Kirjoitin edellisessä artikkelissani Toyotan julkisuuteen vuodetusta muistiosta, jossa yhtiö perustelee, miksi se on investoinut sähköautoihin niin hitaasti. Maailma tarvitsee puhdasta, hiilipäästötöntä energiaa – miksi japanilaisyhtiö ei ole mukana samassa veneessä muiden autovalmistajien kanssa, vaan pitää edelleen kiinni hybrideistään? Muistiosta ovat kirjoittaneet monet kansainväliset mediatalot kuten New York Times ja Wall Street Journal. Ne olivat myös oman juttuni lähteitä. Juttu herätti paljon kriittisiä kommentteja. Niistä kiintoisimpia olivat väitteet siitä, että toimittaja oli astunut oikeiston lankaan. Kävi ilmi, että New York Timesin kolumnistin, Peter Coyn, haastattelema asiantuntija edusti sitä amerikkalaista oikeistoa, jonka mielestä kaikenlainen sähköautoilu on hölmöä. Niinpä heillä on ollut intressi ylistää Toyotan ratkaisua.
Tämän kritiikin vanavedessä jäi pitkälti käsittelemättä jutun keskeinen väite, joka koski sähköautojen akkujen materiaali-intensiivisyyttä. Vihreän siirtymän vaatimasta litiumin tarpeesta on julkaistu viime aikoina useita arvioita, ja useimmissa näkemissäni raporteissa tämä on tarkoittanut noin 70–80 uuden litiumkaivoksen avaamista. Kun sähköauton akkuihin tämän lisäksi tarvitaan uusia nikkeli-, koboltti- ja grafiittikaivoksia, uusien kaivosten tarve globaalisti voi esimerkiksi tämän Benchmark Mineralsin raportin mukaan olla lähellä neljää sataa. Ainakin yksi litiumkaivos on tulossa Suomeen: Eteläafrikkalaisen Keliberin omistaman litiumkaivoksen rakentaminen on tarkoitus aloittaa ensi vuonna Kaustisilla. Kaikki eivät ole riemuissaan siitä, että jo valmiiksi runnellun planeettamme pinnalle kaivetaan satoja uusia avokaivoksia, joten on erittäin tärkeää pohtia, miten akkumateriaalia voitaisiin käyttää vähemmän. Yksi mahdollisuus on pienemmät akut. Jos edellisessä jutussani tämä viesti tuli oikeistosta, katsotaan, maistuuko ajatus yhtään sen paremmalta, jos se tulee punavihreästä leiristä.
Tyypillistä punavihreää
Aiemmin tänä vuonna amerikkalainen liberaali viestintätoimisto Climate and Community Project sekä Kalifornian yliopisto julkaisivat raportin, jossa pohdittiin keinoja vähentää litiumin tarvetta sähköautoissa. Raportissa tarkastellaan litiumin tarvetta erilaisissa skenaarioissa, joissa muuttujina ovat akkujen koko, julkinen liikenne, kaupunkirakenne ja akkumateriaalin kierrätys. Kussakin skenaariossa Yhdysvaltain liikenne on hiilipäästötön vuonna 2050, mutta eri skenaariot vaativat eri määrän litiumia. Pahimmassa skenaariossa autokanta korvataan sähköautoilla, joissa on suuret (120 kWh) akut. Tämä lisää Yhdysvaltain vuosittaisen litiumin tarpeen kolminkertaiseksi. Seuraava skenaario on sama kuin edellinen, mutta akut ovat keskisuuria (77 kWh). Pelkästään tämä laskisi litiumin tarvetta 37 prosentilla pahimmasta skenaariosta. Tätä seuraavissa skenaarioissa mukaan otetaan yhteiskuntasuunnittelun keinoja. Skenaarioihin lisätään julkisen liikenteen kohennus ja kaupunkirakenteen tiivistys siten, että yhä harvemmat ihmiset tarvitsevat autoa. Viimeisessä skenaariossa mukaan lasketaan vielä kierrätys. Kun autokanta harvenee ja akut pysyvät keskikokoisina tai pieninä (55 kWh), litiumin tarve voisi olla jopa 92 prosenttia vähäisempi kuin pahimmassa skenaarioissa.
Raportin perusteella julkisen liikenteen sähköistäminen on yksi tehokkaimpia keinoja vähentää litiumin tarvetta – päätellen siitä miten paljon erilaiset sähköautot käyttävät litiumia per matkustaja. Tila-autoilla luku on 4,8 kg/matkustaja ja henkilöautoilla 1,6 kg/matkustaja, mutta sähköbusseilla vain 0,52 kg/matkustaja.
Jos siis haluamme säästää maailman litiumvaroja, tämän raportin mukaan sähköautoilun tulevaisuus ei näytä siltä, mitä se on tänä päivänä. Se tulevaisuus ei kuulu tila-autoille, vaan paremmalle yhdyskuntasuunnittelulle, paremmalle julkiselle liiikenteelle, autoilun vähentämiselle – ja tietenkin pienemmille akuille.
Kierrätys alkutekijöissään
Entä toisiko litiumakkujen kierrätys helpotusta tilanteeseen? Jos voimme ottaa litiumin talteen vanhoista akuista ja kierrättää ne uusiin akkuihin, tarve ”neitseelliseen” litiumiin vähenisi. Tämä on tietenkin järkevä ajatus ja lukuisat yritykset – muun muassa Fortum ja Metso – kehittävät kilvan menetelmiä, joilla sähköautojen arvokkaat mineraalit saadaan talteen.
