Voiko vasemmalla olla onnellinen — miksi ahdistusepidemia on iskenyt pahimmin poliittisesti vasemmalla oleviin nuoriin
Jani Kaaro
4/23/2024
Lukijoiden tuella
Kuuntele juttu tästä.
0:00
0:00
Jonathan Haidtin teosta The Anxious Generation on käsitelty viime aikoina ilahduttavan paljon valtamediassa. Kuten lukijani tietävät, esittelin kirjan teemoja jo ennen sen ilmestymistä jutussa Vahingoittaako sosiaalinen media nuoria, johon sain Haidtilta luvan julkaista kirjan tilastografiikoita.
Kirjan toista teemaa, eli miten vapaan leikin ja vapaan ajan kutistuminen on vaikuttanut nuorten ahdistusepidemiaan, olen käsitellyt useassakin jutussa, esimerkiksi Kun viisivuotias paistia laittoi. Haidtin kirja on herättänyt paljon keskustelua ja kannanottoja puolesta sekä vastaan, ja keskustelu epäilemättä jatkuu vielä pitkään.
Tässä jutussa nostan Haidtin aineistosta näkökulman, jota ei meillä ole juurikaan käsitelty, eli kysymyksen ahdistusepidemian poliittisista rajalinjoista. Haidt kollegoineen todistaa mielestäni varsin vakuuttavasti, että kun ahdistusepidemia alkoi, se iski ensin ja syvemmin poliittisesti liberaaleihin tyttöihin. Vaikka konservatiiviset tytöt tulivat perässä, he ovat olleet johdonmukaisesti vähemmän ahdistuneita.
Miksi?
Voisiko se liittyä vasemmiston ja oikeiston eroihin yleisemmin?
Ahdistunut nuoriso
Haidt kertoo havahtuneensa ilmiöön nähtyään Pew Research Centerin vuonna 2020 julkaiseman aineiston, jossa mitattiin amerikkalaisten mielenterveystrendejä. Kyselyaineisto sisälsi kysymyksen: ”Onko lääkäri tai muu terveydenhuollon henkilö koskaan kertonut sinulle, että sinulla on mielenterveyden ongelma?” Koska vastaajat olivat ilmoittaneet poliittisen kantansa, tulokset voitiin analysoida liberaali–konservatiiviakselilla. Ne osoittivat, että liberaalit vastasivat tähän kysymykseen ”kyllä” huomattavasti useammin kuin konservatiivit.
Haidt otti yhteyttä tutkijoihin ja pyysi heitä analysoimaan aineiston erikseen sukupuolen ja iän mukaan. Nämä tulokset osoittivat, että edellämainittuun kysymykseen vastasivat ”kyllä” todennäköisimmin naiset, nuoret ja liberaalit. Jos siis olit nuori, liberaali ja nainen, voitit koko potin.
Ahditusepidemia iski ensin ja syvemmin poliittisesti liberaaleihin tyttöihin. Vaikka konservatiiviset tytöt tulivat perässä, he ovat olleet johdonmukaisesti vähemmän ahdistuneita. Miksi?
Samanlaisia tuloksia saatiin muistakin aineistoista. Columbian yliopiston tutkijat esimerkiksi analysoivat nuorten mielialaa ja masennusta Monitoring the Future -aineistosta, jossa on mukana myös tiedot nuorten poliittisesta suuntautumisesta. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että ennen vuotta 2012 liberaalien ja konservatiivisten nuorten välillä ei juurikaan ollut eroa masennuksessa, mutta tämän jälkeen erot alkoivat kasvaa – ja suurinta kasvu oli liberaaleilla tytöillä.
Samaisesta Monitoring the Future -aineistosta löytyy myös kysymyspatteristo, jossa nuoret vastaavat väittämiin kuten minusta ei ole oikein mihinkään tai elämälläni ei ole merkitystä. Nämäkin tulokset kertoivat, että liberaaleilla ja konservatiiveilla ei ennen 2010-lukua ollut tässä suhteessa suurtakaan eroa, mutta vuoden 2012 jälkeen tilanne muuttui ja liberaalit tytöt alkoivat vähätellä itseään paljon enemmän kuin konservatiiviset tytöt.
Hallinnan ongelmia
Paljon puhuva ero liberaalien ja konservatiivisten tyttöjen välillä havaittiin myös vastauksessa väittämään: "Aina kun koetan päästä eteenpäin, jotain tulee tielle". Väittämän kanssa samaa mieltä olivat ennen kaikkea liberaalit tytöt.
Haidtin mukaan havainto kertoo eroista elämänhallinnan tunteessa. Jos ihmisellä on tunne sisäisestä hallinnasta, hän kokee olevansa oman laivansa kapteeni, joka voi määrätä oman elämänsä suunnasta. Tunne ulkoisesta hallinnasta taas tarkoittaa, että ihminen kokee elämänsä olevan ulkoisten voimien ohjaamaa ja määrittelemää.
Ei liene yllättävää, että sisäisen hallinnan tunne on psykologisissa tutkimuksissa yhdistetty parempaan mielenterveyteen.
Paljon puhuva ero liberaalien ja konservatiivisten tyttöjen välillä havaittiin myös vastauksessa väittämään: "Aina kun koetan päästä eteenpäin, jotain tulee tielle".
Haidtin mukaan ei ole yllätys, että nimenomaisesti liberaalit tytöt kokivat elämänhallintansa siirtyneen itsensä ulkopuolelle kun katsoo mitä amerikkalaisilla kampuksilla tapahtui 2010-luvulta eteenpäin. Cancel-kulttuuri ja sosiaalisen median mustamaalauskampanjat olivat nimenomaisesti ulkoisen uhan – eli tässä tapauksessa poliittisesti eri tavalla ajattelevien – aktiivista torjumista.
Myös opiskelijoiden sisäisen haurauden korostaminen kielii siitä, että nimenomaisesti sisäisen hallinnan tunteessa oli puutteita. Haidtin tarkempaan analyysiin voi tutustua täältä.
Konservatiivit onnellisempia?
Miksi konservatiiveillA näyttää pyyhkivän psykologisesti paremmin? Vai pyyhkiikö?
Tämä on mielenkiintoinen kysymys, josta on julkaistu viime vuosina paljon tutkimuksia. Moni niistä on tullut siihen tulokseen, että konservatiivit todella ovat onnellisempia kuin liberaalit. New Yorkin yliopiston yhdeksän maan vertailututkimuksessa konservatiivit olivat ”johdonmukaisesti” onnellisempia kuin liberaalit ja Floridan yliopiston tutkimuksessa vuodelta 2012 konservatiivit olivat tyytyväisempiä elämäänsä yleisesti sekä sellaisilla elämänalueilla kuin avioliitto, työ ja asuinpaikka, ja he raportoivat vähemmän mielenterveysongelmia.
Mielenkiintoisesti molemmissa tutkimuksissa eräs tärkeä onnellisuuteen vaikuttava tekijä oli suhtautuminen eriarvoisuuteen. Tätä tutkijat selittivät eroilla sisäisessä vs. ulkoisessa hallinnassa, sillä nämä erot vaikuttavat käsityksiin yhteiskunnallisesta reiluudesta.
Maailma näyttäytyy konservatiiveille kohtalaisen oikeudenmukaisena paikkana
Konservatiivit korostavat sisäistä hallintaa, mikä tarkoittaa, että ihminen voi vaikuttaa elämäntilanteeseensa esimerkiksi opiskelemalla ja tekemällä kovasti työtä. Konservatiivisessa maailmankatsomuksessa ihmiset niittävät sitä mitä he kylvävät, ja jos joku jää ilman, hän ei ehkä ole kylvänyt alun alkaenkaan.
Näin maailma näyttäytyy konservatiiveille kohtalaisen oikeudenmukaisena paikkana, jossa keskinäinen kilpailu ja kilpailuun laitettu oma panos tuottaa kullekin ihmiselle oman ansaitun paikkansa vapailla markkinoilla. Kun konservatiivit siis katsovat maailmaa, he eivät näe siinä mitään mitä pitäisi erityisesti muuttaa, ja tämä näyttää lisäävän konservatiivien onnellisuutta.
Liberaalit sen sijaan ajattelevat, että ihmisten elämään vaikuttavat monet ulkoiset tekijät, joihin ei itse aina voi vaikuttaa. Kilpailu ei aina ole reilua, kuten silloin, kun toisilla on varaa maksaa lapsilleen hyvä koulutus ja toisilla ei.
Liberaalien maailmankuvassa on valtion tehtävä tasoittaa näitä eroja. Liberaaleille epätasa-arvo on siis jotakin, mitä ei voi hyväksyä, ja jota vastaan on taisteltava, ja tämä ei ainakaan näytä lisäävän heidän onnellisuuttaan verrattuna konservatiiveihin.
Jutun asiasanat:
konservatiivit
liberaalit
onnellisuus
Jani Kaaro
4/23/2024
Lue Jani Kaaron jutut ennen muita
Jani Kaaro on palkittu tiedetoimittaja, jonka oivaltavat artikkelit herättävät ajatuksia ja laajaa huomiota.
Tue Kaaron journalistista työtä tilaamalla hänen tiedekolumninsa. Pääset lukemaan ne ennen muita ja mahdollistat juttusarjan jatkumisen.
Suoraan — ilman välikäsiä.
3,90 €
5,90 €
10,00 €
Päätä kuukausimaksusi summa itse. Voit keskeyttää tilauksesi milloin tahansa tai tilata koko Rapportin
Hyväksyn tietosuojaselosteen ja käyttöehdot
