Anteeksi, mutta saisinko sähköautooni pienemmän akun?
Jani Kaaro
8/16/2023
Valokuva: Michael Marais / Unsplash
Lukijoiden tuella
Kirjoitin edellisessä artikkelissani Toyotan julkisuuteen vuodetusta muistiosta, jossa yhtiö perustelee, miksi se on investoinut sähköautoihin niin hitaasti. Maailma tarvitsee puhdasta, hiilipäästötöntä energiaa – miksi japanilaisyhtiö ei ole mukana samassa veneessä muiden autovalmistajien kanssa, vaan pitää edelleen kiinni hybrideistään? Muistiosta ovat kirjoittaneet monet kansainväliset mediatalot kuten New York Times ja Wall Street Journal. Ne olivat myös oman juttuni lähteitä.
Juttu herätti paljon kriittisiä kommentteja. Niistä kiintoisimpia olivat väitteet siitä, että toimittaja oli astunut oikeiston lankaan. Kävi ilmi, että New York Timesin kolumnistin, Peter Coyn, haastattelema asiantuntija edusti sitä amerikkalaista oikeistoa, jonka mielestä kaikenlainen sähköautoilu on hölmöä. Niinpä heillä on ollut intressi ylistää Toyotan ratkaisua.
Tämän kritiikin vanavedessä jäi pitkälti käsittelemättä jutun keskeinen väite, joka koski sähköautojen akkujen materiaali-intensiivisyyttä. Vihreän siirtymän vaatimasta litiumin tarpeesta on julkaistu viime aikoina useita arvioita, ja useimmissa näkemissäni raporteissa tämä on tarkoittanut noin 70–80 uuden litiumkaivoksen avaamista. Kun sähköauton akkuihin tämän lisäksi tarvitaan uusia nikkeli-, koboltti- ja grafiittikaivoksia, uusien kaivosten tarve globaalisti voi esimerkiksi tämän Benchmark Mineralsin raportin mukaan olla lähellä neljää sataa. Ainakin yksi litiumkaivos on tulossa Suomeen: Eteläafrikkalaisen Keliberin omistaman litiumkaivoksen rakentaminen on tarkoitus aloittaa ensi vuonna Kaustisilla.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Haluatko jatkaa lukemista?
Tilaajana saat Jani Kaaron uusimmat jutut ja lukuoikeuden kymmeniin aiempiin artikkeleihin.
Tilaajana myös tuet Kaaroa — Rapportin tilausmaksuista enemmistö menee aina suoraan tekijälle.
"Pidätkö lukemastasi? Tiedekolumnini Rapportissa ovat mahdollisia vain teidän maksavien lukijoiden ansiosta, koska kirjoitan elääkseni.
Kiitos sinulle!"
Jani Kaaro
