisen ja se kirvoitti myös vaatimuksia natsitunnusten kieltämiseksi. Perinteisesti poliisisuojelua nauttinut natsimarssi joutui lippujen vuoksi myös ensi kertaa suoraan konfliktiin poliisin kanssa. Neljä marssijaa pidätettiin lippujupakan seurauksena.
Natsien vastustajatkaan eivät saaneet aiempien vuosien kaltaista moraalipaniikkia osakseen, vaikka aina toki löytyy niitä, joille natsille haistattelu on painavampi synti kuin natsius. Tänä vuonna kohistiin etukäteen eniten juuri natsimarssista eikä vain sitä vastustaneesta kansalaistoimijoiden ja -järjestöjen mielenosoituksesta.
***
Toisaalta natsimarssi näyttää onnistuneen jälleen siinä roolissa, jossa se on ennenkin toiminut. Hakaristit vetivät kaiken huomion itseensä eikä muiden ”kansallismielisten” ”maltillisempi” 612-soihtukulkue herättänyt vieläkään ansaitsemaansa paheksuntaa. Vaikka samat PVL-natsit ovat sen taustalla, tunnukseton kulkue esitetään mediassa yhä epäpoliittisena tai ainakin jotenkin siedettävämpänä tapahtumana.
Ilmiö on sama kuin muuallakin politiikassa. Esimerkiksi poliittiset nuorisojärjestöt voivat vetää radikaalia linjaa ja tehdä räväköitä aloitteita, jotka antavat sitten aikuispuolueille mahdollisuuden vaikuttaa maltillisilta ja järkeviltä, kun niiden kannat eivät ole yhtä äärimmäisiä. Poliittinen tila kuitenkin laajenee haluttuun suuntaan.
Natseille taisi olla selvää, ettei järjestön kieltämistä enää voi estää. Siksi se käytti korkeimpaan oikeuteen valittamalla saadun lisäajan entistä räväkämpään viestintään. Kadulle tuodut hakaristit tekivät monille selväksi, että ihan oikeasta natseilusta on kyse – ja siinä missä se saa pääministerin tviittamaan paheksuntaansa, jollekin se on kaivattu uskonvahvistus ja kutsu radikalisoitua.
Jos PVL saadaankin lakkautettua ja poliisi alkaa estää sen toimintaa, järjestön perintö jäänee näkyvimmin elämään 612-kulkueessa. Ehkä sitäkin aletaan sitten tarkastella mediassa fasistisen äärioikeiston ansaitsemalla vakavuudella.
***
Niin tärkeää kuin natsien vastustaminen onkin, itsenäisyyspäivän antifasistiset mielenosoitukset eivät ole vielä onnistuneet houkuttelemaan minua mukaan. Muutama vuosi sitten olin toimittajana seuraamassa 612-kulkuetta ja sen vastatapahtumaa. Poliisiväkivalta ja ihmisvihaa tihkunut soihtukulkue tuntuivat niin raskailta, että olen pitänyt sittemmin vapaapäivän vapaana oman jaksamisen ja mielenterveyden nimissä.
Niko Peltokangas
12/26/2018