Ihmetys on hyvä vastalääke narsismiin ja ahdistukseen. Nyt alkavassa juttusarjassa ihmiset tieteen ja taiteen eri aloilta kertovat, mikä viimeksi ällistytti.
Avaruustutkija Sini Merikallio on hiljattain innostunut lehmästä. Tarkemmin sanottuna lehmän vatsasta. Lempeäluonteisen märehtijän nelimahainen ruoansulatusjärjestelmä on tehnyt häneen suuren vaikutuksen.
”Sen sisäisen bioreaktorin tehokkuus on oikeasti jotain aika ihmeellistä”, Merikallio sanoo haarukoidessaan salaattia Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksen Dynamicum-talon kahviossa. ”Lehmällä on siellä mahassa tavallaan oma eläintarha, joka huolehtii ruoansulatuksesta.”
Kuva: Sini Merikallio
Pötsissä, mahoista ensimmäisessä ja suurimmassa, asustaa litrakaupalla bakteereja ja alkueläimiä. Niiden ansiosta huonolaatuinenkin polttoaine vääntyy käymisprosessissa kelvolliseksi proteiiniksi. Lehmä pystyy hyödyntämään rehunsa erinomaisesti ja esimerkiksi itse syntetisoimaan kaikki tarvitsemansa aminohapot, toisin kuin ihminen.
Eikä siinä kaikki, Merikallio huomauttaa. ”Myös se mekaniikka: miten mahan rytmiset supistukset liikuttavat sitä massaa. Se on todella hienosti kontrolloitu kokonaisuus.”
